Olen lähdössä USA:han vaihto-oppilaaksi.
Siispä te jotka olette olleet vaihto-oppilaana,
kertokaapa kokemuksianne,mielipiteitäkin saa
esittää ja kertoa eri alueiden ominaispiirteistä.
Kiitos.
Siispä te jotka olette olleet vaihto-oppilaana,
kertokaapa kokemuksianne,mielipiteitäkin saa
esittää ja kertoa eri alueiden ominaispiirteistä.
Kiitos.
Vastaukset 87
Vanhimmat
Luultavasti ehkä odotat tosi positiivisia
kokemuksia, mutta mulla ne meni kyllä ihan
päinvastoin.. Odotin vuodelta tosi paljon ja
siksikin ehkä jouduin pettymään.
Aluks kaikki meni hyvin, perhe oli ihan paras,
mulla oli vielä just mun ikänen tyttöki siinä
perheessä ni oli ihan kivaa seuraa. Koulu oli kiva
ja mein asuinpaikka just sellanen ku halusin..
mutta.
Tos ennen joulua tuli ongelmia. Mä huomasin ettei
mulla ollu mitään vapautta. En saanu katsoa tv:stä
kun lastenohjelmia (muissa oli muka mun silmille
sopimatonta katseltavaa, eli tv:ssäkin oli
salasanat) En saanut vkloppuna käydä ku perheen
kanssa jokapaikassa, mm kirkossa. Harrastuksia ei
voinut olla,koska ei mulla ollu kyytiä niihin.
Lenkille tai edes viereiseen kauppaan ei saanut
mennä, edes perheen host-siskon kanssa.
Sitte huomasin ku rahat rupes häviämään. Säästin
ja olin pitkän aikaa ostamatta mitään ja silti
rahaa kulu. Selvis että mun perhe vei multa rahaa.
Vaihdoin perhettä, koulua, asuinkaupunkia.
Kaikesta tuli hankalaa. Ei jaksanu enää yrittää,
eikä uskaltanu luottaa keneenkään.
Aluevalvoja ei ollu tukena niinku luvataan, sen
kanssa oli tosi paljon ongelmia. Koulussakaan ei
ollu opiskeluvaihtoehtona ku ne mihin enää mahtu,
koska niihin oltiin ilmottauduttu viimevuonna jo,
eli pääsin vaan tylsimpiin kursseihin.
Lopulta tulin ennen kouluvuoden loppua jo takas.
En kadu vuotta, mutta ehdotan ettet ainakaan Etelä
USAan lähde, koska siellä on tosi tarkkoja mm nää
kirkossa käymiset. Siellä on tosi vaarallista, eli
yksin ei saa tehdä mitään ja on vanhoillisia
sääntöjä muutenkin. (ei saanu käydä ulkona
kahdestaan poikien kanssa ym.)
Eli oo varuillas, toivottavasti sulla onnistuu
paremmin.
Olen ollut itse myös Ameriikan eteläosissa. Olin
vaihtojärjestelmässä, jossa ei vietetty
kokonaista vuotta vaan kesän- minusta sopiva
aika. Vanhoillista etelässä kyllä on, mutta
satuin olemaan perheessä, jossa asiat olivat
toisin. Reissu oli varsin mukava ja muistot ovat
hyviä.
Kirkoon menossa ja muissakin vanhoillisissa
riiteissä oli kyllä opettelemista. Lisäksi ulkona
ei kannattanut liikuskella yhdeksän jälkeen
mikäli halusi olla elävien kirjoissa. Kannattaa
miettiä onko viisasta olla vuosi Yhdysvalloissa -
itse olen muutaman kuukauden kannalla.
Millaiset ovat omat kokemuksesi, pitääkö paikkansa
että elämä on niin vanhoillista että uskotaan yhä
"joka vitsaa säästää se lastaan vihaa"? Sellaista
vaan olen kuullut (ei liittynyt vaihtarina oloon
mitenkään, älkää pelätkö).
Miten on mahdolista, että vieläkin syydetään
rahoja täyteen p....n. Kokeile jotain
sivistysvaltiota!
Jos oot tulossa tänne niin elä mee kouluun
nimittäin ite oon highschoolissa ja joka aamu
mulla on herätys klo 5:50 ja koulu bussi tulee
jotain 6:30 aamulla ja sitten tää koulu on ihan
tuskaa joka päivä on sama lukkari ja joka päivään
kuuluu 9 oppituntia joten aika tuskaa tää on.
No kyllä täällä jotain ihan hienoja juttuja on
mutta kyllä täällä aika sekasin koulu oli sinä
järkyttävänä päivänä, puolet koulusta kähti
kotiin koska "pelkäsivät".
Kertokaapa eri vaihto-oppilasjärjestöistä ja
niiden hyvistä ja huonoista puolista.
onkohan siitä hyötyä jos lukee
kirjallisuutta,kertailee kielioppia
tms.isäntämaan kielellä?
Kertokaapa minulle,olkaa niin ystävällisiä.
Muista en tiedä mitään, mutta YFU hoiti hommansa
hienosti. Aluevalvoja piti huolta vaikkei
ongelmia hirveästi ollutkaan ja perhekin oli
löydetty juuri minulle sopiva. Tiukasti
uskonnollinen perhekin jousti, kun sovimme
yhdessä pelisäännöt. Vaikken kuulunut kirkkoon ei
minun tullut mainostaa sitä vaan piti käydä
säännöllisesti pyhäkoulussa ja kirkossa. Siitä
hyvästä sain käydä viikonloppuisin ulkona
(kaverit tosin tsekattiin etukäteen). Oli
jotenkin ihana kun mami odotti valveilla vaikka
olisin tullut kuinka myöhään. Juteltiin aina
illan tapahtumat läpi naisten kesken.
Mami myös kuljetteli harrastuksiin aina kun oli
tarvis.
Auton puutehan on se vaikein juttu, joten
kannattaa hankkia kavereita joilla se on. Sitten
ei ole mitään hätää.
Kantsii myös liittyä mahd.moneen koulun kerhoon,
niin saa kavereita nopeimmin.
Muuta en nyt tähän hätään keksi.
Olin itse vaihtarina Saksassa 96-97. Järjestö
toimi ihan mukavasti siellä Saksanmaalla johtuen
loistavasta aluevalvojastani, mutta Suomen päässä
lähes tulkoon kaikki mätti. Tietoni olivat firman
koneella kahteen kertaan, ja tästä syystä
suoritetut maksuni eivät tietenkään näkyneet
niissä tiedoissani joita he seurasivat, luulivat
he etten olekaan mihinkään lähdössä. Tämä
tarkoitti sitä etteivät he lähettäneet minulle
tietopakettejaan, valmennustilaisuus meinasi
jäädä käymättä ja perheen etsimisellä tuli kiire.
Asiat saatiin kuitenkin hoidettua kun tarpeeksi
hanakasti soittelin toimistoon jonkin aikaa
ihmeteltyäni miksei EF:ltä kuulu mitään:).Hyvä
puoli EFssä on se, että saat ajaa kohdemaassasi
ajokortin. Esim YFU ei tätä salli.
Niin, ei ne ole sulle kuitenkaan välimerkkien
käyttöä siellä opettanut?
Toivottavasti järjestösi ei ainakaan ole YFU.
Minun vuodessani oli niin paljon epäkohtia, etten
niitä kaikkia tähän mitenkään edes jaksa listata,
mutta yleisesti ottaen kärsin siellä
masennuksesta suurimman osan vuodesta koska
kaikki tuntui olevan vain päin helvettiä vaikka
tein kaikkeni jotta asioille tapahtuisi jotain.
Lentojen sekä lähtö-että tulojärjestelyt olivat
suoraan sanottuna enemmän oppilaiden kuin niin
kutsuttujen valvojien käsissä. jos YFU:n kautta
menet, varaudu siihen että sinut jätetään yksin
matkatavaroinesi JFK:n kentälle useammin kuin
kerran.
Perhettä minulla ei maahan saapuessani edes
ollut. Muistan lennoltani myös pojan, jolla ei
ollut edes tilapäisperhettä. Hän ei edes tiennyt
minne päin jenkkilää oli menossa. Vain siksi,
koska YFU "ei ollut ehtinyt hoitaa kaikille
perheitä". Hän ei ollut ainoa siinä tilanteessa
oleva. Minulla oli sentään mahtava tilapäisperhe,
johon en kuitenkaan saanut jäädä, vain
siksi,koska paikallinen n. 70-vuotias,
konservatiiviharppu ei sitä halunnut. Perhe olisi
minut mielellään pitänyt, ja heillä oli minun
ikäinen saksalaisvaihtarikin jo(heidän pysyvä
oppilaansa), mutta ilmeisesti juuri tämä seikka
sai valvojan kieltäytymään, vaikkei kellään
muulla ollut mitään minun jäämistäni vastaan.
Pysyvän perheen löytymiseen luvataan kuluvan
enintään 2 vkoa. Minulla se kesti n.2
kk:tta.Myöhemmin jouduin lähtemään päivän
varoitusajalla toiseen osavaltioon n.70 vuotiaan
pariskunnan luokse asumaan, jonne myös jouduin
jäämään. Kyytiä en ikinä saanut mihinkään, ja
jouduin lopettamaan kaiken urheilun mitä olin
aiemmin harrastanut(lapsesta saakka). Mitään
virikkeitä ei ollut, kyseinen pariskunta ei ikinä
tehnyt mitään, lähinnä odotti vain
mädäntymistään. Sitten rupesin juomaan, kun en
muutakaan keksinyt. Join aika reippaasti, olin
hyvässä humalassa koneessakin kotimatkalla. Jos
viinaa ei saanut sieltä, niin salmaria tuli
postissa Suomesta. Tuli juostenneltua kyttiäkin
karkuun välillä humalapäissä.
Kun tulin Suomeen, minulla oli sellainen olo
niinkuin olisin vapautunut vankilasta. Olin vapaa
menemään minne halusin, tekemään mitä halusin.
Mitä tulee koulunkäyntiin sillä puolella vettä,
voin vain sanoa että se on täyttä pelleilyä. Jos
haluat kerrata peruskoulun ala-asteen opinnot
niin tervemenoa vaan. Meille jaettiin mm.
oikeista vastauksista palkinnoksi karkkia.
Lopulta en enää viitsinytkään vastailla kuin
silloin, kun opettajalla oli jotain. Pääsin
tietämättäni parhaimpien arvosanojen omaavien
oppilaiden "honor roll"iinkin, vaikka suurimman
osan ajasta vain dokasin.
Monet itkut olen itkenyt monien asioiden takia,
joita siellä koin, ja jos nyt voisin päättää
niin, että tiedän mitä tuleman pitää, en sinne
menisi. Suomeen palasin 12 kiloa isompana, en
roskaruuan vaan depression ja virikkeiden
puutteen takia. Fysiikkani ei vieläkään täysin
ole siinä kunnossa kuin missä se oli kun lähdin.
Olenkin jölkeenpäin katunut, etten lähtenyt
etuajassa pois. Ainoa positiivinen asia jonka
siellä opin oli heidän kulttuurinsa tunteminen.
Se ei ole pelkästään McDonalds'ia ja
materialismia, heillä on myös tapoja, joiden
puuttuminen suomalaisissa ärsyttää minua.
Olen käynyt jälkeenpäin USA:ssa, ja minulla on
ollut mahtavaa. En todellakaan tuomitse Amerikkaa
vaan YFU:n.YFU:lle olen lähettänyt valituskirjeen
heti palattuani yksityiskohtien kera, mutta en
kuitenkaan ikinä siihen saanut minkäänlaista
vastausta. Ilmeisesti heitä ei kiinnosta.
