Lyhyestä virsi kaunis;
Kertokaa minulle mielipiteitänne (viistastelijat älköön vaivautuko)/mahd. omia kokemuksianne (ja miten päästä tästä eroon...) tällaisesta ihanasta ajatusvirrasta, joka toistuu aina huonoina ja yksinäisinä hetkinä:
Kuvittelen maailman ihanimman tyttöystäväni menettämässä neitsyyttään ( tai yleensäkkin harrastamassa seksiä) 15-vuotiaana samanikäiselle pojalle. Sinänsä nyt kolmen vuoden jälkeen todella mitätön asia, mutta minulle tulee aika-ajoin pakottava masokistinen tarve kuvitella tuota hetkeä päässäni luoden kaikki likaisimmatkin yksityiskohdat verkkokalvoilleni.
Ja koska tyttöni on minulle ensimmäinen ja nykyään todella aktiivinen ja eläytyväinen, en voi muuta kun miettiä häntä samanlaisena sen toisen kanssa, vaikka näin ei kuulemma ollut vaan hän inhosi sitä silloin ja käytännössä vain makasi kun poika "työsti häntä".
Minua katkeroituttaa ajatus ikuisena kakkosena olemisesta. Ja jostain syystä haluan kiduttaa itseäni mehuilemalla ajatuksissani asialla.
PS. Kaikki "hanki apua" viestit voi jättää kirjoittamatta...
Kertokaa minulle mielipiteitänne (viistastelijat älköön vaivautuko)/mahd. omia kokemuksianne (ja miten päästä tästä eroon...) tällaisesta ihanasta ajatusvirrasta, joka toistuu aina huonoina ja yksinäisinä hetkinä:
Kuvittelen maailman ihanimman tyttöystäväni menettämässä neitsyyttään ( tai yleensäkkin harrastamassa seksiä) 15-vuotiaana samanikäiselle pojalle. Sinänsä nyt kolmen vuoden jälkeen todella mitätön asia, mutta minulle tulee aika-ajoin pakottava masokistinen tarve kuvitella tuota hetkeä päässäni luoden kaikki likaisimmatkin yksityiskohdat verkkokalvoilleni.
Ja koska tyttöni on minulle ensimmäinen ja nykyään todella aktiivinen ja eläytyväinen, en voi muuta kun miettiä häntä samanlaisena sen toisen kanssa, vaikka näin ei kuulemma ollut vaan hän inhosi sitä silloin ja käytännössä vain makasi kun poika "työsti häntä".
Minua katkeroituttaa ajatus ikuisena kakkosena olemisesta. Ja jostain syystä haluan kiduttaa itseäni mehuilemalla ajatuksissani asialla.
PS. Kaikki "hanki apua" viestit voi jättää kirjoittamatta...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Menetin neitsyyteni jokin aika sitten miehelle, jolla on ollut tusinan verran kumppaneita (yksi niistä vieläpä meidän tapailuaikana). Kyllä se alussa kirveli, kun ajattelin olevani vain yksi monista. Hän on myös kertonut rakastavansa vielä exäänsä, katsellut tästä ottamiaan alastonkuvia minun läsnäollessa, jne. Pidän hänestä todella paljon, muunmuassa siksi että hän on rehellinen kaikesta, myös noista toisista tytöistä. Joskus sattuu helvetisti kun tiedän, etten häntä omakseni saa, ja tuntuu etten voisi kuvitellakaan itseäni kenenkään muun kanssa. Eiköhän se helpota tästä, viimeistään puolen vuoden päästä kun muutan takaisin Suomeen.
se oli se pizzan paistaja sieltä lähimmästä kebab-paikasta tai se isomelainen musta mies lähi pakolaiskeskuksesta.
ennemminkin sanoisin että: vaikka ekakerta on aina ekakerta niin enemmän se välittäminen tykkääminen ja eläytyminen lähtee tunteista.
ei se ekakerta oikeastaan muuta ole kun kipua ja sähellystä. mutta oikean kumppanin kanssa todella mukavaa olet lienee kuullut lukenut tms.. juttuja eri naisten näkökulmasta.. onko ollut mukavaa vai ei.
ja jos hän sanoo ettei piänyt uskoisit häntä. koska jotkut ns no luulee että neitsyt pitäs menettää nuorena ja meneevät "kiireissään/tyhmyyksissään" kuuntelemaan kavereitaan.. ja menettää neitsyyden väärälle ihmiselle.. (tavallaan)
toki minunkin kumppanilla on ollut muutamia ennen minua ja kyllähän sitä tulee mietittyä että onkohan ne muut olleet parempia.. tms.. mutta pitää vaan miettiä että on sentään omaittensä ja erillainen.. kun ne toiset:) että arvosta itseäsi itsenäsi ihmisenä jota tyttöystäväsi rakastaa;)
minun tapauksessani siis olen miettinyt noin miesystäväni kohdalla että hän pitää minua erillaisena ja eikä minään numerona. ei ykkösenä ei kakkosena tms:)
Itsellä oli hieman samanlainen tilanne, tosin tyttö oli ehtinyt jumppaamaan kummallakin kädellä laskettavan lauman kanssa poikia.
Jollain tavalla kai itse uskoi / uskoo "tosi rakkauteen" jolloin kolahti.
Kai olisin halunnut että olisin ollut erikoisempi, vaikka seurusteltiin lähes kaksi vuotta tuntui välillä siltä että olisin ollut vain joku näistä panoista.
Tuo kuvittelu oli itselle myös vaikea tilanne, en pystynyt kontrolloimaan hetkiä jolloin alkoi hajoittamaan.
Vittumaisimpia kertoja varmaan kun joskus rakastellessamme kosahti kumi ja piti lähteä hakemaan katumuspillereitä. Sain sitten samalla tietää että tätä oli käynyt aikaisemminkin.
Vie pois uskon siitä että olisi se oikea..
ps. Itsekin aluksi sain kuvan ettei ex-tyttöni olisi halunnut tuota kaikkea, haki läheisyyttä vaan vähän väärällä tavalla. Ehkä sanoi näin sen takia että näki kuinka tuskaista tuo kaikki oli minulle. Ajan mittaan kuitenkin sitä tajusi ja kuuli että kyllä hän oli jokaista niistä aikaisemmistakin halunnut..
Jos jollain on vinkkiä katkeruuden tai ylimustasukkaisuuden poistoon ottaisin myös mielelläni vinkkejä vastaan.
Tiedän, ettei tunteita voi järjellä kauheasti käskeä, mutta miettikääs nyt vähän järjellä: odotatte tytöltänne uskollisuutta teille jo silloin, kun hän ei vielä tiennyt teidän olevan olemassakaan. Jos tyttönne rakastaa teitä, niin yrittäkää tosissanne uskoa siihen ja pitäkää mölyt mahassanne hänen entisistään vaikka väkisin.