Varo psyykelääkkeitä - aiemmin lobotomia
tehtiin kirurgisin toimenpitein, nykyisin
lääkkeillä, jotka hitaasti mutta varmasti
tuhoavat aivosi. Yksikin lääkekuuri saattaa
aiheuttaa peruuttamatonta tuhoa - eikä se
yhteen jää, jos yhteenkin suostut. Ne aiheuttavat
muistinmenetystä, keskittymiskyvyn menetystä,
epilepsiaa, itsemurhan himoa, tunteitten menetystä,
ajattelukyvyn menetystä, jopa kuolemia.
tehtiin kirurgisin toimenpitein, nykyisin
lääkkeillä, jotka hitaasti mutta varmasti
tuhoavat aivosi. Yksikin lääkekuuri saattaa
aiheuttaa peruuttamatonta tuhoa - eikä se
yhteen jää, jos yhteenkin suostut. Ne aiheuttavat
muistinmenetystä, keskittymiskyvyn menetystä,
epilepsiaa, itsemurhan himoa, tunteitten menetystä,
ajattelukyvyn menetystä, jopa kuolemia.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Oletko itse joutunut koskaan turvautumaan psyykelääkkeisiin?
Kyllä. En turvautunut niihin vaan ne
aiheuttivat minulle suurta vahinkoa.
Niihin ei kannata turvautua.
Pitkään aikaan en pystynyt käymään
ulkona, kun ne väsyttivät niin paljon,
en jaksanut tehdä mitään. Yleiskunto
meni niin heikoksi, että jouduin pysähtymään
kesken rappusten kun piti nousta toisen
kerroksen asuntooni. En puhunut
kuin muutaman sanan kerrallaan. Sekoittivat
pääni niin pahoin, etten uskonut pään voivan
olla niin sekaisin.
Ollessani mielisairaalassa potilaana vastoin tahtoani,
kun minulta oli rahat loppu ja jouduin varastamaan
ruokani - tämä tulkittiin mielisairaudeksi, koska
töitähän aina löytyy (papereihin tosin laittoivat
täysin älyttömiä väitöksiä) - mutta kun ei vaan
töitä kouluttamattomalle löytynyt -
huomasin olevani ainoa, joka keskusteli kaikkien
potilaitten kanssa. Yksi oli yrittänyt itsemurhaa
ja tuotiin sinne siksi. Hänen kanssaan keskustelu
loppuikin siihen. Muitten osalta, yksi oli ilman
asuntoa, päätti itse hommata itsensä sairaalaan
jotta saisi katon päänsä päälle - ottaen nyt sitten
huomioon, mitä maksaa kuukausivuokra ja mitä maksaa
vuorokausi sairaalassa, oliskohan ollut fiksumpaa
hommata asunto tai viedä vaikka hotelliin, yksi
oli siellä alkoholin liikakäytön vuoksi, pari
vammaista oli laitettu mielisairaitten joukkoon,
yksi oli varas, yksi kertoi työkaverinsa toimittaneen
hänet sinne koska ei heillä oli erimielisyyksiä hänen,
tutkijan, tekemästä löydöstä. Kolme heistä ehdotti minulle
että tappaisin heidät, kun eivät kestäneet olla lukkojen
takana ja kysyivät kuinka itsensä voisi tappaa,
lääkkeitten pakkosyötön tuhotessa heidän aivojaan.
Yksi ehdotti myös että tappaisin lääkärin ja toinen yhtyi
hänen ehdotukseensa, huomatessaan että minä välitän heistä
ja minun käy heitä sääliksi. Kukaan heistä ei ollut siellä
taposta tai pahoinpitelystä, ymmärtääkseni
vasta lukitseminen, pahoinpitelyt siellä lukkojen takana
ym. aiheuttivat, lääkkeitten kanssa kyseiset ehdotukset.