Sinulle joka aijot lahtea vaihtariksi! Oman
kokomukseni perusteella, valitse AFS. AFS on
hoitanut vaihtarivuoden tosi hyvin. Olen aina
ollut ajan tasalla kaikessa esim.
paperiasiossa. Olin aluksi lahdossa rotarien
kautta, mutta vaihdoin jarjestoa ku koko
jarjesto oli tosi sekanen.
Ja lopuksi kaikkein tarkein AFS isantaperheet
EIVAT SAA RAHAA vaihtarin ottamisesta. Joten
voit varmasti tuntea itsesi toivotuksi
perheeseen! Muut jarjestot tavallaan ostavat
perheet!
Hauskaa vuotta!
Ehdottomasti sun kannattaa lukea ja kirjottaa
mahdollisimman paljon ennen lahtoa! Olen
juuri talla hetkella USA:ssa ja mulla on ihan
sairaasti ongelmia kirjottamisen ja lukemisen
kanssa. Kyllahan se puhuminen ja
kuunteleminen onnistuu ku sita kuulee niin
paljon telkkarista! Joten otappa vaan kirja
kateen
Oon nytte Washingtonin osavaltiossa STS:n kautta.
Kaikki on tahan asti toiminu mahtavasti, lennot
oli ajoissa, sain lahes kaikki aineet mitka
halusin, perhe on aivan mahtava!
Mun perhe on tosi uskovainen mutta ne sano
mulle et mun ei tarvi kayda kirkossa jos en
haluu. Ne kuljettaa mua minne ikina ma haluun
menna eika mulla oo oikeen mitaan kotitoita mita
pitas tehda, ainoostaan oma huone pitaa pitaa
siistina.
Tassa lahella on joku nukleonitehdas johon
seuraavan terroristi-iskun pelataan kohdistuvan
ja kuulemma joku oli koittanu vaarilla papereilla
Seattlessa johonki myrkkytehtaaseen. (asun aika
lahella Seattlea)
Mun mielipide on etta ehdottomasti kannattaa
lahtea mutta kannattaa miettia haluuko just nyt
USAan. Ihmiset on tosi isanmaallisia, jenkkilippu
loytyy joka talon salosta ja auton antennista,
koulussa joka luokassa, ihmiset hokee "proud to
be american"...
Ja oikeesti amerikkalaiset on tyhmia! tapasin
15-vuotiaan tyton joka ei tiennyt missa eurooppa
on... Puhumattakaan et ne tietais yhtaan mitaan
Suomesta... Koulutus kusee taalla mut se on totta
ku joku mainitsi et ihmiset arvostaa toisia
ihmisia ja on kohteliaita toisin kun suomessa...
Joten pahkinankuoressa mun mielipide on et
kannattaa ehdottomasti lahtee vaihtariks mut must
tuntuu et nyt ei oo sopiva aika tulla Jenkkeihin.
eipäs saa ef:änkään isäntäperheet
..eikä YFU:nkaan perheet. Minkä järjestön
perheille sit jotain maksetaan??!!
itse olen tàllà hetkellà italiassa afs:n kautta.
todella hyvà jàrjestò, paljon orientaatioleirejà,
informaatiota ja muuta mukavaa. hieman vaan on
kallis. perhettà ei vaihdeta kesken vuotta, vaan
ollaan koko vuosi samassa perheessà.
esim. rotaryjen kautta jos làhtee, vaihdetaan
perhettà pari kertaa (luulisin).
rotary on myòs halvempi ja sieltà saa kàsirahaa
joka kk. en ole varma nàistà rotary- tiedoista..
Vaihto-oppilas juttu on ihan hyvä mutta riippuu
paljon perheestä ja paikasta johon menet.
Nykyisessä maailmantilanteessa, jossa jenkit
aloittaa sodan Afganistanin kanssa, kannattaa
varata kaasunaamari mukaan biologisen
hyökkäyksen varalta... HUOM! TÄÄ ON IHAN
TOTTA.
Nyt on siis sellainen aika maailmassa ettei
Jenkkeihin, Britteihin tai keski-Eurooppaan
kannata mennä. Täällä pohjolassa on hyvä
olla kun ei tartte kun syljeskellä kattoon ja
odottaa kun tippuu. Eli ajattele vielä kerran
kannattaako!
Sitä ei kuule enää pahemmin mietitä, jos on
USA:an lähössä esim. vuoden päästä niinku mä,
koska osa matkasta on jo maksettu eikä sitä takas
saa tollasesta syystä!!
minä olin puoli vuotta
yhdessä psykoottisessa
perheessä usassa,
kun en halunnut ottaa
huumeita ja juoda viinaa,
ne alkoivat savustaa minua
pois, kun valitin, tuli
aluevalvoja "todistamaan
että olen väärässä"
läksin joululta pois
suomalainen kielikoulu
vaati isältä allekirjoituksen
paperiin, että hänellä
ei ole vaatimuksia suomalaiselle
kielikoululle, muuten minua
ei olisi päästetty pois,
siis suomalainen kielikoulu
kidnappasi minut
rotaryt ovat parempia
siellä isäntäperhe vaihtuu
oliko se nyt kolme kertaa
oli siel iha kivaa
Moi vaan!
Riippuu paljon siita mihinpain ameriikkaa olet
tulossa. Ma olen Wisconsinissa ja taalla on kylla
ihan jees. Ei tarvii pelata illalla, jos nyt ei
ihan tuppaa itseaan Milwaukeen pahamaineisiin
kaupunginosiin. Auto on hyva olla koska ihmiset
ei mee mihinkaan kavellen. Onhan taalla paljon
asioita mitka myos rassaa kuten ihmisten
pinnallisuus. Kaikki on ihan tosi cool ja
siistia, mutta ala ota sita kovin tosissaan koska
se on vaan tapa puhua. Jenkit ei pida
lupauksiaan, tai ehka ma olen vaan tormannyt
vaariin ihmisiin. On myoskin hyva olla aika
ulospainsuuntautunut persoona jos haluu parjata
taalla. Mulla henk. koht. ainakin on ollut
vaikeeta tottua koska olen perus- suomalainen,
mielummin kuuntelen kuin puhun. Koulussa on ihan
eri meininki kuin suomalaisissa kouluissa, itse
pidan kylla suomea kaikinpuolin parempana
paikkana kuin jenkkilaa. Ma kehotan sua kuitenkin
lahtemaan vaihtariks, sinuna lahtisin kuitenkin
vain puoleks vuodeks. Vaikka ois ihan paskaa,
niin puoli vuotta jaksaa kylla. Osaa arvostaa
kotisuomea ihan eri tavalla kun on asunut muualla
jonkun aikaa, puhumattakaan siita miten paljon se
itsenaistaa ja saa uusia kokemuksia joista on
hyotya myohemmin elamassa. Tsemppia ja hauskaa
vaihtari- aikaa!
kehukaa te rikkaat vaan reissuistanne tämmöisellä
tavallisella tallaajalla ei ole vain varaa edes
haaveilla
kehukaa te rikkaat vaan reissuistanne tämmöisellä
tavallisella tallaajalla ei ole vain varaa edes
haaveilla
Ei siin nyt mikään erityisrikas tarvi olla jos
lähtee vaihtariks!! se on vaan ihan et mihin
vanhemmat haluu rahojaan laittaa. Jotkut aattelee
et se on ihan turhaa rahanmenoo, mut ehkä se ei
ihan niin oo..
Olen kanssa miettinyt tosissani, että jospa
lähtisin vaihtariksi. Ehkä brasiliaan?
Mulla olis tosi hyvät mahd. päästä vaihtariks--
mun isä kuuluu järjestöön.
Mutta pelottaa amerikan tilanne..
Väität ettei siihen tarvi erityisen paljoo rahaa
kun menee vaihtariks!kuules,vaikka puhutaanki
`vain` muutamasta kymppitonnista,ehkä jopa
sadasta tonnista,ni ei siltikään välttämättä
jollain oo omaisuutta ku muutama satanen.ehkä
jonkun vanhemmat ei välitä!! yritä nyt vaan
hyväksyy se tosiasia ettei kaikki oo niin
rikkaita,et pääsis tosiaankaan ees haaveileen
semmosesta. mä oon yks esimerkkitapaus!! oon aina
halunnu lähtee vaihtariks,tai muutenki lomaileen
jonneki kauemmas,mut ei.ruotsiin korkeintaan
risteilylle vanhempien kans tai jotain.kyl tää
maailma on epäreilu paikka.
Sama kohtalo se minullakin on, mutta ei se saa
estää. Aupairina jää plussan puolelle! (harkitsen
itse kyseistä hommaa)
sääli sua,mut ookko sitte tosiaanki
sitä mieltä ettei
muidenkaa saa lähtee ku et säkään pääse?
Eihän se oo sun kukkarosta pois jos joku
matkustelee.
No en todellakaan väitä.. Tarviihan siihen rahaa,
mut ei tarvi olla RIKAS!! Hyvin toimeentuleva
vaan.. Mutta kuule, kyllä sä tolla asenteella
vielä pääset tosi pitkälle :) (tai sitten et..)
En ole vaihto-oppilas ja taidan teihin verrattuna
olla "vaari-sarjaa". muutin pysyvasti USA:han
viime vuosikymmenen puolessa valissa, ja silloin
aika junnuna. Oikeastaan tulin hieman
pakotettuna "tyon mukana" ja ennakkoasenteet
olivat aika kovat, en suorastaan ollut mikaan
jenkki-fani painvastoin
Haluaisin kommentoida visiitin kestoa:
oikeastaan ensimainen vuosipuolisko kului
ennakkoasenteiden (negatiiviset) nollauksessa,
ja kielen opiskelussa. tama on juttu mista haluan
kertoa: vaikka kuinka olisi taydellinen kielipaa,
US-englanti eroaa jonki verran koulussa
opetetusta. ja sitten viela suomen kieli on sen
verran vaikeaa, etta kielen omaksuminen ja oikea
aantaminen vie kuukausia. ettei kuulosta
suomalaiselta politikolta.
sitten toinen vuosi puolisko menikin ihmetellessa
kaiken olevan niin mageeta.
toisena vuotena tuli koti-ikava, ja kuinka kaikki
kotisuomessa oli niin autuasta ja ihanaa. sitten
toisen vuoden paatteksi parin kuukauden
suomenvierailu vuoden vaiheessa taas palautti
maan pinnalle.
sen jalkeen on alkanut arvostamaan systeemeita
taalla, ja talla hetkella mistaa hinnasta en pois
muuttaisi.
viime viikkojen tapahtumat ovat kansaa
yhdistaneet ja oikeastaan ekaa kertaa tunnen
olevani jenkki.
vuosi on ainoa ja oikea kesto, ja jos oikein
pahalta tuntuu, kylla se menee hammasta
puristamalla.
florida on alueena erittain kiva, ainoastaan
etela-floridan latinoalue on hieman suomalaiselle
outoa. latinomenttaliteetissa on opettelemista.
pinnallisuus on kylla kestettava, miehisessa
maailmassa raha on mittatikku ja naisilla
ulkonako, valitettavasti. puhutaan mita satutaan
ja kysellaan kuulumisia vaikka ei valiteta
vastauksesta.
no joo tassa tuli tarpeeksi, kysya saa jos on
kysyttavaa
Tuli mieleen oma aikani jenkeissä joskus 80-luvun
puolivälissä. Olin San Diegossa. Ihan jees
muuten, mutta mua rasitti se joka-aamuinen
itsensäpynttääminen. Jos ei ollut tukka
tällingissä ja muutenkin kuteet mallissa, kaikki
pitivät kummajaisena. Muutenkin se pinnallisuus
oli rasittavaa ja americanihmisten tietämättömyys
mistään. Sosiaalisia he kyllä olivat - jos istuit
muottiin. Suosittelen eurooppalaista valtiota,
täällä on sentään kultturia ja historiaa.
