Moni on täälläkin kuvannut miten sulavalta ja hyvältä toisen läheisyydessä on ollut, sen jota kaivataan. Luin tuossa myös tekstiä, jossa joku upeasti ilmaisi, että kun toisen lähellä oli niin "sulautuva" olo, että kehonkieli oli niin hyvä, että sitä harvemmin kohtaa (ei ollut täältä palstalta) ja ne on niitä joista kantsis pitää kiinni, niitä joita harvemmin kohtaa, jos koskaan. Ihminen, jonka katse, eleet ja hymy sulattaa sinut. Toisaalta ne molemminpuolisina tosi harvinaisia. Yksipuolisina ne on enempi kuvitelmaa kuten varmaan palstallakin monilla. Tärkeä on silti tietää mikä on kuvitelmaa ja mikä ei, se antaa sinulle tilaisuuden ja mahdollisuuden kuunnella sydämen ääntä.
Lähellä niin hyvä olla
sydämenääntä
4342
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin. Tietäisipä edes, oliko se vain omaa kuvitelmaa vai totta sittenkin. Saisipa vielä joskus kokea tuon.
Niinpä. Raastaa, kun ei tiedä.
Taas menee työpaikkaromanssin puolelle. Milloin oikein keräät itsesi ja uskallat sanoa hänelle että olet ihastunut?
Ei ole työpaikkaromanssista kyse.