tunnustaa olevansa lapseton "omasta tahdostaan".
Ettei siis ole yrittänytkään koskaan tulla äidiksi. Siitähän ei sitten voi olla varma, olisiko luoja niin suonutkaan.
Millaisia reaktioita on vuosien varrella tullut sukulaisilta, ystäviltä, työkavereilta ym. kanssaihmisiltä.
Kaikkien ihmisten kaikenlaiset kommentit tervetulleita.
Ettei siis ole yrittänytkään koskaan tulla äidiksi. Siitähän ei sitten voi olla varma, olisiko luoja niin suonutkaan.
Millaisia reaktioita on vuosien varrella tullut sukulaisilta, ystäviltä, työkavereilta ym. kanssaihmisiltä.
Kaikkien ihmisten kaikenlaiset kommentit tervetulleita.
Vastaukset 15
Vanhimmat
nainen ilman lapsia!
Tuollaiset jutut saa minut kyllä näkemään punaista... Olisit saanut jättää nuokin vaivaiset sanat kirjoittamati. Murrrr.
uskaltaa. Näin miehen näkökulmasta ajateltuna ei sillä ole väliä onko omasta tahdostaan lapseton. Mielestäni se on aina naisen omassa harkinnassaan haluaako lapsia vai ei. Lapsen tekeminen tähän maailmaan ei nosta kenenkään ihmis arvoa muita ylemmäs.
ainoa miehen kommentti. Hyvä ja asiallinen sellainen, kiitos siitä.
Ja hyvää Nimipäivän jatkoa! :)
nimmari onnittelusta....nyt ollaan reilusti jo kevään puolella, eilen oli ensimmäinen kevätpeäivä....:)))
"Tunnustan" olevan lapseton omasta halustani. Olen jo 15-16-vuotiaana valinnut lapsettomuuteni. Harva mielipide muuten on pysynyt samana niiltä vuosilta, tämä on.
Suurin osa ihmisistä ei kysele syitä, mutta joskus jotkut katsovat asiakseen tivata. Ja vasta netissä olen törmännyt panetteluun tai koviin sanoihin valinnastani.
Ja nyt ne syyt:
a) Mistä tiedän, olisiko minusta tullut hyvä äiti; vanhemmuus on kai ihmisen vaativin tehtävä.
b) Onko maailma niin ihana paikka että tänne kannattaa syntyä - lapsihan ei sitä valitse, hän vain syntyy.
c) Onko kaikkien välttämättä saatava lapsia? Kyllä maailmassa lapsia piisaa, vaikka juuri minä en niitä hankkisikaan. En pidä omaa perimääni niin erinomaisena, että juuri sitä pitäisi jatkaa.
Hei,
sen verran noista syistä, että ovatko ne pysyneet vuosien saatossa samoina vai ovatko muuttuneet?
Kyllä syyt ovat pysyneet samana.
Ehkä maailmaaa ja sen ilmiöitä tarkastelen vielä pessimistisemmin kuin ennen. Ihminen ei ole mikään siunaus planeetallemme...
Off-topic: Sisareni suurin elämäntragedia on ollut se, ettei hän ole saanut lapsia, ei sitten millään keinolla. Hän on minua n. 6 vuotta vanhempi. Niin erilaisia voivat ihmiset olla, olemmme sentään syntyneet samoista vanhemmista ja kasvaneet samassa kodissa.
ole tullut ns. vauvakuumetta, joka käsitykseni mukaan useimmille naisille jossain vaiheessa tulee. Onneksi? en ole tavannut koskaan miestä jonka olisin kokenut "painostavan" minua ko asiassa.
Hyvin samat syyt kuin sinulla, piti lisätä vielä
yksi, mutta sekin näkyy tuossa c -kohdassa.
En halua lisää kaltaisiani, voisihan olla, että he perisivät kaikki kielteisimmät ominaisuuteni.
En myöskään tiedä, olisinko koskaan voinut edes saada lapsia.
Yleensä tuntemani lapset ovat kuitenkin ihania.
Kiitos vastauksesta. Tuli tuossa vaan mieleen, että monta kertaa ne syyt vaihtuvat matkan varrella kun ikää ja kokemusta karttuu. Mutta jännä huomata, että olet jo niin nuorena paneutunut noin syvällisesti aiheeseen.
Joo, tasan ei käy kaikilla onnen lahjat. Näin se valitettavasti on (viittaan nyt tässä sisaresi tapaukseen). Se on jännä tämä luonnon laki, että toisille lapsia ei tule sitten millään yrityksellä ja toiset taas lisääntyvät kuin ... (en viitsi sanoa).
Maailman ilmiöitä tarkastelen minäkin kriittisesti ja yritän olla realisti, mutta silti olen aikoinani omia lapsia halunnut. Ihminen kun on itsekäs olento siinäkin asiassa, vaikka kodittomia ja ilman vanhempia olevia riittäisi maailmassa yllin kyllin joista huolta voisi pitää.
Mutta sensijaan olen "lapsellinen" vastoin tahtoani!
Olen joskus vieraillut Soneraplazan/Ellit/lapsettomat-keskustelupalstalla. Ongelma voi olla kinkkinen.
Riippuu siitä mistä päin ongelmaa tarkastelee.
Joillekin avioeroni jälkeen oli ongelma, kun en hommannut uutta miestä tilalle. Ihmiset ovat kummallisia. Luin aamun netti IS:stä kokki-Maijan uudesta onnesta. Toinen avioero on astumassa voimaan ja molemmat asuvat jo uusien puolisoiden kanssa. Ehkä minun pitäisi hankkiutua kurssille, jossa minut päivitetään elämään vuotta 2005. Olen selvästi jälkijunassa.
Nopeat syövät hitaat. Ehkä lapsettomuus on myös hitautta ja vakaata harkintaa. Biologinen kello tikittää aikansa. Sitten voi siirtyä "lehmänkelloaikauteen".
Ei ole biologinen kello tikittänyt enkä koskaan ole pitänyt lapsista erityisesti, enkä ole tuntenut vetoa perhe-elämään sellaisena kun sitä näen ympärilläni. Voisi olla toisin jos olisi tavannut miehen, jonka kanssa olisi halunnut lapsia.
Silloin harvoin, kun joku kommentoi hän kuvittelee että olen ensisijaisesti uraihminen, enkä sen vuoksi 'ehdi ajattelemaankaan lapsentekoa'.
mitä surua tulevaisuus tuo joskus...olisin ainakin synnyttänyt vain nuorimmaiseni. Kaksi vanhempaa lastani kuoli vuoden kuluessa tapaturmaisesti ja tämä ikävä on edelleen kamalaa...
Se on varmasti suruista suurin tuo lapsen menettäminen. Etkä varmaan voi vielä vähään aikaan iloita niistä vuosista mitkä saitte...
Lämpimän halauksen lähetän, silitys poskelle