Kuinka hyvin tulet toimeen, kuinka monta dollaria
kuukaudessa. Kuinka paljon paremmat palkat.
Kuinka pitkiä työpäiviä.
ansio 6 numeroinen vuodessa, verot noin 20%.
Tyopaivat vahan riippuu, olen johtavassa asemassa,
sanotaan 7-14 tuntia. Mitaan pekkaspaivia sun
muita ei tietenkaan ole, eika kesalomaa. ehka pari
pitempaa viikonloppua ja yksi viikko se siina.
taloudellisesti yhteiskunta perustuu
velkaantumiseen, jo parin vuoden jalkeen (jos
malttaa maksella kaikki ajallaan) luottotiedot
ovat luokkaa (pitaa muistaa etta talla on
kaanteiset luottotiedot; eli luottokorteilla,
lainolla, auto/asunto lyhennyksilla tehdaan
luottohistoriaa, jota vastaa saa
velkaa/luottokortteja), etta kivan auton (autot,
jos perhetta) ja asunnon/talon saa osamaksulla
ostettua. samoin luottokortilla voi maksella
toisia luottokorttilainoja ja talon/asunnon/auton
lyhennyksia seka puhelin-, sahko- ja muita
laskuja...Hullua
Mikali materia on prioriteetti, mistaan sita ei
saa niin nopeasti ja "helpolla" kuin taalta.
Osaatko sanoo missä päin USA:a ihmiset on
kaikkein "rennoimpia"? kun siel on kuulemma aika
tiukkapipoisia ja suvaitsemattomia (lävistykset,
tatuoinnit...) ihmisiä?! onko totta? Ja onks
kaikki alueet yhtä uskonnollisia? Lämpimät
kiitokset jos viitit vastailla..!
Olin aikoinaan pohjois-kaliforniassa vaihtarina.
Hyvä ja opettavainen vuosi. Ainut miinus oli
järjestävä firma Asse. Suomen päässä kaikki toimi
mutta kun halusin vaihtaa perhettä (olin etsinyt
perheen, kaikki oli selvää) paikallinen tyyppi
sanoi että "et saa vaihtaa, en jaksa tehdä paperi
työtä."
Loppu vuosi tulikin tapeltua... Hyvää reissua!
Olin 97-98 vaihtarina Wyomingissa keskellä
todellista korpea. Järjestö EF oli surkea, ei
puhettakaan aluevalvojista tai muista tukijoista,
kaikki piti itse selvittää. Mulla oli kolme
perhettä, ei todellakaan omasta halustani. Eka
perhe pölli rahoja, tokassa "äiti" nukku puukon
kanssa ja näki pikku ukkoja. Hoidin pyykit ja
lapset, olo oli enemmän au-pair kuin vaihtari.
Pääasiassa oli kivaa. rankkaa, mutta kivaa.
Kaikkea sitä näki ja rahaa palo, mut
kokonaisuudessaan oon tyytyväinen. Paska vaan
ettei saanu ite valita minne päin lähtee, en ehkä
ois halunnu niin korpeen. perheistä en oo kuullu
mitään jälkeenpäin, mut muutama hyvä ystävä on
jäljellä joiden kanssa on treffattukin. Et sinne
vaan ja lycka till, mut asennetta ja paljon, ei
siellä muuten pärjää!
Eli itsekin olin WY:ssä, tarkemmin Casperissa.
Missä itse olit ?
on kai minkin sitten jotenkin tähän soppaan
ängettävä:)..
siis mä olin 2 vuotta sitten 5 viikon
kielimatkalla ef:n kautta califoniassa..matka oli
upea, mutta voin kyllä sanoa,että ef:järjestelmät
hiukan ontui, mutta loppujen lopuksi kaikki meni
ihan ok..
Sitten iha californista noin muuten voin sanoa,
että hieno paikka oli!!mutta me asuttii La:n
esikaupunkialueella, jossa ei ollut mitään
ohjelmaa siellä oli vain asuintaloja
vierivieressä, ja lisäksi alueella oli
ulkonaliikkumiskielto kello 10 jälkee illaalla
kaikilla alle 18 vuotiailla.ja se on ihan totta,
koska eräänä iltana kun odotimme kyytiä erään
ystäväni kanssa oli joku hälyttänyt poliisit,
jotka tulivat kyselemään, että onko kaikki ok
jne...
Mutta suosittele kyllä jekkejä, vaikka meno onkin
tosin aika pinnallista!hauskaa tulevaa vuotta
tjn:)!!!!!
Aika törkeetä EF:ltä.. nehän just korostaa sitä
tukiverkosto-juttua, et on aluevalvojat joihin
turvautua vaikeis tilanteissa jne.. Ite oon
lähössä vuoden päästä USA:an, just EF:n kautta..
Juu,u, mä olin vaihtarina Ohiossa tossa pari
vuotta sitten ja mun vuosi kulu kuin siivillä.
Ohio kyllä on vähän semmosta tuppukyläaluetta,
mutta kyllä sieltäkin tekemistä löyty.
Mun isäntäperhe oli tosi mukava. Ne itse asiassa
oli käymässä täällä pari viikkoa sitten. Ei kyllä
olisi paremmin voinut käydä. Ne oli tukena mm.
jouluna, kun mieletön koti-ikävä yllätti! Ja jos
koulu meni päin persettä...
Itse asiassa, ainoa huono puoli mun vuoden aikana
olikin koulunkäynti. Aineet, jotka mä sain itse
valita oli tosi mukavia: mä muun muassa olin joka
päivä kuorossa yhen tunnin! Mutta ne oppilaat oli
ihan hirveitä. Pikku koulu keskellä Ohion
maaseutua ei ole ihan paras paikka vaihtareille.
Mut tunnettiin siellä yleisesti nimellä "that
foreigner". Ei kovinkaan itsetuntoa kohottavaa.
Lisäksi mulle tuli kevätpuolella ongelmia, kun
yksi tyyppi ahdisteli mua. No, siitä selvittiin
pelkästään suomalaisella tahdonvoimalla ja
jääräpäisyydellä. Varsinkin kun rehtorikin sattui
olemaan idiootti, ei apua koululta herunut...
Matkan järjestäjä, EF, oli ihan OK. Tosin meidän
aluevalvojalla oli AIVAN liian iso ryhmä, joten
sillä ei ollut aikaa meille kaikille. Keväällä
asia onneksi korjaantui, kun me valitettiin
ylemmille tahoille. Lisäksi EF oli tosi
ymmärtäväinen, kun mun vaari kuoli maaliskuun
lopulla. Ne järjesti mulle ilmaiset lennot
Suomeen ja takaisin Usa:han.
Siis, aina ei voi onnistua, mutta omasta
asenteestakin kyllä riippuu aika paljon!!!!
Itse olen lähdössä Australiaan ja jos joku tietää
millaista siellä on ollut voisi kertoa.
Kavereillani USA:asta on ollut todella hyviä
kokemuksia... Ja siellähän voi ajaa
ajokortinkin.. ELi hyvää matkaa. Ja itse
suosittelen kokonaista vuotta ainakin sen
perusteella mitä kaverit ovat kertoneet. Ja
ainakin EF:llä sama hintahan se on onko vuoden
vai puolivuotta että jos siltä tuntuu voi tullla
takaisin.
Olin Australiassa Rotaryn vaihto-oppilaana 1999-
2000, asuin Bendigon kaupungissa Victorian
osavaltiossa. Voin vain sanoa, että se oli
varmastikin yksi elämäni parhaista vuosista ja
nyt on palava halu päästä pian takaisin! Näin
noin puolet Australiasta ja tapasin mahtavia
ihmisiä, nyt on hyviä yhteyksiä palata sinne
vaikkapa työelämään! Vaikka eihän vaihtarin
elämä ole aina ruusuilla tanssimista, eihän se
ole täälä Suomessakaan. Vuosi ulkomaillla
opettaa kuitenkin paljon, muutakin kuin vain
kielen. Australia on suunnaton maa, sielä on
monia kansallisuuksia ja kulttuuri on todella
rikasta. Puhumattakaan ruokakulttuurista-
vaihtarin taivas ja myöhemmin helvetti? Painon
nousu on normaalia, yleensä noin 10kg, riippuen
tosin henkilöstä! Sillä ei kannata päätään
vaivata, kaikki ylimääräinen häipyy vähintään
yhtä nopeasti kuin se kertyikin! Kuitenkin,
Australia ei ole pelkkiä kenguruita ja
aboriginaaleja, suuri osa on myös BBQ:ta ja
kovaa hellettä ;)! Ota mukaasi avoin mieli ja
pääset pitkälle! Make the most of it, Mate!
Olin vaihtarina Marylandissa USA:n itärannikolla.
Itärannikko on sinällään hyvä, että siellä on
paljon suuria kaupunkeja. Länsirannikolla en
päässyt käymään mutta siellä meno on ihan
erilaista, more laid-back sanoisinko. Itärannikko
on kuitenkin todella hyvä vaihtoehto, jos ei
halua minnekään Iowaan, mistä ei löydä muuta kuin
maissipeltoja silmänkantamattomiin. Itärannikolla
on sentäs kulttuuria.
Joo ajattelin kysellä, että minkäs hintaisia nuo
matkat ovat esim. jos jonnekkin itärannikolle
haluaisi mennä? Mitä haluaisit
kertoa "varastautumisesta", ihmisistä (ovatko
minkälaisia), ko. alueen tavoista jne.
menee ja minkä järjestön kautta.Jos on joku
huippulahjakas,voi päästä edullisestikin
stipendien turvin.Kaikki eivät ole kuitenkaan
stipendiaatteja,vaan useimmat järjestöt
keventävät kukkaroa n.30000mk:lla,ainakin jos
menee USA:han.Eurooppaan pääsee noin 25000mk:lla
ja Australia,Japani yms. eksoottisemmat kaukomaat
noin 35000mk. Sitä en tiiä mitä ROTARIEN vuosi
maksaa.
Voiskohan joku kertoa?
menee ja minkä järjestön kautta.Jos on joku
huippulahjakas,voi päästä edullisestikin
stipendien turvin.Kaikki eivät ole kuitenkaan
stipendiaatteja,vaan useimmat järjestöt
keventävät kukkaroa n.30000mk:lla,ainakin jos
menee USA:han.Eurooppaan pääsee noin 25000mk:lla
ja Australia,Japani yms. eksoottisemmat kaukomaat
noin 35000mk. Sitä en tiiä mitä ROTARIEN vuosi
maksaa.
Voiskohan joku kertoa?
Olin Rotary Clubin kautta vaihtarina Japanissa,ja
periaatteessa vuodesta ei kuulunut itse maksaa
kun lennot,mutta maksettavaa kertyi jonkun
verrana kuitenkin.Pakollisena klubi-takki ja
pinsseja,kayntikortit yms.Klubi antaa kohdemaassa
kuukausirahaa,meilla se oli n.400mk,mutta
kalliissa Japanissa silla ei ainakaan kauaa
parjaa,joten omaa rahaa on paras olla mukana,tai
ainakin antelias kotivaki!