Sitä en luvannut tehdä, enkä kertonut kuinka itsensä voisi
tappaa - yksi yritti ruokalan haarukalla ranttaan halki ja
toinen puremalla. Vilkaisin heidän potilaskertomuksiaan,
kun toimiston väen silmä vältti - otin koko nivaskan
huoneeseeni ja etsin omaani, kun eivät viitsineet kertoa,
mikä minulla voisi olla vikana. Mitä minusta kirjoitettiin,
ei ollut laisinkaan totta, mutta kyseessä ei ollut oikeuden-
käynti, vaan mielisairaala, joten heillä oli lupa keksiä
aivan mitä sattuu päähän pälkähtämään, lapun lukemalla kyllä
selväksi tuli, ettei tuollaista sekopäätä kannata ulos päästää,
olettaa sopii että samanlaisia keksintöjä tehtiin muittenkin
kohdalla. Kukaan heistä, joiden kertomuksen luin, ei ollut
siellä itsemurha-alttiuden takia. Ymmärtääkseni se aikaansaatiin
lääkkeillä. Tai ollut ketään vahingoittanut. Vaikka tappamaan
pyysivätkin. Enhän minäkään olisi pystynyt lääkäriä tappamaan,
vaikka se kiduttajalle, lääkkeillä ihmisiä vammauttavalle
murhaajalle täysin oikein olisi ollutkin. 'Hoitajat', toisin
kuin minä, jolla oli hyvä motiivi siihen - kyselin kaikilta,
tietäisikö kukaan miten sieltä pääsee ulos -
eivät paljoa potilaitten kanssa välittäneet jutella -
kahvitaukoihin kyllä aikaa riitti erinomaisen paljon. Selvisi
siinä kysellessä se ulospääsykin. Ei ole kiinni sairaudesta, tai
sen puutteesta, vaan heillä on standardiaika jota pitävät siellä,
sitten päästävät ulos avohoitoon, joka on yhtä julma kuin sairaalakin,
mutta ei tarvitse olla öitä lukkojen takana. Kun on jo jäänyt lääkkeisiin
kiinni, ei voi niitten käyttöä lopettaa, vankila on luotu pään sisälle.
Siitä vankilasta ei sitten ulos koskaan pääsekään, ellei itseänsä tapa,
vieroitusoireet pitävät siitä huolen - ja lääkkeitten käytön jatkuessa
kunto huononee kaiken aikaa.
Mitä lääkkeitä ne syöttää väkisin mielisairaaloissa? Onks ne neuroleptejä vai mitä?
Neuroleptit on kait voimakkaita rauhoittavia lääkkeitä. Eli se krapula mikä tulee kun vedät älyttömän kännin. Mielisairaaloissa ne syöttää useimmille lääkecocktailin. Siinä on sitten kaikenlaista, lääkäristä riippuen. Osassa sairaaloita ne ei syötä kaikkia pakolla. Riippuu lääkäristä. Mutta ei kannata riskeerata henkeään ja ottaa selvää, ainakaan mitään omakohtaisia kokemuksia ei kannata kerätä.
Mikä sulla sit oli siin potilaskertomukses?
... tekstisi kuullostaa nimenomaan psyykkisesti sairaan ihmisen kirjoittamalta. Älkää hyvät ihmiset luulko, että lääkityksellä alistettaisiin ihmisiä, saatika "tehtäisiin lobotomia" kuten Mikko kuvailee. Psyykelääkitys vaikuttaa aina yksilöllisesti. Jos lääkityksestä tulee sivuoireita, tulee potilaan itse niistä kertoa lääkärille, jotta lääkitystä voidaan muuttaa sopivaksi. Aina pyritään "kevyimpään" mahdolliseen lääkitykseen, siis sellaiseen että lääkitys auttaa, muttei "turruta". Nykyään psyykelääkkeitä on niin laaja valikoima, että varmasti jokaiselle pystytään löytämään sellainen yhdistelmä, joka lopulta auttaa. Aikaa tämä saattaa viedä, mutta mahdollisista sivuoireista on toki kerrottava lääkärille - miten muuten hoitohenkilökunta voisi tietää miten lääkitys Sinuun vaikuttaa? Muistakaa ihmiset - psyyken sairaus on sairaus siinä missä muutkin - siihen tarvitaan lääkitys, ainakin jotta päästäisiin alkuun, ja lääkkeiden mahdollisista sivuoireista tulee AINA kertoa hoitohenkilökunnalle!
