Omakotitalo tai huoneisto on hyvä sijoitus, sillä vuokraan kuluvalla rahalla maksaa jo melkoisen erän rakentamiskustannuksista. On tietysti tapauksia, joissa vuokrallaolo on järkevää, mutta ei silloin, jos itse maksaa kaiken ja tietää asuvansa kauan samalla paikkakunnalla.
Oma tupa, oma lupa. Lause on tosi, sillä itselle ei tarvitse maksaa ennakoita tai muita maksuja, joilla varmistaa rakennuksen pysyminen kunnossa. Omaa kannattaa myös peruskorjata ajoissa.
Oma tupa, oma lupa. Lause on tosi, sillä itselle ei tarvitse maksaa ennakoita tai muita maksuja, joilla varmistaa rakennuksen pysyminen kunnossa. Omaa kannattaa myös peruskorjata ajoissa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
joka sana mutta ei aina noin musta valkoista. Ainakin minua hirvittää katsoa nuorten ihmisten asunnon osto. Otetaan velkaa 40 v. 200 000 -300.000 euroa ja sitten vielä työpaikat ovat epävarmoja, ja onko edes molemmilla työtä... Lapset eivät ole vielä tulleet, säilyykö liitto ja yhdessäolo, ei tarvitse paljon veikata tuleeko ongelmia jatkossa, joskus vuokralla asuminen on hyvä vaihtoehto kun ollaan elämän alkuvaiheissa...
näin, se on hyvä sijoitus JOS ei tarvitse ottaa lainaa. Mistään 100 000 euron asuntoluotoista ei selviä kuin ministeripalkoilla. On se kumma kun pankit työntää rahaa ihan tolkuttomasti ja HÖLMÖT luulee asuvansa OMASSA omistusasunnossa 200 000 euron velkansa kanssa, surullista.
Teliasonerasta 650 pihalle ja se on vasta alkua, toivottavasti tässä sakissa ei ole kevyesti velkaantuneita omistusasujia, heh heh.......
Nyt en ymmärrä, miten ihmeessä pitää olla ministeritason tekijä että voi maksaa 100000 velan? Meillä lainaa 200000, lyhennys+korot 1200/kk. Eikä olla ministereitä. Laina-aika näillä koroilla 18 vuotta. 5,5 % korolla vielä 26 vuotta, joten on varaa lyhennyksen määrää kuukaudessa tiputtaa, jos tulee poikkeustilanne.
ettette kumpikaan jää työttömäksi tai verisuoni poksahda päästänne niin palataan sitten 20 vuoden kuluttua asiaan. (Eikä siitä muuten ole kun hieman yli 10 vuotta kun maksoin asuntolainastani 17,7 % korkoa, onkohan kaikki muut jo unohtaneet sen ajan)
Meillä on henkivakuutukset mitoitettu sen mukaan että yksin jäävä voi maksaa lainat pois ja perintöverot myös. On myös lainaturvavakuutuksia joilla turvataan työttömyyden tai työkyvyttömyyden varalta. Ja aina saa kämpän myytyä. Ei jää ihan tyhjän päälle.
Niin moni kun haluaisi heti sen ison asunnon.
Järjen kanssa kun lähtee liikkeelle niin ostetaan ensin yksiö sitten kun se on maksussa niin vaihdetaan isompaan.
Eipä tulisi kerralla niin isoa lainaa...
Niin myymme asunnon, helppoa. Omaa sijoitusta asunnossa 90 000€, joten vaikka alihintaan täytyisi myydä, saamme lainat hoidettua. En ainakaan aio elää elämääni siten, että jos jotain tapahtuisi = olla niin pirun pessimistinen, että kaikki haaveet jäävät toteuttamatta. Ja sitä paitsi, jos korot nousevat rajusti pompottelen TosiPitkän lainan pankkiin ja vaihdan 25 vuoden lyhennyksen vaikka 50 vuoteen.
Tosi asia on kumminkin se, että lainanmaksuaikaan(esim 25 vuotta) mahtuu sekä matalan, että korkeankoron ajanjaksoja. Kun laskee pitkällä aikajänteellä taaksepäin ja laskee viimeisten 25 vuoden keskikoron, niin se ei todellakaan ole 17%.
Jos elämässä alkaa pelaamaan täysin varman päälle tai ns. "sitkuttelemaan", ei saa koskaan mitään aikaan.
Tietysti lainan pitää olla tuloihin ja elämäntilanteeseen nähden sopiva.
Toki on oma lupa ja tupa, tosi on. Mutta sen sijoituksen pitäminen ajanmukaisena tarviikin sitä rahaa. Toki tekemättä mitään "ylimääräistä" arvo laskee, kuin lehmän häntä. Ja taas myydään kiinteistö, joka myöhemmin
ilmenee "homekiinteistöksi"
Toisaalta "pihi" korjaa, vasta kun on pakko, koskien myös peruskorjausta, joka yleensä on ulkokuoren maalaus.