Klubi sentaan maksaa koulupuvut,koulumatkat ja
lunch-rahat.
Lahes kaikki perheet ovat Rotary-perheita,eli
mihinkaan aivan hirveaan laavaan tuskin joutuu.Ja
perhekin vaihtuu parhaimmassa tapauksessa 3-4
kertaa,pahimmassa n.6.
Menee mihin pain tahansa vaihtariksi,se varmasti
kasvattaa,ja mika ei tapa se vahvistaa.Itse en
ainakaan vaihtaisi paivaakaan pois;niita
ankeimpiakaan!
Olin vuosi sitten kesällä Kandassa töissä. Olin
siellä n. 5 viikkoa, mikä oli ihan tarpeeksi.
Kokemus oli todella hyvä ja ihmiset mukavia. Olin
koulun kautta harjoittelussa, eli koulu maksoi
matkat. Liput olivat halvimmat, n. 6000 mk
edestakaisin. Lippujen halpuudesta johtuen
minulla oli 3 kolme vaihtoa ja yksi näistä
Torontossa, joka on tunnettu ruuhkaisuudestaan!
Myöhastyin jatkoiltani ja olin matkan päällä
yhteensä yli 30 tuntia! Aika huono alku ensi
kertalaiselle.
Jälki käteen olen ajatellut, miten rohkeaa oli
lähteä yksinään matkalle Kalliovuorten juureen.
Mutta onneksi mitään ei tapahtunut! Kaupunki oli
melko pieni, mutta aika meni enimmäkseen töissä
metsässä. Vaapaa-aikana työnantajan perhe oli
aktiivisesti viemässä, ja muutaman päivän olin
Edmontonissa työnantajani vanhempien luona.
Kulttuuri ero ei ollut suuri, mutta huomattava.
Olin kansainvälisellä kurssilla, joten tiesin
keskustelutavat ja -tyylit. Kyllä se
Suomalaiselle melko suuri ero on... Kannattaa
muistaa AINA olla kohtelias. Suomenkielestä
puuttuvat nuo kohteliasuus muodot, ja minullekin
huomautettiin, miten epäkohteliaasti puhuin,
Minun vain täytyi selittää, että suomessa ei ole
sanaa pleace, jne. eli en ole epäkohtelias, vaan
en osaa käyttää kohteliaisuuksia!
Heti Kanadan matkan perään kurssini meni vaihtoon
Moskovaan. Minulla oli ikävä takaisin jo ennen
lähtöä, koska olin melko väsynyt edellisestä
matkasta. Meillä oli Venäläinen stipendiaatti
matkassa mukana, joten meillä oli pieni linkki
kulttuurien välillä. Seikkailumme Moskovassa
onkin kirjan pituinen! Lyhyesti sanottuna mikään
ei mennyt niinkuin me halusimme! Meillä tuli heti
ongelmia rekisteröitymisen kanssa. Ensimmäisen
viikon jälkeen seuralaisemme palasi Suomeen, eli
me olimme 2 viikkoa tulkkimme armoilla (Tulkki,
joka puhui englantia mutta ymmärsi hyvin vähän!)
Yhteensä 4 viikkoa yritimme selvitä siellä.
Kokemus oli hyvä, mutta matka todella
epäonnistunut! Onneksi pääsimme rajan yli
Suomeen, kovin hevillä ei minua sinne takaisin
saa!!
Mutta sanoisin että matkailu avartaa, eli
kannattaa nähdä maailmaa. Kuitenkin kannattaa
pitää takaportti auki pikaista kotiin palaamisen
mahdollisuutta varten!
Hyvää matkaa!
hei, mä olin usassa just viime vuoden ja
californiassa ja mulla oli tosi-ihanaa. mä olin
kyllakin au pairina mutta kuitenkin 13 kk siellä
ja poissa omista kavereista ym...mutta kyllä
kannatti. suosittelen kaikille miten ikinä
harkitsettekaan ulkomaille lähtöä. ja california
on varmaan paras paikka ainakin ilmastojen
suhteen..
Moi!
Olin vuoden 95-96 Jenkeissä Iowassa vaihtarina ja
mun vuosi meni erittäin hyvin. Olin vasta 16-vee
ku lähin mut kaikki meni tosi hyvin. Perheeseen
kuului äiti ja isä, kaksi kissaa ja koira. Mutta
se oli mun mielestä ehkä jopa kivaa ettei mul
ollu sisaruksii siel. Kaupungissa oli neljä high
schoolia ja mun koulu, north high, oli 1500
oppilaan opiskelu ja harrastuspaikka. Mitään
ihmeellisii väkivaltajuttui ja huumeit ei
esiintynyt ja muutenki kaikki sujui hyvin.
Opiskelin saksaa,englannin kirjallisuutta,
hissaa, yhteiskuntatiedettä, valokuvausta jne.
Koulusta ei kannata ottaa paniikkii, siel pärjää
vaik ei oiskaan mikään kympin oppilas. Myös
kielen kans voi olla ihan rauhallinen, mä olin
lukenu enkkuu vaan kolme vuotta ennenku lähin ja
silti kaikki meni kotona ja koulussa hyvin.Olin
mukana koulun kansainvälisessä klubissa, prom-
toimikunnassa ja yleisurheilussa.Matkustelin
perheen ja järjestön (STS) kautta aika paljon
vuoden aikana. Pidän vieläkin yhteyttä perheen ja
joidenkin ystävien kanssa. Ja olen vuoden jälkeen
ollut siellä yht.6kk vierailemassa. Oikein
hauskaa vuotta sulle ja nauti olostas. Muista
ettei siellä suurin osa asioista oo huonoa kuin
Suomessa vaan erilaista. Kannattaa muuten kerätä
jotain tietoo Suomesta ennenku meet ni on
helpompi ekalla kerralla esiintyy ku joku pyytää
sua kertomaan Suomesta jotain.
HAVE GREAT TIME!
Pitkälti kaikki on kiinni asenteesta. Luultavasti
pidät jollakin tavalla jenkkikulttuurista, jos
olet sinne lähdössä, se on hyvä lähtökohta. Olin
itse yliopistossa opiskelijavaihdossa,
Tennesseessä ja se oli siihen astisen elämäni
paras vuosi. Tietenkin välillä oli ikävä ja asiat
otti päähän mutta loppua kohti aloin viihtyä aina
vain paremmin kun pääsi sisälle kulttuuriin.
Vuosi on riittävä aika siihen että alkaa tuntea
itsensä jollakin tasolla jo amerikkalaiseksi.
Toisaalta Suomen arvostus nousee samalla ja minä
löysin isänmaallisuuden ihan toisella tavalla kun
oli sieltä vähän aikaa poissa. Lyhyesti;
amerikassa kaikki on suurta ja sieltä löytyy mitä
vain. Kontrastit on suuret: loisto on loistoa ja
ruma on rumaa, äärilaitoja löytyy. Toisaalta,
siellä on jokaiselle jotain !! Kaukokaipuu
amerikkaan jäi ja joskus sinne vielä palaan
(muutenkin kuin lomalle ) ! Onnea suureen
seikkailuun !!
Juuri tàllà hetkellà naputtelen tietokonetta
Italiasta kàsin. Istun kouluni tietokoneluokassa
lukemassa uutisia Suomesta. :) Kirjoitan silti
vaikka en olekaan jenkeissà vaihtarina..
Kahden pàivàn pààstà tulee tasan kuukausi tàyteen
siità kun saavuin Italiaan ja vielà on yhdeksàn
kuukautta jàljellà. Asun rikkaassa Pohjois-
Italiassa, Veneton maakunnassa.
Aluksi on ollut vàhàn ongelmia, mut niihinkin
tottuu. :D Asun tosi kaukana kaikesta. Joka aamu
kouluun mennàkseni joudun ottamaan junan ja
bussin. Heràtys on kuusi pàivàà viikossa kello
6.00. Sunnuntai on selvàsi suunniteltu
nukkumiseen. :D
Italialaiset ihmiset on todella avoimia ja
mukavia. Aluksi olin vàhàn hàmillàni kun vieraat
ihmiset tulevat juttelemaan kadulla ja
suukottelevat poskelle jne., mutta olen jo
tottunut siihen. Kaverit halailee ja suukottelee
aina. Perussuomalaiselle kuten minulle se oli
aluksi todella outoa, mutta myònnàn, ettà pidàn
siità kun ollaan niin paljon avoimempia ja
reilumpia. :)
Ikàvà kyllà vielà monesti kun ihmiset tulevat
juttelemaan, joudun vastaamaan "en puhu paljon
Italiaa!". Eikà tààllà moni puhu Englantia, joten
Italialla on suurimmaksi osaksi pàrjàttàvà.
Saksaa tààllà puhutaan paljon, mutta se ei taas
mua ihan kamalasti auta kun ite oon lukenu Saksaa
pari kurssia. Italiaa kuukaudessa tosin olen
oppinut todella paljon. Ymmàrràn suurimman osan
ja osaan sanoa muutamia asioita. :)
Kaikista hauskinta on lòytàà uusia kulttuurin
eroavaisuuksia. Kuten se, ettà Italialaiset
pitàvàt kenkià jatkuvasti jalassa. Ne otetaan
pois vasta nukkumaan kàydessà... Italialaiset
eivàt juo ruoan aikana paljoa. Ruuan jàlkeen
kyllàkin. Itse litkin jatkuvasti vettà. Viiniin
en ole vielà tottunut... Jos Italialainen ei
lòydà parkkipaikkaa niin auto jàtetààn tien
sivuun ja laitetaan nelivilkku pààlle. :)
Italialaisessa bussissa on aina tosi kova meteli
kun kaikki yrittàà huutaa toistensa pààlle.
Suomalaisessa bussissahan on tunnetusti aika
hiljasta...
Joo, mutta nyt pitàà mennà. Koulubussi ei
odota! :)
Kuudelta herääminen on minulle
tuttua.Koulupäivinä joudun heräämään joka aamu
kuudelta,paitsi jos alkaa kymmeneltä.silloin
pitää herätä kahdeksalta.kyllä siihen tottuu joo.
moi
olen lähdössä australiaan vuodeksi ensi
tammikuussa. voisiko joku siellä päin käynyt
kertoo millasta elämä sillä puolen maapalloa on?
odotan vuodelta paljon...en tosin tiedä vielä
yhtään isäntä perheestä tai asuinpaikasta, mutta
olisi mukava kuulla juttuja australiastakin eikä
vain jenkeistä! onko kieltä vaikea ymmärtää?
tiedän että aussit puhuu aika oudosti, mutta
pärjääkö siellä suomalaisella kouluenglannilla?
ja miten paljon niiden tavat poikkeaa
suomalaisista?
voin kertoa, että se ei kyllä juurikaan Jenkeistä
poikkea. Olin itse 95-96 vuoden Etelä-
Australiassa, Adelaidessa vaihto-oppilaana.
Ensimmäinen vaikutelma oli, että olen tullut
USA:han, niin samanlaista kaikki oli. Ainoa, mikä
Jenkeistä poikkesi oli se, että Burger King on
Ausseissa Hungry Jacs's!
Mutta muihin juttuhin. Kieltä ei oo vaikea
ymmärtää, ja varsinkin kun pyytää ihmisiä
puhumaan hitaammin, niin suomalaisella
kouluenglannilla pärjää ihan hienosti.
Australiassa oppii muuten puhumaan todella
nopeasti englantia.
Australialaisten tavat riippuu ihan siitä, että
mistäpäin perhe on alunperin kotosin. Itse asuin
kuudessa eri perheessä, ja tavat poikkes ihan
alkuperämaan mukaan. Eli vastaan voi tulla
periaatteessa ihan mitä vaan. Onhan Australia
maailman monikulttuurisin kansa!
