keskeyttäisitko raskauden jos tietäisit odottavasi kuulovammaista lasta(kuuro)?
vastaus: KYLLÄ tai EI
ilman selityksiä tai syyllistystä!
vastaus: KYLLÄ tai EI
ilman selityksiä tai syyllistystä!
valinta kysymys
vastatkaa
121155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei!
... missään nimessä!!! Kuurouden kanssa voi hyvin elää tavallisen onnelisesti.
En todellakaan!!!
En keskeyttäisi.
en! Sehän olisi minun lapsi kaikesta huolimatta.
Kyllä toi on niitä murheita pienimmästä päästä,,, voi luoja.. keskeyttäisitkö raskauden jos tietäisit että lapsella tulee vaikka vaikea murrosikä. On se kumma jos tuollainen vamma voi olla joku syy päättää ihmiselämä.
Miten varmaksi tuollaista voi edes raskauden aikana todeta. Onhan sitä todettu paljon vakavampiakin sairauksia ja lapsi on kuitenkin syntynyt terveenä.
Tuskin tuollaista edes voi kovin alkuvaiheessa todeta, että siinä täytyisi sitten synnyttää täysin ihmisen näköinen terve lapsi, jonka kuoleman on itse aiheuttanut. En voisi ikinä kuvitella tekeväni mitään tuollaista, miten kukaan voi!
Miksi ei saa perustella?? Etkö omassa itsekkyydessäsi pysty kuuntelemaan miten typeräkin tuo kysymys on. Missä on aito äidin rakkaus? En ikinä luopuisi lapsestani tuollaisen asian takia. Odotatko tulevaisuudessakin lapseltasi pelkkää täydellisyyttä.
Miten voi olla mahdollista,´siis lopetetaanko ihmisiä nykyään kuuroudenkin takia
tilanne tämä,eka lapsi syntymäkuuro,toista aloin odottaa ja olisin saanut tutkimukset,lääkäri kysyi keskeytyksen mahdollisuutta,mutta eihän sitä tollaisesta syystä keskeytetä.kuuron lapsen kans välillä raskasta mut lapsi se on siinä kun muutkin. toinen lapsemme syntyi kuulevana,nyt odotan kolmatta ja jännitämme tuleeko kuuro vai kuuleva,millä sinänsä ei suurta merkitystä.
lähinnä kysyin siksi kun jotkut "ystäväni" keskeyttäisivät kuuron lapsen....
uudesta raskaudesta. Kyllähän se kuurous on ongelmista pienimpiä. Varsinkin nyt, kun olette jo harjoitelleet kuuron lapsen kanssa elämistä. En missään tapauksessa tappaisi lastani, vaikka hän olisikin kuuro. Enkä usko, että "ystävistäsikään" moni. Sitä on vain vaikea ajatella asiaa tarkemmin, jos ei ole raskaana ja ole sitä kuuroa lasta tulossa.
Sanoisinpa, että todella törkeää mennä sanomaan sellaiselle, jolla on kuuro lapsi, että itse abortoisin, jos tietäisin. Tekisi mieli jo vastata, että mäkin tappaisin itseni, jos tietäisin olevani yhtä ahdasmielinen kuin sinä...
mistä sä tiedät että kuurous on pienempiä murheita?toki on suurempiaki mut mistä sä tiedät asiaa vähätellä?se on kuule raskasta "TYÖTÄ" vanhemmille opetella olemaan lapsensa kanssa ja opetella toimimaan siten että lapsen kehitys menee normaalisti eteenpäin.olkoon mikä aistivamma tahansa se on kova koettelemus ja kasvun paikka vanhemmille.ja toteamus helpompaa jo on yks kuuro..kyllä sitä kuule riittää työsarkaa toisen kuuronki kans,ei siis toimi periaatteella yks sinne tänne...
En mä sanonutkaan, ettei se aiheuttaisi mitään lisäongelmia. Mutta kuten mainitsit, kuuronkin lapsen kehitys voi edetä normaalisti. On myös lapsia, jotka eivät koskaan kehity normaalisti. Joita joutuu kantamaan ja joista joutuu huolehtimaan kuin vauvasta koko niiden eliniän. Ja lapsia, joilla ei ole odotettavissa oleva elinikä montaakaan vuotta. Ja lapsia, joiden henkinen kehitys on niin hiekko, ettei niistä koskaan sen takia tule omillaan toimeentulevia. Ja lapsia, joilla on kaikkia edellä mainnittuja ongelmia ja ovat lisäksi vielä kuuroja ja sokeita.
Mä tunnen sekä kuuroja, että sokeita nuoria aikuisia ja useimmat niistä tiedän onnellisiksi ja omillaan toimeentuleviksi (kaikkia en tunne niin hyvin, että pystyisin varmasti väittämään näin olevan). Normaaleja ihmisiä. Sen sijaan tunnen vaikeasti vammaisia, jotka eivät tule toimeen omillaan ja ovat suunnaton taakka ikääntyville vanhemmilleen, puhumattakaan sitten yhteiskunnasta, joka ne joutuu laitoksissa huolehtimaan sitten kun vanhemmat ovat liian vanhoja tai kuolleet. Ehkä jotkut heistäkin ovat onnellisia, kaikki eivät.
Uskoisin toisen kuuron lapsen olevan helpompi ainakin siksi, ettei enää tarvitse lapsen takia opetella uutta kieltä, eli viittomista. Edesauttaa myös sitä lapsen normaalia kehitystä, kun vanhemmat pystyvät alkaa opettamaan lapselleen hänen äidinkieltään heti. Ensimmäisen kuulovammaisen kanssa todennäköisesti on ensin vamma todettu, sitten vanhemmat alkaneet opetella viittomista samalla kun ovat joutuneet sopeutumaan ajatukseen kuulovammaisesta lapsesta.
Jos mun lapseni syntyy kuurona tai sokeena, lupaan etten oo edes pettynyt!
En keskeyttäisi raskautta missään nimessä. Kuulovammaisilla lapsilla on oikeus syntyä ja elää ihan normaalia elämää vammastaan huolimatta.