Viha joka pilaa elämäni

Kirjoita kirje vihan kohteillesi. Kirjoita mitä tunnet, miksi ja mitä teet jos yrittävät jotain. Sen jälkeen poltat kirjeen ja mielessäsi annat anteeksi. Ei toimi samantien ja voi joutua uusimaan, mutta helpottaa oloa.

Eipä mullakin ole antaa neuvoja. Kakkonen josta puolisoni jäi kiinni ei suostu/vastaamaan. Ja kyllä vihaan tuota ihmistä todella. Minustakin tämä pilaa elämäni kun joudun tyytymään puolisoni kertomaan tarinaan siitä. Ja kuinka säälistä sitä auttelee" ei kuulemma enään sänkyyn mene mutta rahallisesti tukee sitä. Kun olen yrittänyt tavoittaa estää tai poistaa viestit. Niin tai näin mutta tuota "auttamista"en tajua ja ymmärrä että säälistä pitää toista auttaa vaikka se sen sängyssä kävi aikaisemmin. Eikö tuo kakkonen käsitä tilannetta? Hävettää minkä esimerkin tyttärelleen näyttää. Jopa poikani tietää tuosta kakkoseta ja kun näkee sanookin "mitä vittua? Sanon aina älä välitä säälistä se antaa sen.. ...Mutta toki myönnän että taitaa vieläkin sen sängyssä käydä kerta toinen halukas. En sitä pojalleni kerro en pitää se isäänsä kohden jättää jotain kunnostuksen rippeitä. Vaikka on se poika vaatinut että eroan noin paskasta aviomiehestä joka esittää muille. No oli miten oli nythän se joutuu selittämään useammalle miksi se sääli ja auttaa patjaansa.

Kokkolan Jaarlille sevverran jotta sinet tiärä näistä asioosta yhtää mitää. j.Johannes on peroviili!

Viha on voimakas sana!Mutta anteeksi voi antaa!! Itselläni on yksi ihminen jolle en voi koskaan antaa anteeksi hänen tekoaan mutta en vihaa häntä vaan inhoan hänen tekoaan .Olen sen sanonut hänelle suoraan en tule koskaan antamaan hänelle anteeksi sitä mitä hän teki minulle..Joten en inhoa ihmistä kun tiedän että hän on mukava ja rakastaa lapsiaan mutta hänen tekoaan inhoan todella paljon..Joten en tiedä kuinka voisin antaa hänelle anteeksi. Hän oli perhe tuttava ,nais ihminen ja meni mieheni kanssa sänkyyn ,luotin häneen oli perhe tuttava.. Ei ole tietenkään enää.

jkävien ihmisten kanssa ei missään nimessä saa alkaa tilittään mitään. niitä pitää kohdella kuin ilmaa. vaikka sisällä käy minkälainen myrsky tahansa, se ei saa näkyä päälle päin. niille ei saa näyttä että sattuu. sitähän ne haluavat. täytyy näyttää että ei tunnu missään. täytyy unohtaa asia, ja jatkaa matkaa. helpommin sanottu, kuin tehty.ajatusten kääntäminen muihin asioihin on alussa vaikeaa mutta se on kuin surutyötä, aikansa se vie.

minua alkoi vuosia sitten kaksi kaappihomeliteä solvaamaan ja levittelemään perättömiä juttujaan. en ollut kummankaan kanssa riidoissa mutta yllätin heidät vahingossa kesken touhuilun. päättelivät pienessä mielessään että alkavatkin minua nimittelemään ja homottelemaan. siinä erehtyivät. olen kirpiä mies kun minun kanssa aletaan pelleilemään. asuvat poloiset pienessä kylässä ja nyt kärvistelevät kotonaan pedofiilin maineessaan. akat lähti ja vei pennut että eivät enään niitä kouri...minä maksan aina velkani. anteeksi ei tipu. pataan saavat jos tahtovat.

Viha on täydellisen tarpeetonta energian tuhlausta!

Tietysti on helppo sanoa että pyyhi kaikki nuo ilkeydet pois muistipankistasi. Mutta se todeellakin on paras tapa jatkaa elämää. Miksi antaa jonkun koirankakkakasan turmella mieltä ja muistipankkia?
Aina kun nuo tunteet pulpahtavat mieleen, ota pyyhekumi ja pyyhkäise ne pois, alas roskakoriin, ja tyhjennä roskakori kaatopaikalle. Sinne ne kuuluvat.

Tuo on kovinta mielenharjoitusta mitä koskaan olet tehnyt, mutta on aivan varmasti sen arvoista!

Älä pakota itseäsi antamaan anteeksi, mutta älä tee mitään esim. rikollista, sillä siitä olisi sulle itsellesi haittaa. Ole itse itsellesi kuitenkin lempeä ja sano itsellesi että on ymmärrettävää olla vihainen. Anteeksi antaminen tulee sitten myöhemmin itsekseen jos tulee. On normaalia suuttua ja tuntea vihaa loukanneita kohtaan.

Ja jos haluaa vaikka leikillään uskoa niin kannattaa muistaa että Jumala loi meidät kaikki ihmiset omaksi kuvakseen.

Anteeksi kannattaa antaa. Ja jatkaa elämäänsä.

Mielestäni viha laantuu lähinnä muistinmenetyksellä ajan myötä. Paras tapa olisi keskittää elämä muihin asioihin. Jos lähtee tekemään toiselle hallaa, niin todennäköisesti vaan itse kuohuu myös enemmän. Osa olisi ehkä tästä ylpeä, että siitäs sait, mutta useimmiten taitaa olla niin , että alkaa sitten vaan vaivata se mitä itse teki. Myöskään kostaminen ei ole reilua tai kunnioitettavaa, myöskin siitä voi joutua itse vain pahempiin vaikeuksiin. Itsellä tosi iso viha exää kohti. Vaikka olen keskittynyt nuuhun, viha tuntuu vaan pahenevan. Kirjoittaminen toiselle ei auttanut, toinen ei vastaa ja varmaan tuhoaa kaiken lukematta. Toisen välttely ei auta. Jos asioista pääsisi yhdessä puhumaan kunnolla, se voisi olla jonkinlainen ratkaisu myös, mutta mitäpä jos asioissa ei pääsekään koskaan eteenpäin siltikään? Kannattiko yrittää vai lisäsikö se vaan stressiä välillä? Itse kovasti kyllä yritän olla sinnikäs, mutta itse haluisin selitykset kaikkien teoille ja jotenkin kuulla anteeksi pyytämistä ja huomata, että toinen oikeasti välittää. Toiset ihmiset on vain kauhean itsepäisiä ja kohtelevat tahallaan toisia pahasti. Yleensä kaikilla on kyllä joku perustelunsa/syynsä olemassa mistä se kumpuaa. Onnea kaikille vihan selvittämiseen.

Viha yhteiskuntaa kohti taas on hieman eri ja mielestäni kaikkien pitäisi olla vihaisia suomen hallinnolle ja asioille mitkä muuttuu huonompaan suuntaan. Kuitenkin viha pitää pitää osin aisoissa ja miettiä myös mitä kaikkea meillä kuitenkin silti on ja antaa sen olla liikaa kuormittamatta omaa mieltä. Herkälle ihmiselle meidän yhteiskunta suomessa ei ole kovin helppo paikka asua.