Voin kyllä kertoilla enemmänkin, mistä jutuista
haluaisit tietää?
Ensinnäkään en ole käynyt Australiassa.Mutta
tässä kuitenkin mieleeni tullutta
nippelitietoa,joka on kylläkin aivan
järjestelemätöntä.
En takaa faktojen paikkansapitävyyttä.
-suurin osa alueesta on kuivaa
-Australian Alpeilla voi hiihtää,korkein huippu
on mount Kosciusco,oiskohan jotain 2500m korkea.
Viime jääkaudella vuorilla oli jäätiköitä.
-pohjoisin osa on Trooppinen
-aboriginaalit puhuvat monia eri kieliä
-paljon myrkkykäärmeitä
-aboriginaaleilla ei ollut aiemmin ihmisoikeuksia
-Mantereen keskellä sijaitsee Alice Springsin
kaivoskaupunki,muutoinkin maa on
luonnonvaroiltaan rikas
-asukkaita about 23miljoonaa
-suuri valliriutta on eräs suurenmoisista
nähtävyyksistä
-Kaniineja ja muita vieraita eläin-ja kasvilajeja
on istutettu,seurauksena on ollut jonkinasteinen
ekokatasrofi
-lampaita on paljon ja niiden kasvatus on
ekstensiivistä ts.tilat ovat tosi suuria ja
tuotto suhteellisen pientä,mutta määrä korvaa
laadun.
-Tasmania on saari etelärannikon edustalla.
-ei ole tulivuoria
-Muuta ei tule just nyt mieleen.
käy katsomassa vaikka www.lonelyplanet.com tai
www.maailmanympari.net
niin kiitos vastauksesta!
australiassa on kuulemma aika lepposa meininki ja
ihmiset on pääosin rentoja ja ystävällisiä!
pitääkö paikkansa vai olenko joutunut propagandan
uhriksi?
niin ja sitten en tiedä oikeestaan mitään
paikallisesta koulusysteemistä. minkälaista se
koulunkäynti on? poikkeaako paljon suomalaisesta
lukiosta? ainaki koulupuvut pitää olla, eikös?
niin olitko muuten kuinka lähellä kaupunkia? olen
kuullut että monet australiaan lähteneet ovat
joutuneet/päässeet johonkin lammasfarmille.
kuinka siellä toimii julkiset kulkuvälineet?
pitäisikö olla auto? olen menossa YFU:n kautta ja
ne ei anna ajaa ajokorttia.
Ole hyvä vaan!
Joo, pitää ihan paikkansa, että aussien
elämänfilosiofia on huomattavasti suomalaista
rennompi. Ihmiset ovat ystävällisiä, mutta
oikeiden ystävien saanti on sitten ihan toinen
juttu. En tiedä, että onko tämä piirre
tyypillistä englantia puhuvissa maissa, vai mistä
se johtuu, mutta ystävällisyys ei tarkoita, että
he haluaisivat olla enemmän kuin on pakko olla
tekemisissä kanssasi. Tosiystäviä toki saa, mutta
se vaatii paaljon työtä. En tiedä, että onko
tilanne toinen poikien keskuudessa, mutta ainakin
tytöistä ei ollut kovinkaan helppo saada oikeita
ystäviä. Älä kuitenkaan pelkää, ihmiset ovat
ystävällisiä ja avuliaita, ja hyvin
kiinnostuneita kaikenlaisista Suomeen ja
Eurooppaan liittyvistä asioista.
Sitten koulunkäyntiin... hmmm, mitähän siitä
voisi sanoa. Koulu aloitetaan viisi vuotiaana,
eli high schoolista valmistuessaan porukka on 16-
17. Eli älä säikähdä, vaikka olisit vanhin
luokallasi! Koulusysteemi riippuu osavaltiosta.
Osaan siis kertoa Etelä-Australian ja Northern
Territoryn systeemeistä (Northern Territoryssä on
E-A:n koulutusjärjestelmä). Siellä on siis sekä
valtion että yksityisiä kouluja. Suurin osa
yksityisistä kouluista on joko katolisia tai
jonkin muun uskontokunnan "pitämiä", ja suurin
osa niistä on tyttö- tai poikakouluja. Näissä on
huomattavasti valtion kouluja tiukemmat säännöt
koulupukujen käytön ja kaiken muunkin suhteen. Ja
ne myös maksavat mansikoita.
Itse olin tavallisessa valtion koulussa.
Meilläkin oli koulupuku, jota oli pakko käyttää.
Olin luokilla 11 ja 12, puolet siis kummastakin
kun lähdin elokuussa ja tulin takaisin seuraavan
vuoden heinäkuussa. Luokalla 11 opiskelin 7 ja
luokalla 12 viittä ainetta. Aineet sain valita
aivan vapaasti kaikista tarjolla olevista.
Hyppytynneilla ei saanut poistua koulun alueelta.
Koulu oli pääasiassa tosi helppoa. Englantia
opiskelin aineena nimeltä English as a second
language, mikä oli ihan loistava juttu. Siinä
oppi kaikenlaisia uusia ja hyödyllisiä juttuja ja
joutui myös kirjottelemaan aineita.
Asuin Adelaidessa, siis siinä noin miljoonan
asukkaan kaupungissa. Suurkaupungeissa ainakin
julkinen liikenne toimii ja on tosi halpaa.
Muuten en oikein osaa julkisista
liikennevälineistä kertoa. Australiassahan on
aivan järjettömät välimatkat, eli lentokone on
ihan näppärä väline siirtyä osavaltiosta toiseen.
Juniakin kulkee silloin tällöin.
Ajokortin ajo voisi olla melkoisen
mielenkiintonen kokemus, Australiassa on
nimittäin vasemmanpuoleinen liikenne!!!! Eli ei
varmaankaan kannata harmitella sitä, ettei
ajokorttia voi ajaa.
Jos sinulla on jotain muuta kysyttävää, niin kysy
toki, koetan vastailla kykyjeni mukaan.
kiitosta vaan taas hyödyllisistä tiedoista!
haluisin itse mieluiten johonki kaupunkiin tai
jonkin suurkaupungin laitamille.
Sinulla oli ollut ongelmia saada kunnon
kavereita. tutustuitko sitten loppujen lopulta
keneenkään paremmin? ilmeisesti ystävät on
kuitenkin hyödyllisiä siellä?
mitä ikärajoja australiassa muuten on? olen
kuullut vähän ristiriitaista tietoa siitä.
niin tosiaan siellähän on "väärän"puoleinen
liikenne, joten ajokortin hankkiminen voisi olla
vähän turhaa.
sitten mua on arveluttanut toi ilmasto! kun aina
säätiedotuksissa näkyy että siellä on vähintään
viistoista astetta! että tarviiko siellä takkeja
tai muita lämpimiä vaatteita kuinka paljon? niin
ja mitä mitta-asteikkoja siellä käytetään?
celsiuksia, metrejä jne. vai fahrenheitteja ja
jotain jalkoja??
Joo, kyllä sitkeydellä sain ystäviä, joihin pidän
yhteyttä vieläkin. Ja yleensä ei ole vaikeaa
saada kavereita mukaan erilaisiin juttuihin,
esim. katsomaan Aussie Rules football:ia,
luistelemaan jäähalliin jne. Todellisten ystävien
saaminen on suuremman työn takana. Mutta ei siitä
kannata stressata. Oma periaatteeni oli, etten
halua olla muiden vaihtarien kanssa, koska he
eivät olleet äidinkielenään englantia puhuvia,
eli osa vaikeuksista saattoi juontua tästäkin.
Ystävien "hyödyllisyydestä" on vaikee sanoo
mitää, yleensä vaihtarit saa melkosen paljon
huomiota aikuisiltakin, mut onhan se ihan kivaa,
kun on omanikäisiäkin kavereita. Kun itse asuin
kaupunkialueella, niin liikkuminenkaan ei ollut
ongelma, eli sen suhteen on vaikea sanoa
mitään "hyödyllisyydestä". Maaseudulla tilanne
voi olla toinen.
Ikärajoista sitten... 21 vuotias on oikeasti
täysi-ikäinen. 18 vuotiaana saa kyllä jo mennä
baareihin jne. Eli ei (muistaakseni) ikärajoissa
ollut suuremmin poikkeuksia Suomeen verrattuna.
Ilmastosta sen verran, että Australiassa on
pääasiassa tosi kuivaa. Olin itse etelä
rannikolla, ja siellä tuuli puhalsi kuivaa ilmaa
pohjoisesta koko ajan. Talvella (lue: kesä-
heinäkuussa) on pakkasta öisin, ja
päivälämpötilat jossai n.10-15 astetta. Taloissa
ei oo lämmitystä, eli villasukat ja villapaidat
mukaan jos et asu aivan pohjosessa (Darwin,
Cairns). Ilmasto ei ole Suomeen tottuneelle
kylmä, mutta se lämmityksen puute ja
yksinkertaiset ikkunat tekee taloista talvella
varsinkin aamuisin tosi kylmiä. Kesällä sen
sijaan on sitten kuuma. Tammi-helmikuussa oli
Adelaidessa viikkokausia yli 35 astetta päivällä
jatkuvasti!
Vaatetuksesta sen verran, että tosiaan villasukat
kannattaa ottaa mukaan. Jos on yhtää lämpimämpiä
paitoja (villapaita), niin syksyyn ja kevääseen
sopivilla vaatteilla pärjää talvella ihan
mainiosti. Kengiksikin riittää ihan tavalliset
syyskengät. Tosin Canberrassa voi olla lunta ja
pakkasta jonkun aikaa talvella.
Mitta-asteikoista sen verran, että pituusmitoissa
puhuttiin tuumista ja jaloista. Eli ne meni kyllä
enemmän tai vähemmän ohi. Jos on kyse matkasta,
niin se kerrotaan ajassa, eli sekin poikkeaa
suomalaisista tavoista. Painomitatkin oli outoja
eli jotain unsseja ja paunoja. Mutta aika harvoin
noita mitta-asteikkoja tarvitaan, oma pituus
kannattaa opetella sanomaan jaloissa ja tuumissa
(esim. 175cm = 5 foot 10). Lämpötila-astekkoa en
muista, mut todennäkösesti se oli Fahrenheiteja.
Että tällasta... pitää lähteä kouluun, mut jos on
jotain lisäkymysyksiä, niin kysy pois.
oliko siellä sitten paljon vaihtareita samassa
mestassa ku sä? Mitä aineita muuten valitsit
koulussa? Minkälainen se kurssitarjotin siellä
on?
millasta se infastruktuuri oli? ilmeisesti
enemmän tommosta brittityyppistä, joissa taloissa
ei oo kunnon lämmitystä ja arvaan että hanatkin
oli vielä alkeellisia kaksiotehanoja, ihan niinku
englannissa! no joo...tossa keskustelussa joku
oli kyllä laittanu että se maana muistuttaa
enemmänki USA:ta ku englantia.
puhuvatko aussit siis talvesta kun on siellä on
kesä,heinä,elokuu ja vastaavasti syksystä kun
täällä on kevät jne.
kiitos taa jo etukäteen!
Adelaidessa oli kuusi meitä suomalaisia
rotaryvaihtareita ja sitten lukematon määrä
kaikkia muitten järjestöjen kaikkien muitten
suomalaisia ja muunmaalaisia vaihtareita. Siis
Adelaidessa oli vajaat parikymmentä
muunmalaistakin rotaryvaihtaria, eli kyllähän
niitä kaupungeissa varsinkin on.
