päässyt en mä päivänvaloon
pimeyteen vie polku mulla
takaisin ei sieltä tulla.
Painajaisten synkkä kuilu
taustalla soi musta huilu
syvyydessä kuilun valvon
kaiken näen takaa kalvon.
Nuo kammottavat unikuvat
öisin aina kertautuvat
porautuvat sisään pääni
kimeänä vihloo ääni.
Kai unet luotaa ihmismieltä
uhkakuvat löytyy sieltä
totuutta ei tiedä kukaan
mentävä on unen mukaan.
Unimaa on raskas taakka
kehdosta kai hautaan saakka
mukanain se aina kulkee
valvetilaan portin sulkee.
Lailla pienen taikakeijun
painotonna täällä leijun
mahdotonta ei oo mikään
pelkään, etten heräisikään.
Nyt riimejäni täällä rustaan
hautautuen lumeen mustaan
unimaa ei mua säästä
pakoon ei voi täältä päästä.
Synkkää on ja valotonta
vietän täällä vuotta monta
tuotiin äsken lämmin keitto
päälläni on lyijypeitto.
pimeyteen vie polku mulla
takaisin ei sieltä tulla.
Painajaisten synkkä kuilu
taustalla soi musta huilu
syvyydessä kuilun valvon
kaiken näen takaa kalvon.
Nuo kammottavat unikuvat
öisin aina kertautuvat
porautuvat sisään pääni
kimeänä vihloo ääni.
Kai unet luotaa ihmismieltä
uhkakuvat löytyy sieltä
totuutta ei tiedä kukaan
mentävä on unen mukaan.
Unimaa on raskas taakka
kehdosta kai hautaan saakka
mukanain se aina kulkee
valvetilaan portin sulkee.
Lailla pienen taikakeijun
painotonna täällä leijun
mahdotonta ei oo mikään
pelkään, etten heräisikään.
Nyt riimejäni täällä rustaan
hautautuen lumeen mustaan
unimaa ei mua säästä
pakoon ei voi täältä päästä.
Synkkää on ja valotonta
vietän täällä vuotta monta
tuotiin äsken lämmin keitto
päälläni on lyijypeitto.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Taattua laatua, kiitos!
Taidan toistaa itseäni mutta silti sanon: kevennä ja etsi valoa elämääsi, niin unetkaan eivät ole painajaisia.
Kiitos jälleen kerran runostasi!
Aivan kokonaan teksti ei minulle auennut, joten jatkan "pureskelua".
Mystisen tekstin on Martti Syrjäkin riimitellyt tähän seuraavaan lauluun.
https://www.youtube.com/watch?v=Zj-ekzBKpJ8
Tuosta unimaailmasta; yhtenä yönä löysin itseni polkupyöräni kera syvästä kaivosta, oli ollut epäkurantti kansi siinä. Siellä kaivossa sitten erilaisia pelastussuunnitelmia mietin...
Seuraavan päivän kävelylenkillä, erittäin jyrkän portaikon vierellä näin sellaisen rikkonaisen kaivon kannen, sanoin miehelleni." Tuollakohan kaivossa minä unissani ponnistelin."
Onneksi tänään paistoi aurinko ihanasti, oli lämmin, tehtiin pitkä lenkki rantoja myöten, aurinkovitamiinia mielelle.
Hirttäessä omaa kaulaa
joulupukki sulle laulaa
hoosiannaa ihan vähän
sehän sopii runoon tähän
Tummia sävyjä. Niitäkin tarvitaan.
Muutoin olisi tasapaksua - vaalea ja valoisakaan ei tuntuisi tai keveys, sietämätönkin.