hopeisin voitonmerkkein sinkoilit sielustasi
kätkyeisiin verhoutunut minä
sadoit maailmani ylle neidotar
kuin tähdet kutittavat taivaan kantapohjaa
niin herännyt aamun ruusuisen iho sinä
kätkyeisiin verhoutunut minä
sadoit maailmani ylle neidotar
kuin tähdet kutittavat taivaan kantapohjaa
niin herännyt aamun ruusuisen iho sinä
Vastaukset 5
Vanhimmat
hopeiset merkitkään, saaneet sinua pysähtymään,
eivät tulemaan luokseni mun, vaikka niin kaipasin lähellesi sun,
emme vaihtaneen sanaa edes yhtä, mietin olinko toiveissani aivan hirveän tyhmä.
Odotin. Mutta nyt tulin nukkumaan. Ei sinusta kuulu kuitenkaan.
Kaunis runo. Säkenöi joskus silti myös oikeasti.
Tota ööööö.....en ymmärtäny. Tahdotko siis ruokaa tai oletko taas tehnyt kalliin heräteostoksen?
kuin olisin
hymyyn kutiava tuuli
valon piilevä nauru
pimeän kätkettysala
unen sulo lapsi
kuin sinä
neidotar
ilmakehäsi on hengellinen koti