Vuoden 11 puoliskolla aineina oli kaks erilaista
matikkaa, enkku (ESL), saksa, Australia Studies
(pakollinen kaikille, kertoo Australian
historiasta ja nykypäivästä) turismi ja jotain
tai sitten ei. En muista enää olisko kuitenkaa
ollu muuta kun nuo kuus. Vuoden 12 puoliskolla
luin enkkua, saksaa, matikkaa, konekirjotusta ja
turismia. Koulu ei kyllä ollu vaikeeta, vaikka
aineet ei ollu sikäläisittäin helpoin yhdistelmä.
Aineita on kyllä laidasta laitaan, liikuntaa,
matikkaa, fysiikkaa, kemiaa, kieliä (saksa,
ranska, italia, kreikka, japani, kiina jne),
turismi, historia jne. Tässä on sen koulun osote,
mitä kävin http://www.uhs.sa.edu.au/home/apaech/
sieltä löytyy varmaan lisää tietoa, tai sitten
ei. Koulussa voi lukea ihan kaikkea höpöhöpöstä
ihan oikeisiin aineisiin. Uskonto ei oo
pakollista kun katolisissa tai muissa
uskonnollisissa kouluissa.
Joo, hyvin brittiläinen se on. Syynä lienee se,
että ensimmäiset asukkaat Australiassa oli
brittejä... Vanhemmissa taloissa hanat oli
tosiaankin niitä kylmä-kuuma -erikseen hanoja.
Astianpesukoneet oli melkosia harvinaisuuksia.
Mutta noin niinkun ulkonäöltään se muistuttaa
enemmän USA:ta, kun pikaruokapaikkoja on joka
paikka täys jne. Eli kaiketi siinä on molempien
piirteitä, aasialaisia lukuunottamatta.
Tosta talvijutusta en kyllä oo ihan varma enää...
Muistelisin kyllä, että varsinkin eteläosissa
puhutaan talvesta. Pohjosessahan ei oo kun kesää,
kun siellä on ihan trooppinen ilmasto. Syksy ja
kevät on ihan vaan syksy ja kevät.
Ole hyvä vaan!
Tässä itsekin olen australiaan lähtemässä
vaihtariksi jos EF vain sen sallii ja nyt olisi
pari kysymystä jos vain viitsit vastata. Kuinka
vanhana Australiassa saa ajaa ajokortin? Onko se
sama kuin USA:ssa eli 16v. Onko ihmiset siellä
ystävällisiä? Onko paljon mahdollisuutta
harrastaa koulun kautta? Onko australialaisten
talvella yöt kylmiä taloissa koska niissä ei ole
lämmitystä? Mitä australialaisnuoret tekivät
viikonloppuisin? Onko australiaan vaikea päästä
vaihtariksi jos keskiarvo on n. 9 kaikissa
aineissa ja englannissa? Oliko koulupuvut
inhottavia? Kiitos jos viitsit vastata.
Jos lukisit koko ketjun sekä kysymyksiä että
vastauksia, minkä minä ja juuso olemme saaneet
aikaan, niin saat vastaukset kaikkiin
kysymyksiini. Ajokortista voin mainita sen
verran, että Australiassa on vasemmanpuoleinen
liikenne, eli ajokortin ajo tuskin tulee
kysymykseen.
En tiedä eri järjestöjen keskiarvovaatimuksista,
eli niistä sinun kannattaa itse ottaa selvää.
Viikonloppuisin australialaisnuoret tekevät
suunilleen samoja asioita kuin suomalaisetkin.
Koulupuvuilla on sekä hyvät että huonot puolet;
ei tarvitse miettiä, mitä aamulla laittaa kouluun
päälle, mutta toisaalta onhan se tylsääkin.
Mukava muisto koulupuku kyllä Australiasta on.
niin olen samaa mieltä, että kannattais lukea toi
mun ja johannan koko keskustelu läpi. siinä tuli
paljon kysymyksiä ja hyviä vastauksia.
hyvistä vastauksista ja hyödyllisistä tiedoista
kiitokset johannalle! tällä hetkellä ei enää
mitään kysymyksiä mieleen, mutta tulen taas
kirjottelemaan kun tarvitsen taas neuvoa.
olisin vielä sanonu tosta, että sinne vaihto-
oppilaaks ei valita pelkästään minkään keskiarvon
perusteella. Kouluarvosanat on vaan pieni osa
siitä mitä hakijoissa arvioidaan. Australiaan
pääsi vain kolme hakijaa jostain
paristakymmenestä!
Olin Australiassa rotaryn vaihtarina 1999-2000
ja vuosi meni paremmin kuin edes ajattelinkaan.
Aussilan englanti on muista vähän poikkeavaa,
mutta siihen tottuu nopeasti. Varmasti opit
paljon sanoja, joita ei koulussa opita, ehkä
jopa paikallisen aksentin jota on hyvä vaalia!
Jos aluksi kieli tuntuu vaikealta, pyydä ihmisiä
hidastamaan puhetta, kyllä ne ymmärtää että
sellainen molotus saattaa olla hieman hankalaa.
Yleensä kestää pari kuukautta, että tottuu
paikalliseen elämään ja kieleen. Itse näin
ensimmäisen uneni englanniksi 5kk:n jälkeen ja
sitten alkoikin suomenkieli unohtua!
Elämäntavat ei hirveästi poikkea suomalaisista,
tai en nyt ainakaan itse moista muista
huomanneeni. Lihaa syödään paljon ja ihmiset
ovat ystävällisempiä. Helle tosin saattaa
uuvuttaa, riippuen missäpäin maata asustaa.
Talvella talot ovat yleensä melko viileitä;
makuuhuoneita ei lämmitetä. Muuta en nyt
yht'äkkiä keksi... Jos lähdet matkaan ilman
ennakko-odotuksia, et tule kovin helposti
pettymäänkään. G'day:tä kuulet usein ja How are
ya on syytä muistaa ihmisiin törmäillessä. Enjoy
the land down under, Mate!
Mina itse olen just nyt parhaillaan
vaihto-oppilaana USA:ssa osavaltiossa
nimelta Michigan pienessa "kylassa" nimelta Erie
ja voin sanoa etta olen viihtynyt erittain hyvin.
Kilojakin on tullut lisaa ( kiitos "roskaruaan")
Ma itse oon ekaa kertaa USA:ssa ja liityin koulun
uimajoukkueeseen vaikken ikina ennen ollu
harrastanu uintia ja se on ollu positiivinen
kokemus... Mita nain alkuun voisin neuvoo on etta
kannattaa liittya mahollisimman moneen joukkue
lajiin niin on helppo ystavystya ja kannattaa olla
avoin ja puhelias. Taala yllattavan monet nuoret
tekee tyota koulun ohella ja kavereita ei paljon
nae muuta kun viikonloppusin.Niin ja kannattaamyos
varautua koti-ikavaan sekin iskee aina valilla.
Mutta ihmiset taalla USA:ssa on tosi ystavallisia
Millon oot tulossa USA:aan ja mihin osavaltioon?
maa olen talla hetkella jenkeissa bostonin
lahella ja taalla on kylla iha jees. vaha pelottaa
nyt noi terroristi iskut... eise oo kauheesti siita
paikasta kiinni se on sun asenteesta ja siita
millasia kavereita ja millanen isantaperhe! :)
Moikka!! Olen talla hetkella vaihtarina Texasissa
ja kohta on takana 2 kk!! (tulee tayteen 9.10 tai
10.9 niin kuin ne taalla sanoo, eli ensin kk
sitten paivamaara, who knows why!?) Oon siis
Texasissa ja siella miljoonakaupunki San
Antoniossa. Ilmasto on LAMMIN!! Kun tulin tanne
niin paivittain oli sellaset 40 astetta ja
vaikka syksy tannekkin saapuu niin kun tulen
koulusta kotiin niin on yleensa n. 30 astetta.
Terrorismin takia on ollut vahan hankalaa olla
taalla ulkomaalaisena. Ei jaksais millaan enaa
kuunnella jenkkien spekulointia asiasta ja blaa
blaa. Mutta onneks sita ongelmaa ei tule
tulevilla vaihtareilla olemaan.
Koulujen koot vaihtelee tietenkin paikkakunnan
koosta, mun koulussa on noin 2300 oppilasta. Oon
seniori eli valmistun high schoolista. Se ei ole
pakollista eika kaikille vaihtareille edes
mahdollista, mutta koska koulu on NIIN helppoa
niin paatin tehda sen. (se on siis HELPPOA! usko
pois)
Alkuhankaluuksia tulee aina olemaan ja suuri osa
riippuu isantaperheesta. Mulla on "vain"
vanhemmat, "isa" Bob, 62v pappi ja "aiti" Marji
55v arkkitehti. Ma jarkytyin ensin kun kuulin
etta a) vaan vanhemmat, b) ne on melkein yhta
vanhoja kun mun isovanhemmat ja c) mun isa on
pappi!!!! mutta nyt oon huomannut etta kun
talossa valilla juoksee 4 hostvanhempien
lastelasta (iat yhdesta vuodesta seitsemaan) niin
oon todella tyytyvainen etta on "vaan" vanhemmat.
Koska vaikka
hostsiskosta/siskoista/veljesta/veljista vois
tulla tosi hyvia kavereita niin liian monelle on
kaynyt niin etta ne tulee kateellisiksi. Ja
vaikka iat onkin mun "vanhemmilla" noin korkealle
niin ne on kuitenkin tosi nuorekkaita (vaikka
tennista pelatessa ne vasyykin viidentoista min.
kuluttua...heh) mut siis hostisan eka kysymys
aina kun tuun jostain niin on etta where there
any cute guys!? joten se selittaa jotain. Ja
mahan en kirkkoon mene, joten vaikka noi heraakin
kello 7 su aamuna mennakseen kirkkoon niin ma
siivoan silloin talon. Joten se siita
pappiongelmasta. No okei, taa koko suku on tosi
uskonnollinen ja ruokarukoukset luetaan aina
(siis AINA) ja kaikki kirjallisuus mita loytyy
niin on raamatullista (kylla, vessassa on
raamattu) ja kaikki tarinat mita lapset tietaa
niin on raamatusta, mutta ma pidan omat
mielipiteeni. Ma en tieda miten sa sihen
suhtautuisit, mut toi on vaan mun mielipide ja
suhtautumistapa.
Kavereitten etsiminen on aina tarkeaa ja
valitettavan hankalaa. Toivottavasti sun kouluun
tulee muita vaihtareita koska ne tulee
automaattisesti olemaan sun ekat ja mahdollisesti
parhaat kaverit koko vuoden aikana. Jenkit on
aika pinnallisia ihmisia. Siis minne ikina
menetkin niin how are you ja hi sanotaan aina,
siis AINA. Mutta totuus on etta ei niita
kiinnosta miten sulla menee mutta se vaan on
tapana sanoa. Niin ja vastaantulijoille jotka
asuu samalla aluella kuin sina niin aamuisin aina
hymy ja good morning. Mutta kavereista; usalaiset
kysyy etta ai sa oot vaihtari ja mista? (jonka
jalkeen joudut selittamaan missa Suomi on, sen
jalkeen missa pohjois-eurooppa on eika niilla
edelleenkaan ole hajua mista sa tulet) ja sit se
sanoo etta cool! onko siella kiva asua? (mita
hittoa sa voit sihen vastata!?!) mutta
valitettavan usein se jaa sihen. Mut koska jenkit
on puheliasta kansaa niin kannattaa vaan
osallistua keskusteluihin ja vaikka ompelukerhoon
koulun jalkeen saadakseen kavereita, koska se on
tarkeaa, mutta kukaan ei tule sulle sanomaan etta
hei ollaan kavereita vaan ne taytyy itse
kalastaa. Nyt oon koulussa ollut jo yli kuukauden
ja alkaa porukkaa tunnistaa enemman ja ihmiset
tunnistaa mua mutta kylla mun parhaat ja ainoat
oikeat kaverit edel. oon 2 saks. vaihtaria mun
koulusta. Suomalaisia vaihtareita en ONNEKSI ole
tavannut vaikka niitakin alueella pitaisi olla.