Oma talo tai huoneisto on henkisestikin tärkeä, koska se antaa turvallisen tunteen siitä, että saa asua samassa paikassa. Erityisesti, jos on lapsia.
Sijoituksena talo on melko hyvä, sillä muutaman kymmenen asuinvuodenkin jälkeen arvo on tallella. Tavallisen ihmisen on vaikea saada omaisuudelle samaa korkoa missään muualla.
"henkisyys" paina, jos pommin päällä istuu. Lapsille tosiaankin on hyvä asuinmuoto, siihen asti, kunnes siitä "omasta tuvasta" löytyy ongelmia. Ei siinä mitään, jos oma terveys menee, mutta kun "tiedostamatta" saattaa pilata lastensa terveydenkin. Siinä sitten onkin "sijoitus" tulevaisuuteen. Ei se raha puussa kasva ja jos ei pidä "sijoituksestaan" jatkuvaa huolta, arvohan siinä laskee. Erittäin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. On niitä "sijoutuksia" toista vuotta käyty ihmettelemässä, kunnes kyllästyin "sijoitusten" epärealistisiin pyyntihintoihin, ja päätin itse tehdä sen "sijoituksen" rakentamalla itse.
Mitä ihmettä täällä höyrytään - tai siis jokunen höyryää?
100000 euron asuntolaina ei ole iso. Ei myöskään 200000 euron. Olemme itsekin aikanaan ottaneet isohkon asuntolainan 16,5% korolla ja olleet kyllä tiukoillakin kahden lapsen kanssa ja opettajan palkoilla (kummallakaan ei ollut edes virkaa silloin). Mutta selvisimme silti ilman sosiaalitoimistoa ja paniikkia. Emme edes öitämme sen takia valvoneet, raha on vain rahaa.
Ja nyt ei asuntolainat pelota. Saimme myös vanhasta asunnostamme myytäessä yli kaksi kertaa sen minkä siitä maksoimme.
Otimme juuri vielä isomman lisälainan isoon omakotitaloon ja hyvät rempparahat päälle (yht. 130000e). Omiakin säästöjä tietysti jo on, mutta asuntojen hinnathan ovat nyt korkealla. Mutta elämänmuutosta on saatava, minkäs teet. Ja korot ovat nyt naurettavan alhaalla, alle 3% kokonaiskorkoa. Vaikka nousis paljonkin, niin menee hetken ennenkuin ollaan 16,5% paikkeillakaan. EU:n rahaliiton aikana tuskin päästään moisiin korkoihin ollenkaan. Taloustutkija sanoi, että korot kyllä nousevat, mutta maksimissaan on varauduttava 7-8% korkoon, koska muuten ihmiset vaihtavat lainansa ulkomaisiin.
Mutta ainahan joku ajattelee, että entäs jos lehmät lentäis ja sattuis sitten tipahtamaan lehmänläjä päähän. Mutta toiset porskuttaa ja elää rohkeasti elämäänsä, toiset vinkuu ja vikisee vieressä. Niin kai on aina ollut. En aio lukeutua vinkujiin. haluan elää ja asua mukavasti ja matkustamiseenkin saisi jäädä vähän rahaa, siksi en edes pidä kiirettä lainan takaisinmaksussa.
Ajatelkaa nyt millaista elämää vanhemmat sukupolvet elelivät sodan kiemuroissa ja sen jälkeen jälleenrakennuksessa ja sotakorvauksia maksaen. Ja silti he elivät täysillä, jos kerran hengissä olivat! Nykyolot ovat kovin kevyttä riskiä siihen verraten.
Eläkää ihmiset unelmienne mukaan, ettei tarvitse katua.
Vielä ollaan elossa!
Juuri oikea asenne minkä mukaan itsekkin elän. Olemme ottaneet koron nousun huomioon, mutta korot eivät nouse yhdessä yössä pilviin. Joten jos menee noin 10 vuotta maksimaalisiin korkoihin, niin siihen mennessä olen kerennyt maksaa lainastani jo yli 1/3 takaisin.
Työttömyys ym ei hirveästi huoleta, sillä en ole edes pahimman laman aikana joutunut olemaan työttömänä. Päivääkään en ole nostanut työttömyyskorvausta. Aina löytyy jotain työtä, vaikka sitten siivousta. Se on omasta tahdosta kiinni, "alentuuko" tekemään hanttihommia vaikeassa tilanteessa. Moni vaan jää mielummin makaa sohvalle jos ei saa koulutusta vastaavaa työtä.
Tuo viesti rauhoitti kovasti mieltä. Ostin viime torstaina talon kangasalta ja sen jälkeen oon kuunnellu kuinka ihmiset pelottelee lama-ajan tarinoilla. Viimeinkin kuulen niitä ajatuksia joita itse ajattelen jonkun muunkin suusta.
tosin viimeiset neljä päivää on vatsa ollut ihan kuralla mutta rauhoittunee kun saa muutot ja muut järjestettyä ja elämä tasoittuu.
mutta ELÄMÄ ON.