On oma muijakaveri ja vielä toinekin tyttöystävä mutta ei vaan ole rakkautta. Yksinäisyys käy käpälään. En osaa puhua kenellekään.
Kaksi tyttöä, vaan ei
rakkautta
3607
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yksinäisyys on paha juttu. Se kiertää sielussa ja saa elämän näyttämään mustavalkoiselta.
Mutta yksinäisyys on oma valinta. Jokainen joka haluaa, voi mennä ulos omasta kammiostaan, tavata ihmisiä, ottaa kontaktia.
Sinä kerrot että sinulla on vakityttö ja jonkinmoinen salarakas (tämä uudissana!)
Seurasta sinulla ei liene siis puutetta. Yksinäisyys tulee jostain ihan muualta.
Miten olisi jos vetäytyisit jonnekin ihan yksin, ihan ominnokkinesi. Olisit yksin niin kauan että tietäisit kuka sinä ihan oikeasti olet, mitä sinä oikeasti haluat.
Ehkä sen jälkeen olisi helpompi olla ihmisten kanssa.
Tämä kuulostaa niin naistenlehtien kaltaiselta: ensiksi pitäisi oppia pitämään itsestä, ennen kuin hakee sitä pitämistä muilta.
Rakkaudesta puhumattakaan.
Senhän sinä tiedät että nyt vain kylvät pahaa mieltä ja surua - ei ihmiset ole sinun leluja tai tyhjyyhden täyttämisen tehtyjä nukkeja!
Tee välit selväksi itsesi kanssa, unohda muijat - kuten tyttöystävääsi ja ilmeisesti muista naisia kutsut - koita saada joku tolkku omaan elämään, pidä itsestäsi.
Kun nämä jutut ovat kunnossa, tadaaaa, eräänä päivänä huomaat osaavasi kuunnella jotain toista ihmistä, huomaat että sinuakin kuunnellaan, ja , jos hyvin käy, huomaat rakkauden löytäneen sinut.
Mutta nyt, ensi töiksesi, korjaa se mitä olet möhlinyt. Välit "muijaan" ja "toiseenkin tyttöystävään"
Rakkauden rofessori täyspäiväisesti ongelmia ratkomaan! (Olen ihan tosissani, itse ajattelin jotain samansuuntaista kun luin tuon alkuperäisen, mutta tuskin osaisin ilmaista yhtä nasevasti).
Oli vain sellainen tilanne, että yksinäisyyden tunne raapaisi oikein pohjan kautta silloin kun olin porukan keskellä ja seuraa oli tarjolla. Ei.. kukaan ei halunnut puhua mulle mitään. Sitten toinen näistä tyttökavereista toisaalla oli väsynyt ja pahalla päällä niin, että voisi luulla ettei hän välitäkään yhtään vaikka yleensä meillä on ollut aina hauskaa. Vakituinen ja pitkäaikainen muija on sellainen että hän ei vaan "johda sähköä" eikä saa rakkautta täysillä syttymään.
Onhan näissä kahdessa riittävästi - ja enemmänkin - pitäisi olla iloinen. Mutta niinhän yksi Korpi-Kaenuun ukko sanoi, että onnellinen elämä tarkoittaa ruislimppua ja vettä. Siinähän sitten vetää niitä ja on ilonen.
Ehkä sitä on vain jokin seuraelämän idea mielessä, joka sitten vaatii että minullakin pitäisi olla ystäviä ja sellaista seuraa että se myös tuntuu jossakin.
Onneksi se yksinäisyyden ja rakkaudenpuutteen tunne ei juuri tällä hetkellä vaivaa. Pelaan hetken tietokonetta ja sitten täytyy jatkaa opiskelua. Luenpa itseni oikein viisaaksi, että tekee kaikkiin hyvän vaikutuksen ja saan sitä kautta seuraa.