Mut kaikki riippuu loppujen lopuksi itsestaan.
hostperhe voi joskus olla ihan kamala mutta ei
kannata luovuttaa heti ekan erimielisyyden takia,
koska niita tulee olemaan. Sua saattaa arsyttaa
tapa miten hostisa nauraa (mua meinaan arsyttaa)
tai leikkaa leipaa tai ihan mika vaan!! mut se on
vaan valitettava tosiasia.
En tieda ootko maksamassa alueesta minne
haluaisit menna vai onko se edes mahdollista mut
mun mielipide on etta ei valttamatta kannata
maksaa lisaa koska vaikka haluais lansirannikolle
ja paasee niin sieltakin saattaa loytya tosi
huonoja paikkoa, niin kuin koko USAsta. Mulle
kavi tosi hyva tuuri etta paasin
miljoonakaupunkiin ja tanne etelan lampoon (en
siis maksanut mitaan extraa) kun naapurissa on
palmupuita mutta oisin ma yhta hyvin halunnut
jonnekkin pikku kylaan lumen keskelle (sitahan ei
taalla ole).
Mutta sulla taitaa olla lahtoon kuitenkin viela
aika kauan aikaa ja laitoin mun e-mail osoitteen
mukaan etta jos tulee kysyttavaa tai jotain niin
ota yhteytta!!
Niina
Hey
Itse olen parhaillaan vaihtarina yliopistossa,
joten ei tarvii valttamatta menna high schooliin.
Suomen yliopistoista ja Ammatikorkeista loytyy
eri vaihto-ohjelmia joiden kautta tanne pasee.
Asuminen on yhden tai kahden kamppiksen kaa
kampuksella. Ruoat hoidettava ite tai ostettava
yliopiston MealPlan. Ja koulussa on tehtava
12credithour per lukukausi. Voit olla puolivuotta
tai pidempaan, riippuen suomalaisesta koulustasi.
Joten kaykaa lukio loppuun ja tulkaa sitte.
Tietenkin voi hgakea suoraan opiskelemaan tanne
yliopistoon. Valmistuminen kestaa n.4vuotta ja
aina on helpompaa jos urheilet jotain.
Joo sanoit kaikki ne asiat mitä mää oon huomannu
täällä ollessa. Tulin muuten ihan samana päivänä
tänne kun sääkin eli 9.7 jos nyt tulit sinä
päivänä. ite oon pitsburghin lähellä tai no en oo
vaihtarina vaan koko perhe ollaan täällä nyt
asumassa. Täällä kyllä kaikki koko ajan on niin
että what is up? koko ajan melkein rupee menee
hermot....
Ite oon highscoolissa vasta ekalla luokalla eli
pari vuotta menis jos haluisin valmistua.. ja
koulu täällä on helppoa kaikki kokeet on suurin
piirtein monivalinta kokeita...
hei vaan!
mina olen 17-vuotias tytto ja parhaillani
vaihtarina wisconsinissa, eli taalla usa:n
pohjoisessa, suurien jarvien lansipuolella. olen
taalla nyt ollut elokuun alusta, eli kaksi
kuukautta. tarkoitus olisi tulla suomeen takaisin
ensi kesakuussa.
wisconsin ei tosiaan ollut ensimmainen
vaihtoehto, vaan halusin itarannikolle, mainen
tai new hampshiren tuntumaan, oma tatini asuu new
jerseyssa ja toivoin etta tapaisin hanta hieman
useammin vuoden aikana. Tarkoitus olisi kuitenkin
menna new jerseyhin ja tietysti nykiin kahden
viikon visiitille tuossa joulun jalkeen; host-
perheen kanssa mennaan joulua viettamaan
bostoniin. en toki valita, wisconsin on todella
mukava osavaltio, luonto on aivan todella kaunis,
high school on mahtava, opettajat aivan
uskomattoman hienoja tyyppeja ja suurin osa
oppilaista on tosi hauskoja ja ystavallisia.
tassa vaiheessa on pienoinen koti-ikava, mutta
tuntuu etta pahimman yli olen talla kertaa
paassyt, ja kun koulussakin loytyy tekemista ja
pitaa itsensa vain tosi kiireisena niin homma
rupeaa taas maistumaan.
tosi suuri tekija on ollut se etta host-perheeni
on aivan uskomattoman mukava ja heidan kanssa
tulee tosi hyvin toimeen ja voi puhua kaikesta.
taalla ihmiset ovat keskiverto jenkkia paremmin
sivistyneita; suurin osa tietaa mika ja missa
suomi on! politiikasta ja ymparistoasioista on
tullut kylla riideltya, mutta jos tanne on tullut
niin taytyy olla kylla tosi positiivinen asenne.
jenkit eivat todellakaan halua kuulla huonoja
asioita maastaan, ja taalla on kylla tosi
patrioottinen meininki ollut viime aikoina..
jos jotain kritiikkia taytyy esittaa (ja olen
kylla esittanyt) taytyy yleiso valita tarkoin,
taalla loytyy ihmisia joiden mielesta
jenkkisysteemi kusee.. ja muuten taytyy kritiikki
naamioida kehuihin.
suosittelen tosi lampimasti kokemusta kaikille,
ja mulla onkin viela yhdeksan kuukautta jaljella!
ei varmasti ole maailman helpoin asia mutta
tarjoaa kylla ihan todella paljon ja jos on vain
reipas ja positiivinen persoona niin varmasti
parjaa vaikka joskus vahan itkettaisikin!!!!
suomeen vain kaikille rakkaita terveisia
tiina
ps. sahkopostia saa lahettaa!
Olen parasta aikaa Rotary-vaihtarina USA:ssa
pienessa Connecticutin osavaltiossa New Yorkin
kupeessa. Paikkakuntani, Naugatuck, on noin 35
000 asukkaan "kyla". Matkaa taalta on
Manhattanille noin 60 mailia eli noin 100 km.
Ilmasto on hieman Suomea lampimampi (tanaan
kuljin sortseissa ulkona). Seutu on hyvin
puhdasta eika rikollisuutta esiinny paljoakaan.
Huumeisiin en oo tormanny mut marihuana on hyvin
yleista ja suosittua taalla mut jos sita ei halua
kokeilla ni sita pystyy kyl valttamaan (ainaki
maa oon jo pari kuukautta pystyny).
Kayn paikallista high schoolia ja olen senior eli
valmistun kevaalla. Koulussani on 1800 oppilasta
eli koulussa tapahtuu todella paljon, niin hyvia
kuin huonojakin asiota. Koulutuksen taso on
paljon alhaisempi kuin Suomessa. Taalla oppilaat
tuntuvat olevan yleissivistykseltaan todella
huonolla tasolla. Yleisesti luullaan etta
Suomessa asutaan igluissa jaakarhujen keskella ja
puhutaan englantia. Taalla ei nuoret voi ymmartaa
etta osaan suomen ja englannin lisaksi viela
ruotsia ja saksaakin. Itse kun eivat osaa puhua
englantiakaan kunnolla vaan koko ajan pistaa
korvaan mita kummallisimpia sanajarjestyksia ja
kielioppisaantojen kumoamisia. Kokeet ovat joko
monivalintatehtavia tai pitaa loytaa oikea
vastaus toiselta listalta. Lukkari on joka paiva
samanlainen eli alkaa jo kaymaan pikkasen tylsaks
vaiks oon kayny vast reilun kuukauden kouluu.
Matkat kuljen bussilla joka lahtee 6.55AM. Ei oo
mitaan herkkua ku on Suomessa tottunut menemaan
kouluun aikasintaan kahdeksaks.
Koska asun nain lahella Manhattania ei 11. 9.
(tai kuten taalla ilmaistaisiin 9/11) paivan
tapahtumat voineet olla vaikuttamatta
jokapaivaiseen elamaan. Ensimmaisen viikon ajan
valtasi armeijan kalusto koulun parkkipaikat
kayttoonsa valmiustilansa vuoksi. Taalla
vietettiin pari viikkoo suruaikaa menehtyneiden
muistoks koska talta alueelta kay paivittain
useita tyontekijoita toissa New Yorkissa ja monta
World Trade Centerissa tyoskennellytta oli tasta
kylasta. Nyt on tilanne jokseenkin rauhoittunut
ja elama jatkuu normalisti. Hieman tosin pelottaa
mahdolliset tulevat iskut. Olen nimittain
lahdossa 11. paiva matkalle New Yorkii ja
Philadelpiaan. Ja muutenkin maantieteellisesti
laheinen sijainti pelottaa mahdollisten ydin- ja
kemikaaliase hyokkaysten takia.
Olen siis Rotary-vaihtarina ja tahan asti olen
ainakin kohtuullisen tyytyvainen valintaani...
Suomessa kaikki jarjestelyt ja valmistelut ym.
hoituivat moitteettomasti mutta takalaisessa
toiminnassa on hieman parannettavaa. Taalla
klubin edustajat lupaavat ja lupaavat tehda
asioita mutta todellisuudessa he eivat edes yrita
vaan sanovat etta ei onnistunut ja kun itse
yritan niin ei ole mitaan ongelmia. Eli kun
kuulee lupauksia niin kannattaa aina suhtautua
silla mielella etta joutuu tekemaan itse. Vaihto
Rotaryn kautta on todella edullista. Oikeastaan
ainoat kulut ovat lentoliput, vakuutus ja takki,
joka jokaisella pitaa olla seka tietenkin rahat
jotka paikanpaalla kuluttaa. Isantaklubi antaa
kuukausirahaa 50 dollarista ylospain. Itse saan
100 dollaria kuukaudessa, mika on mielestani ihan
kohtuullisesti. Silla ei tosin ela mutta saa nyt
jotain valttamattomia kuluja maksettua kuten
kouluruoan, joka taalla on pizzaa ja ranskalaisia
perunoita. Asun vuoden aikana kolmessa perheessa.
Ensimmainen ja samalla viela nykyinen perheeni on
normaalia Rotary-perhetta nuorempi. Isa-Peter
(joka on syntyjaan Hollantilainen) tyoskentelee
elektroniikka alalla ja aiti-Rebecca omistaa
kiinteistovalitystoimiston. Perheessa on 14-
vuotiaat kaksospojat Peter ja Daniel. Olen
huomannut etta toisella pojalla on hieman
mustasukkaisuutta asemaani kohtaan ja saan kuulla
valilla aika varikkaita kommentteja ja asenteita.
Mutta ei siita sentaan riesaksi asti ole kun vaan
ottaa kaiken oikealla asenteella vastaan.