Varmasti kuulostaa kun on kerran jo leimattu. Ja kun on kerran leimattu, on sitä lopun elämäänsä. Jos joku on niin tyhmä että kertoo olleensa mielisairaalassa, ei koskaan kukaan enää usko mitään mitä hän sanoo. Silläpä sinne ei kannata joutua. -Jos aihe olisi jokin muu niin herkkähipiäinen sairaanhoitaja ei itseensä ottaisi, mutta kun on niinkin läheinen, niin ottaa. Niistä sivuoireista voi muuten lukea itse, apteekeista kun löytyy kirja josta voi vilkaista. Virallisesti dokumentoituja sivuoireita. Siinä on myös annostukset. Sitten katsele muutamasta eri lääkkeestä niitä, sinulle annetaan niitä useampaa kerrallaan. Vertaa että vedät neljää laitonta huumetta ja viinaa samaan aikaan. Joka päivä. Lopun elämääsi. Jos fiksulle vaikuttaa, siitä vaan. Ne lääkkeet ovat vahvempia. Yhdistelmä, jota syöt saattaa olla käytössä lisäksesi vain muutamalla sadalla ihmisellä. Siitäpä ei sitten olekaan missään mitään tietoa, miten se vaikuttaa. Muuta kuin että pää menee sekaisin ja sairaanhoitajille tulee hyvä mieli, kun saa seurata, kuinka sekaisin se on. Kidutuksen aiheuttama kipu on sadistille varsin mielenkiintoista. Noille sairaanhoitajille, sekä oikeille että tänne kirjoitteleville hulluille jotka ovat sisäistäneet olevansa sairaanhoitajia, ne lääkkeet ovat uskonkappale, jota vastaan ei kannata kinata. Kunhan et erehdy uskomaan, niin ongelmia ei ole, mutta jos uskot, kohta on lääkehumala niin paha ettet ole terveen kirjoissa. Eikä se henkilökunta välitä tipan vertaa niistä sivuoireista. Olivat miten pahoja tahansa. Minulla(kin) on siitä kokemusta.
Yhdistelmä joka vaikuttaa - kuulostaako hauskalta ? Kunnes se on löydetty, olet syönyt jo aika montaa eri lääkettä. Jos ne lääkkeet olisivat oikeita lääkkeitä, ne vaikuttaisivat kaikkiin samoin tavoin. Mutta kun eivät ole. Ne sekoittavat pään ja tuhoavat aivot. Mistäs luulette johtuvan kun kesälämpimällä kadulla hissun kissun kävelee joku skitso vastaan, pipo ja talvitakki päällä, ei ole tullut mieleen laittaa kesävaatteita kun on niin lääkehumalassa ettei tiedä vuodenaikaa. Ja 'hyvässä' suomalaisessa hoidossa käy joka viikko. Hakemassa lisää pillereitä hitaaseen murhaansa. Tai itsemurhaansa, mikäli sinne vapaaehtoisesti meni ensimmäisellä kerralla. Sen jälkeen nimittäin, kun niitä on alkanut syömään, ei enää onnistu lopettamaan.
Piikki olisi jo perseessä jos sairaalassa olisin. Ei parane haukkua ystävällistä
hoitajaani, joka tuo minulle tarvitsemani
lääkkeet. Jotka tekevät olon hyväksi.
Ainoa ongelma on, ettei saa tehdä töitä
kun on hullun paperit. Ilman rahaa elämä
on varsin tylsää. Eikä niitä töitä pystyisi
tekemäänkään, kun lääkkeet vie työkyvyn.
Koska minulla ei ole lupaa varoittaa lääkkeistä, vaikenen.
"Vertaa että vedät neljää laitonta huumetta ja viinaa samaan aikaan. Joka päivä. Lopun elämääsi. Jos fiksulle vaikuttaa, siitä vaan. Ne lääkkeet ovat vahvempia."
Mainitseppa neljä laitonta huumetta joita voit viinan lisäksi vetää päivittäin väittäen tuota kombinaatiota jotain lääkecoctailia terveellisemmäks...
"Jos ne lääkkeet olisivat oikeita lääkkeitä, ne vaikuttaisivat kaikkiin samoin tavoin. Mutta kun eivät ole. Ne sekoittavat pään ja tuhoavat aivot."
Eiköhän sen järki sano että keskushermostoon vaikuttavailla aineilla on loppujen lopuks yhtä paljon erilaisia toimintatapoja kuin aivoja mihin niillä vaikutetaan.
Totta on että ne sekoittavat päätä enemmän tai vähemmän mutta saa niistä monet kuitenkin apua.
Ei kai mielialalääkkeistä oo haittaa silleen et
ne tuhois aivoja ja tekis puoli vammaseks ku jotkut pahemmat lääkkeet?!? Eiks serotiinilääkkeet oo aika hyviä?
Mut kaikki lääkärit pitäis kyl tappaa ku ne määrää välillä normaaleillekkin ihmisille kaiken maailman paska lääkkeitä! Eikä niitä kiinosta yhtään minkälaiseks ihminen tulee! Mut nautintoa ne kyllä siitä saa!
Niinpä, eihän hullut voi tietää millaista mielisairaalassa on kun ne on hulluja.
Esimerkiksi ecstasy ja lsd ovat alunperin psyykelääkkeitä. Nykyään ne on korvattu johdannaisilla ja tehokkaammilla lääkkeillä.
