Mikä surettaa

Tänäänkin!

Surettaa ja suututtaa se että tunteeni erästä kohtaan eivät ole kuolleet. Harmittaa se, etten viihdy enää työssäni, ja yksi syy siihen on se mies. On kyllä muitakin syitä ei sen puoleen. Työpaikan vaihtokin on aina riski, voi joutua ojasta allikkoon tai voi olla mahtava uusi työpaikka.

Murhe:

olin kylmettynyt ulkona. ( se ei sinällään mitään uutta sillä palelen todella helposti )

Puuhastelin sisällä puolisen tuntia ulkoa tulon jälkeen välillä hajoten kylmän väristyksiin ja omituisen tunnottomiin varpaisiin.

En kuitenkaan ollu siitä mitenkään erityisen huolissaan koska se on mulle tavanomaista.

Puoli tuntia oli kulunut ja synkkänä mietin että taas pitäis ulos lähteä mutta kun varpaat on edelleen niin jäässä etten edes tunne niitä!

Otin sukat pois ajatellen että näin ei koskaan sais toimia mutta nyt on pakko. Olin aikeissa upottaa jalkani kuumaan veteen nopeennuttaakseni lämpiämistäni.

Kalpenin kuitenkin varpaani nähdessäni. Ne olivat ensimmäisestä nivelestä kärkeen saakka aivan lähes lumen valkoiset ! Nivelen kohdalta kohti jalkaterää taasen punaiset !

Katselin varpaitani hädissäni ja mietin että ei helvetti! Ei mikään ihme etten tunne niitä!

Mulla tuli järjetön paniikki että jos en saa tuntoa palaan ja verta varpaissa kiertään uudelleen niin niihin tulee kuolio.

Kuumaan veteen jalkani upotin ja lopulta muutaman minuutin jälkeen alkoi varpaita nipisteleen ja tunto palautuun.

Mitä ilmeisemmin ei kuitenkaan mikään vakava oo kyseessä sillä mulla vuosia sitten diagnosoitiin tämä:


https://www.terveyskyla.fi/reumatalo/tietoa/systeemiset-reumataudit/raynaud’-ilmiö-eli-valkosormisuus-oire

Ilmeisesti ei vakavaa vaan liittyy tuohon migreeni taipumukseeni jotenkin tms

Noh, sen verran raju värityksen ero ja pimeän näköinen valkoisen ja punaisen raja varpaissa että otinpa kuvia niistä ajatellen että herra kirjanoppinut suuri lääkäri setä voisi vähän vilkasta mitä silleen yritän kuvailla sanoin kun haluan ilmaista että en tunne varpaitani! Kuva ehkä korostaa paremmin sanojani.



Ilo: joululoma alkamassa kohtaa!

Viha: tilin piti näyttää tänään kauniita lukuja mutta eipä se näyttänyt. Perjantaihin pitää venttaa

Elämä on täynnä suunnitelmia..... ja iloiseksi tekee ainakin Gallup-tytön tekemä hauska kysymys.
- Koska Gallup-tyttö kuuluu minun suosikkihenkilöihini jo pitkältä aikaa :D

Iloa toi kuntosalitreeni oman ryhmän kanssa.
Kiva porukka jossa juttukin lentää.
Nyt saa levähtää ja huomenna olla iloinen itsenäisestä Suomesta.

Se surettaa että hän ei ota yhteyttä.

Surettaa yks pöhlöily. Iloa vapaapäivistä ja kunnon treeneistä, kavereiden tapaamisesta siitä että väsyttää ja voi lojua sohvalla, juoda kalja ja katsoa tyhmiä tv_sarjoja. Vihastuta ei mikään.

Oli se ohikiitävä ilon hetki.

Kohta 3 vuotta surettanut se, että en saa olla hänen kanssaan elämässä yhteistä elämää...
Iloa elämään tuokin sitten moni muu asia :)

Surettaa, etten voi olla jotain muille, mitä haluaisin.

Hiukan ärsyttää se että muut "elävät etukäteen" toisen ihmisen elämää. Ei kannata etukäteen kertoa mitä tulee tapahtumaan ja kuinka niihin yksittäinen ihminen suhtautuu. Se on hänen ja toisen ihmisen tulevaisuutta.

Hautajaiset.
Lähimmäiset.
Kiittämättömyys.

Tänään on ollut ihan mukava päivä noin yleisesti. Suretus ja huoli tulevaisuudesta,koska en enää tiedä mitä haluan ja mitä en halua. En tiedä mikä/mitkä asiat tekisivät minut onnelliseksi, olen kuin kadonnut ihminen jossain atlantin valtamerellä ajelehtimassa aaltoilevan veden mukana.

Jos sitten vain "iloitetaan" toisia eikä vihastuteta toisia.

Olen luvannut olla hyvällä mielellä kunhan saan olla näinkin. Mutta elämä ilman sitä rakkautta on surullinen elämä.

Heräsin, taas.