Mutta oon sita mielta etta ainakin tahan asti taa
on ollu tanne lahtemisen arvosta ja tan vuoden
aikana kokee niin paljon uutta ja mielenkiintosta
mita on sitten vanhempana hieno muistella et
suosittelen vahvasti kaikkia kiinnostuneita
ainakin vahvasti harkittemaan lahtoa varsinki
talle alueelle missa pitais olla luntaki jossain
vaiheessa talvea. Hinta ei tuu olemaan esteena
tanne tulemiselle. Niin paljoo taa ei ainakaan
maksa. Ei ainakaan Rotareitten kautta.
hi!
tama ei liity paljoa vaihtari juttuun, mutta kerron
kumminkin! asun new yorkissa ja nain kun world
trade center rajahti ja kone tormasi siihen..olin
sillalla menossa brooklyniin kun kone lensi wtcta
pain. olin shokissa ja en voinut ymmartaa pitkaan
aikaa mita oli tapahtunut. hullua! asun
manhattanilla mutta senverran kaukana etta mun talo
ei vauroittunut mutta mun naapuri oli silla
hetkella lenkilla ja vahingoittui lievasti koska
jai ihmis massan alle..en aijo muuttaa taalta pois
vaikka vanhemmat vaati..rakastan new yorkia ja en
pelkaa paljoa, vaikka joka aamu kun heraa pitaa
pelata etta uusi isko on tullut,mutta...
kaksi naapuria samasta talosta tyoskenteli wtcssa
ja ne menehtyivat valitettavasti :( ihania ihmisia
ja he eivat ansainnet sita. tietenkaan kukaan ei,
mutta james ja ashley olivat laheisia ja kavin
heilla usein ja..itken viela tata
kirjoittaessa..vastatkaa tai kommentoikaa jos
huvittaa..! r.i.p ashley & james..love ya
Minkalainen on ihmisten mieliala NYC'issa nain
muutaman viikon jalkeen?
Itse asun Keski-Floridassa ja kavaisin tossa
viikko sitten Miami Beach'illa ja koko paikka oli
kuin kuollut. Aiemmin tupaten taydet mestat
kumisivat lauantaina tyhjyyttaan?
Meidan firmasta meni juristi joka asuin
Manhattanilla ja silla oli toimisto Amex'in
talossa, mutta kaikki asiakkaat WTC:ssa.
Oli karmea jouduin siellä isännän ilotytöksi.
En tiedä tiesikö rouva. Minusta tuntuu että tiesi.
En mene enää ikinä Ameriikkaan.
Kellekkään ei uskalla ja viitsi kertoa
kokemuksistaan kun ne sanoo että ite olen
tilanteen aiheuttanut.
Parasta niellä katkeruuteni ja unohtaa koko asia.
Kaikki rotarylaiset, kertokaa, oliko perheen
vaihtaminen teistä paha juttu! Itse rotareitten
kautta hakemista varjostaa se, kun joutuu vaihtaa
perhettä. Onko se paha juttu? Vai onko vaan hyvä,
et näkee enemmän ja jos sattuu ei-niin-hyvä
perhe, ni ei ainakaa koko vuotta tarvii siel
homehtuu.
Tai oliko ne rotaryjuhlat tosi rasittavii jaa
puuduttavii???
Ja vielä se, että pääsittekö just siihen maahan,
mihin halusitte? Mulle nimittäin kerrottii, ettei
todellakaa pääse siihen ykkösmaahan. Et tärkeint
ei oo mihin lähtee, kuhan vaa lähtee...
Mut mä en näe asiaa IHAN noin.
Kiitti!
Onneksi olkoon, edessäsi on yksi elämäsi
mahtavimmista vuosista! Itse olin Australiassa
1999-2000 ja nyt on palava halu päästä pian
takaisin! Ota mukaasi avointa mieltä, rohkeutta
ja halua oppia ja sopeutua uusiin asioihin! Pidä
pää pystyssä, vaikka ajoittain onkin vaikeaa,
itku muuttuu aina iloksi! Varo kuitenkin liikaa
sinisilmäisyyttä, itse opin paljon kantapään
kautta! Onnea matkaan ja nauti jokaisesta
päivästä! Kaikkea tulee vielä ikävä! :)
Olisin itse päässyt vaihtariksi Rotareiden kautta
mutta sattui mutkia matkalle
paikkakunnanvaihdoksen takia, mutta menin sitten
kesällä kielikurssille. :)
Haluasin vain muistuttaa kaikkia jotka ovat
lähdössä vaihtareiksi että ajatelkaa mielessänne
että tulette viettämään vuoden toisessa
perheessä/vertaa esim. et asuisit toisessa
perheessä samalla paikkakunnalla missä nyt asut.
Mutta eroa on vain se että menet eri maahan ja
kulttuurin. Tuskin voi hirveästi yleistää
millaisia perheitä on siellä ja siellä...Kaikki
ihmiset, perheet ja perinteet on niin erilaisia.
Haaveilin ennen aina kans/ja oon tietysti
vieläkin kiinnostunut vieraista kulttuureista etc
mutta en ole mitenkään varma et haluaisin asua
toisessa perheessä kuin oma oma oma ihana
perheeni, jossa saan tehdä mitä haluan ja nukkua
omassa sängyssä! kiik! :)Kesäksi olen ajatellut
lähetä au pairiksi tai jotain mutta tuskin
kestäisin vuotta toisessa perheessä, ihan
tavallisten ihmisten kanssa. Useimmissa
järjestöissä toimivat ihmiset ovat ihan normaalia
kansaa ja muutenkaan toiset kulttuurit ei aina oo
niin mahtavia. Minulla on hieman kokemusta/tietoa
eri järjestöistä ja kuvittelisin että järkevintä
(vaikeinta?!) on mennä rotareiden kautta. EF/STS
on ainakin ihan plööh...Mutta kaipa se kannattaa!
Kulutan itse ainakin ne 50.000 kaikkeen kivaan
täällä Suomessa ja menen vaihtoon sitten jostain
koulusta ja saan asua yksin tai ei ainakaan tarvi
sopeutua mihinkään nihkeään perheeseen! I rock my
world!!
Suosittelen todella vaihtariksi lähtemistä. Itse
olin vuosina -97-98 ja edelleen muistot
hymyilyttävät. Eli noin suurinpiirtein
positiivinen kokemus.
Kuitenkin samalla elämäntehtäväkseni muodostui
kertoa järjestöstä, jonka kautta ei ehdottomasti
kannata lähteä, eli STS. He eivät todellakaan
ajttele sinun parastasi.
Eli siis kierrä kaukaa tämä järjestö, jos haluat
vuodestasi tulevan onnistuneen.
Pidähän hauskaa!! :-)
Missä olit ja minkalaista oli?
Kertoisitko kulttuurista,ilmastosta yms.
No mä olin Ohiossa sellasessa todella pienessä
"maalaiskylässä". Koulussa oli n. tuhat oppilasta,
eli ihan tarpeeksi, ainakin meikäläiselle.
Ilmat oli aika samanlaiset, kuin täällä. Tosin
elokuu ja syyskuu oli aivan älyttömän kuumia.
Silloinhan siellä on varsinainen maissikausi.
Sitten siitä kulttuurista...hmm...eiköhän siellä
aika samanlaista ole kuin täälläkin. Uskonto on
aika vahva asia. Erilaisia kirkkoja joka kulmassa
ja koulussakin se näkyy.
Ystäviä kyllä löytyi, mutta niitä todellakin
täytyy itse hankkia. Eli suuna päänä vaan mukaan
kaikkeen menoon, niin kyllä sitten huomataan.
Iloisen mielen tekivät ystävät. Edelleen on
muutamia sellaisia ihmisiä, joiden kanssa
jatkuvasti kirjoittelen. He ovat kuin toinen
perheeni.
Oman isäntäperheeni kanssa minulla oli pahoja
vaikeuksia, joten heistä en ole kuullut mitään.
Kaikkein mieleenpainuvinta olivat parin tunnin
Harrikka-ajelut. Ajeltiin ympäriinsä järvien
rannoille ja kaupunkeihin.
Katseltiin autotallisssa auringonlaskua ja mentiin
kauppaan kolmelta yöllä.
Vaikka vuodestä jäi monilta osin paha maku suuhun,
niin kyllä positiiviset asiat kuitenkin voittavat.
Menit minne tahansa, niin jokaisesta paikasta
varmasti löytää ne omat ihanat puolensa.
Muista ottaa kaikki irti!!!
Mulla pikkusen ajatukset harhailee, joten tää
taitaa olla aika sekava kirjotus. Joten kysy vaan
taas, jos jotain unohdin kertoa.
Moi,
Eli siellä oltiin Missourissa AFS:n kautta.
Paikka olihan maalla ja ainoa valitus AFSia
kohtaan syntyy juuri tästä, ei voinut ajaa autoa
ja kylille matkaa 35 km. Se sapetti ja paljon.
Muuten AFSin kanssa meni ihan hyvin.
Perhe ei ollut uskonnollinen joten kirkkoon ei
tarvinnut raahauta onneksi. Muuten oli mukavaa
kunhan tottui ihmisten kummiin arvoihin. Tytöt ja
pojat tappeli paljon enemmän kuin kotimaassa
nakkikioskin jonossa su aamuyöstä. Urheilijat
olivat halutuinta seuraa ja sportti muutenkin
tosi tärkeä osa kylän elämää (lähinnä toi
jenkkifutis keräsi katsomot täyteen jo pe ilta)
Haluttua seuraa olivat myös rodeota harrastavat
ja ison jo komean pickupin omistavatat. Joten
kyllä oli huonot lähtöasetelmat. Mutta tuli
deittailtua jonkin verran, nolotti vaan kun piti
pistää deitti ajamaan :(. Petihommia ei voinut
kuvitellakaan, kumeja ei ollut missää ainakaan
julkisesti esillä ja paikkaa riivasikin
sukupuolitaudit ja teiniraskaudet. Jos olisi
erehtynyt tuikkaamaan, varmaan ajelisin siellä
nykyään leikkuupuimuria appiukon ikeen alla.
Yhteydet 'kavereihin' jäi ihan pintapuolisiksi ja
perheenkin kanssa meillaillaan silloin tällöin.
Sportista vielä, koulu oli pieni ja mitään 'try
out' juttuja joukkueisiin ei ollut joten pelasin
jenkkifutista johon liittyykiin pahin mokani.
Ennen kauden alkua oli harjoituspeli, jossa
pelattiin toisiamme vastaan. No, suomipoika
päätti vähän näyttää ettei ole Joeta pahempia ja
katkaisi joukkueen pelinrakentajan ja kapteenin
(joka muuten, yllättävää kyllä, seurusteli
cheerleader -porukan kapteenin kanssa) peukalon.
Kaverille povattiin college -uraa, mutta ei se
peukalo parantunut koko kautena. Voitte kuvitella
millasta oli kävellä raitilla kun oli telonut
kylän toivon.
Ainiin, laihduin muuten 30 kg, tosin kaikki on
tullut takasin, mutta paluukoneessa näytti siltä
että muut oli lähinnä lihonnut.
Toivottavasti tästä nyt oli jollekin apua.
olen kuullut että ihmiset USA:ssa ovat jollakin
tavoin pinnallisia.Kertokaapa hieman asiasta jos
teillä on kokemuksia ja käytännön esimerkkejä
pinnallisuudesta.
Onko kokemuksia?
hei kaikki tulevat vaihtarit!
olen tàllà hetkellà italiassa vaihtarina ja
kerron mielellàni kokemuksistani, vastaan
kysymyksiin ja autan missà vain voin!
olen tààllà afs:n kautta ja pian on 2 kk kulunut.
kaikki, joilla on mahdollisuus làhteà, làhtekàà!!
mutta harkitkaa muitakin vaihtoehtoja kuin usa!!
jos haluat kirjoitella minulle,
sàhkòpostiosoitteeni on
[email protected]