Huokaisen, ylös päin.
Uskon sen auttavan,
monesti epäilen.
Epäilen itseäni,
kelpaanko Jumalalle?
Miksi epäilen ja pälyilen?
Siksi, että olen pettynyt monesti.
Jumalaanko? Ei!
Olen pettynyt itseeni,
omiin odotuksiini,
mahdollisuuksiini.
Omat mahdollisuuteni?
Heitä menemään.
Jumalan mahdollisuudet?
Ota vastaan.
Usko, osa minua, sittenkin
Jokunen runo lisää osoitteessa http://sarell.net
Uskon sen auttavan,
monesti epäilen.
Epäilen itseäni,
kelpaanko Jumalalle?
Miksi epäilen ja pälyilen?
Siksi, että olen pettynyt monesti.
Jumalaanko? Ei!
Olen pettynyt itseeni,
omiin odotuksiini,
mahdollisuuksiini.
Omat mahdollisuuteni?
Heitä menemään.
Jumalan mahdollisuudet?
Ota vastaan.
Usko, osa minua, sittenkin
Jokunen runo lisää osoitteessa http://sarell.net
Vastaukset 1
Vanhimmat
runoja!
Luojasi tuo omasi.Varmaan myös sinun itsellesi antavan anteeksi tahtoisi.
Aurinko kirkkaana ulkona kulkee.Kevättä herättelee.