Täytyy vaan olla todella sekaisin että niitä
vapaaehtoisesti käyttää.
Mikko, oletkos varma, että ne lääkkeet vievät työkykysi vai voisiko olla niin, että sairastat vakavaa, lääkitystä vaativaa sairautta, joka sen työkykysi vie?
Mutta minkään psyykenlääkkeen haitat ei ole verrattavissa lsd:n ja naksujen vastaaviin..
Pointti oli se että olisko terveellisempää vetää päivittäin esim. just happo esso xxxlaitonpähde yyylaitonpäihde alkoholi yhdistelmää kuin jotain ryynisekotuksia...
Sanoisin että ei helvetissä.
Mdma kehitettiin tietääkseni laihdutuslääkkeeksi
eikä lsd:täkään taidettu psyykenlääkkeeksi kehittää...
On noilla molemmilla ollut joskus jotain terapeuttista käyttöä mutta ei oo taidettu kovin huimia tuloksia saavuttaa...(en sitten tiiä onko monilla nykyajankaan lääkkeistä)
Tai olishan se niitten hoitsujen jotka tekee duuniaan tietty nähdäkseen ihmisiä sekasin kannalta varmasti viihteellisempää tsiigailla kun skitsot sinkoilee nipsu happo kombolla lamauttavien sijaan :P
...kyllä taas puuttua aloittamaani keskusteluun. Siis totuushan on se, että kyllä vahva lääkityskin - esim. rauhoittava sellainen - voi tehdä työkyvyttömäksi, etenkin jos tekee töitä esim. liikenteessä tai erilaisten laitteiden parissa. Mutta toki tulee ajatella mikä ihmisen tilanne olisi ilman lääkitystä, saisiko hän töitä sittenkään ja pärjäisikö töissä. Mielenterveysongelmat ovat Suomessa jatkuvasti kasvava, hyvin yleinen syy työkyvyttömyyteen, alkaen ihan paniikkihäiriöistä skitsofreniaan asti.
Googlella voi etsiä tietoa lääkkeistä. Ja huumeista. Katsomalla huumeen vaikuttavan aineosan, sen sitten löytää lääkkeistäkin.
Ainoa syy miksi en ole töissä on hullun paperit. Ennen niitä oli töitä, oli ystäviä jne.
Syy niihin jatkuvasti kasvaviin ongelmiin johtuu niistä lääkkeistä. Kun niitä annetaan niin helposti. Vaikka ruikutetaan että työt on vaikeita - yritäpä edes vähän ajatella. Vertaa sitä työtä jota aiemmin tehtiin siihen mitä nykyisin, koneet helpottavat töitä, joita on vähempi kuin ennen, myös ajallisesti.
Eivät nuo lääkärit ainakaan täälä Oulussa pyri
löytämään potilaalle parhainta lääke yhdistelmää.
Pyytäessäni jotain muuta kuin paroksetiiniä sisältävää tavaraa (hirveät sivuvaikutukset)lääkäri kommentoi asiaa: "ei kun nosta vaan sitä annosta, kyllä se joskus auttaa."
Siis sinä et pysty ymmärtämään esim. niitä ihmisiä, jotka eivät paniikkihäiriön takia kykene käymään töissä?
Just. Oot aika symppis.
No on kyllä raivostuttavaa että jotkut eivät ota tosissaan potilaan mielipiteitä tai tuntemuksia. Todella ärsyttävää että jotkut alalle sopimattomat pilaavat sitten koko alan maineen.
Kauanko olit sitä lääkitystä syönyt? Useissa lääkkeissä on aloitusvaiheessa esim. pahoinvointia - hyvinkin voimakasta - joka helpottaa kun lääkkeen vaikutus tasaantuu. Mutta jos pahoinvointi tms. jatkuu, niin eihän se ole alkuunkaan sopiva lääke.
Pystyn ymmärtämään. En välitä tipan vertaa enkä ole väittänyt olevani symppis.
Mutta en myöskään tahdo kenenkään tuhoavan elämäänsä lääkkeillä, joita ilmankin tulee
toimeen. Sinulla on suuri tarve syyllistää ja tuhota ihmisiä.
Niitä "joitakin" taitaa olla enemmän kuin niitä jotka kuuntelisivat tai välittäisivät.
Itsehän sä koko ajan syyllistät mua siitä miten paska mä olen! Katso nyt kun sä koko ajan kumoot omat puhees.
Enkä mä sitä tolla symppis-jutulla tarkottanut, vaan sitä, että luulisi sun ymmärtävän muita jolla on tuskia, mut hyvä on jos kerran ymmärrät.
Minkä takia koitat saada minua siihen huonojen hoitajien sakkiin? Miksi?
En kumoa kirjoituksiani. Selviää kun luet niitä. Sinä kerjäät jotain sääliä tms. ja sitä ei pillereitten tyrkyttäjille multa tipu. Pitäisikö sääliä myös Stalinia ?
Otapa nyt huomioon, omien tekstiesi mukaan olet töissä ja vieläpä ollut juuri sillä alalla, jonka ansiosta minä olen lopun elämääni työtön. Jos sitä elämäksi voi rahan puutteen vuoksi kutsua. Yksikään "hoitajista" ei välittänyt minusta tipan vertaa. Pakolla syöttivät lääkkeitä, vaikka näkivät, että käyttäydyn kaiken aikaa täysin rauhallisesti ja normaalisti. Eihän heidän pakko ollut. Ehdotin, että tehdään niin, ettei kerrota lääkärille, etten ole syönyt. Mutta ei käynyt. Rahanahneuttaan kai sitä tekivät, saahan sieltä enempi rahaa kuin muista sairaanhoitoalan hommista. Osa tietty oli niin typeriä että todella uskoivat niihin lääkkeisiinsä. Saisi olla jonkinlainen älykkyystesti silläkin alalla ennenkuin töihin otetaan, ainakin niille lääkäreille.
Esiinnyt ammattisi edustajana nimimerkillä sairaanhoitaja. Et tuo esille epäkohtia vaan puolustat lääkkeitä ja vähättelet epäkohtia.
Paroksetiinimoskaa olin syönyt puolitoista kuukautta. Sivuvaikutuksia oli ollut lähes koko ajan, mutta loppua kohden ne muuttuivat jo sietämättömiksi. Kauhua, vapinaa, käsittämättömiä pelkotiloja, jatkuvaa unettomuutta, pahin kaikista oli kuitenkin hirvittävä levottomuuden ja hermostuneisuuden tunne joka esti kaikenlaisen normaalin toiminnan. Lopetin aineen syönnin toteamalla lääkärille vain, etten aio enää sitä ottaa. Minulle tuo aine ei sopinut, mutta sehän ei tarkoita sitä etteikö se jollekin toiselle toisi suurta helpotusta.
Muutenkin tuon lääkärin suhde potilaan omiin kokemuksiin ja avun tarvitsemisen tunteeseen oli aivan mitä sattuu. Tuntui kuin lääkärin uskomusmaailma ja yleistykset olisivat merkittävämmässä asemassa potilaan hoidossa kuin potilaan kärsimys ja lääkärin velvollisuus auttaa potilasta parhaan kykynsä mukaan. Mielestäni tämä lääkäri on kyvytön auttamaan potilasta, jollei hän ota huomioon potilaan omia toivomuksia hoidon ja lääkkeiden suhteen, vaan perustaa näkemyksensä potilaan tarpeista omaan irrationaaliseen uskomusmaailmaansa. On sietämätöntä huomata ettei lääkäriä kiinnosta lopultakaan parantaa potilaan tilaa, ja ettei lääkäri suhtaudu vakavasti potilaan ja muiden lääkärien tekemiin lääkkeitä koskeviin ehdotuksiin. Tämä lääkäri ei tajua että PITKÄÄN masentuneena/ahdistuneena ollut potilas saattaa haluta parannusta olotilaansa HETI, ei vuosikausia jatkuvien uusien lääkekokeilujen kautta. Eikä ainakaan minulla ole enää voimia kokeilla jokaista markkinoille tulevaa ssri-mömmöä. Potilaallahan on oikeus valita lääkärinsä, muttä tääläpäin ne ovat joko lahkolaistuneen uskomusmaailmansa vankeja tai paranoideja.
Huumeita käytetään itsensä päihdyttämis tarkoituksessa. Lääkkeillä lääkitään itseään.
Käyttötarkotus tekee huumeen ja lääkkeen.
Mikset oo vastannu vielä mun kysymykseen???
Olet ilmeisen oikeassa siinä mitä kerrot lääkäristäsi ja lääkkeistäsi - lääkitys oli väärä ja lääkäri teki väärin kun ei sinua uskonut/kuunnellut. Haluaisin kuitenkin heittää vastakysymyksen: Mikä on HETI vaikuttava parannuskeino psyykkiseen sairauteen?
Vielä kerran: en kerjää sääliä. Ja taas kerran: En tyrkytä lääkkeitä. Vertaa minun puolesta vaikka Hitleriin, onneksi itse tiedän miten asiat ovat.
PISTE.