Nolo kysymys.. Älkää tuomitko. Miten hyväksyn seurustelukumppanini exän? Heillä on vuosien yhteinen historia ja ovat eronneet. Nykyisin ovat parhaat ystävät ja näkevät ja pitävät yhteyttä. Minä en meinaa sopeutua tilanteeseen. En epäile hetkeäkään että heillä olisi vielä jotain, molemmilla on uusi kumppani. Joku siinä vaan sattuu minuun kun tiedän että tunteita on ollut ja he edelleen ovat tiiviisti yhteyksissä. Eihän menneet asiat minulle kuulu eikä pitäisi välittää mutta en voi tunteilleni mitään.
Miten hyväksyn kumppanin exän
Tuntuupahalta1977
28923
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Itse ei ainakaan mieti eksiä, eikä niihin pidä edes yhteyttä, jos on tutustunut johonkin uuteen ja siitä ihmisestä kiinnostunut. Eksienkin kanssa ollaan tekemisissä lähinnä pakollisista syistä, kuten yhteisten lasten vuoksi. Ehkä säkin mietit sitä, että onko kumppanisi todella edes käynyt läpi eroprosessiaan vai roikkuuko edelleen kaverina/ystävänä elätellen jotain. Jos kumppanisi on kiinnostunut enemmän eksänsä tekemisistä kuin sinusta ja sinun tekemisistä, niin kannattaa jättää kyseinen ihminen, hän ei ole valmis suhteeseen ennenkuin osaa päästää irti eksästään.
Olen itse sinkku, ja erostani on pari vuotta aikaa. Exän kanssa meillä on hyvät välit, silloin tällöin teemme asioita yhdessä ja viestittelemme niitä näitä monta kertaa viikossa. Tämä on muodostunut tavaksi eron jälkeen, eikä asiassa ole ollut mutkia, koska olemme molemmat olleet sinkkuja siitä lähtien. Olen miettinyt kuinka käy, jos toinen meistä löytää uuden kumppanin. Tunteita ei ole välillämme, mutta toki on paljon välittämistä. Uuden kumppanin olisi ehkä vaikea vakuuttua siitä asiasta, ja muutenkin jos ajattelee omalle kohdalle, niin olisi todella ikävää jos toisen exä on säännöllisesti kuvioissa.
Minä ainakin perääntyisin suosiolla toisen edestä, oli sitten kyseessä exäni uusi kumppani, tai oma uusi kumppani. Missään tapauksessa ei ole reilu asetelma, että ollaan bestiksiä exän kanssa, jos se yhtään vaivaa uutta kumppania. Asiasta pitäisi pystyä puhumaan ja molempien tunteita pitäisi kunnioittaa asiassa. Minä tiedän että tulee olemaan haikea ja kipeä asia etääntyä exästäni, mutta uusi kumppani on tärkeämpi, jopa exäni uusi kumppani, koska haluan exälleni hyvää ja onnea. Kuitenkin toivoisin että uusi kumppani ei vaadi katkaisemaan välejä exään, sekin tuntuisi epäreilulta tässä tilanteessa, joka siis pohjautuu vain kaveruuteen eikä mitään mahdollisuuksia ole palata yhteen koskaan. Silti ymmärrän jos uusi kumppani toivoisi että exä voisi painua kuuseen, todellakin ymmärrän, se on aivan luonnollinen tunne. Asiassa pitäisi pystyä tekemään jonkinlainen kompromissi, joka ottaa huomioon molemmat parisuhteen osapuolet.
Jos ei ole pakkoa olla yhteyksissä exään enemmän lapsien tai vaikka saman työpaikan takia, on aika astua sivuun uuden kumppanin tieltä. Kyllä siinä on kyse ihan exästä irti päästämisestä myös. Se ei ole helppoa, vaikka mitään romanttista ei olisikaan enää ollut aikoihin. Kuitenkin pakko muistaa se, että erottiin sen takia että halutaan uusi elämä, toisen kumppanin kanssa. Jos exä on este tälle, tilanne ei ole terve.
Mä komppaan tätä täysin me toki ollaan exän kanssa muutenkin paljon tekemisissä. Toki meillä on lapsia. Mutta siitä olen erimieltä, että laittaisin välit poikki exäni kanssa kokonaan en suostuisi. En vaikka ei olisi lapsia. Meillä on niin pitkäparisuhde takana, että hän on paras ystäväni.
Ei yhtään nolo kysymys. Älä ainakaan vaadi etteivät pitäisi yhteyttä. Sun täytyy vain uskoa siihen ettei heidän välillään ole ystävyyttä enempää. Miksi muuten uudet kumppanit? Suosittelen keskustelemaan kumppaniksi kanssa.
Toi on normaalia! Mutta sinun on kasvettava tuosta mustasukkaisuudesta pois; joko luotat kumppaniisi tai et (viimeinen ei tuota suhteelle hyvää).
Sun ei tartte tykätä siitä exästä; riittää kun käyttäydyt hyvin!
Olen aloittaja.. Mies on kaikin puolin minulle sopiva mutta tämä asia vie kauemmas hänestä. Olen puhunut tästä monta kertaa. Keskustelut ovat ihan hyvähenkisiä, ei varsinaista riitaa ole ollut. Tämä mieheni sanoo että heillä on pitkä ystävyys ja elämät kulkeneet yhteisiä polkuja pitkään. Ensin oli ystävyys, sitten muuta ja lopulta jäi ystävyys. Sen olen huomannut ja käsittänyt että on tämän naisen aloitatta että tapaavat edelleen. Hänellä on kuitenkin uusi perhe jo ja kuulemma hyvin menee tällä hetkellä. Mieheni on tosi kiltti kaikkia kohtaan ja haluaa olla naisen tuki ja turva (naisella ollut parisuhdeongelmia kuulemma vuosien varrella..). Lisäksi mieheni tekee pikku palveluksia jos nainen pyytää apua, esim autojutuissa tms. Kyllä minä menen näkemisissä tämän naisen edelle eli me kyllä nähdään joka viikonloppu. Eletään etäsuhteessa. Nainen kuitenkin yöpyy miehen kotona välillä. Nyt minun pyynnöstä ei silloin kun mieheni on siellä ilman minua. Vaadinko liikaa? Yhden kerran meillä oli piiitkä ja minun osalta itkuinen keskustelu koko aiheesta. Mies sanoi ettei luovu ystävyydestä. En ole sitä pyytänytkään. Silti asia on mulle iso kipupiste. Olen myöntänyt heikkouteni mutta en voi paljoa muuta. Saan jonkinlaisen ahdistuskohtauksen jo nykyään kun hänestä puhutaan. Luotan mieheeni mutta asia on silti vaikea mulle.
Minusta tuo asetelma ei kuulosta normaalilta jos nainen tukeutuu säännöllisesti exäänsä vaikka hänellä on uusi kumppani. Ei ollenkaan hyvä asia. Tietysti ystävyys on asia joka on aina kunnioitettava ja tärkeä, vaikka se on aina tunne/himo-riski eri sukupuolten välisenä, koska elämän varrella tapahtuu.
Älä soimaa itseäsi turhaan siitä että olet heikko tai nolo kun asia ahdistaa. Tilanne ei todellakaan olisi kenellekään mukava. Se ei myöskään ole mikään pikkujuttu. Tämä voi mahdollisesti kaataa teidän suhteen. Et jatkuvasti voi elää tämän pistimen hiertämänä, koska alat kyllästyä, katkeroitua, tai karkottaa miehen pois ahdistuneisuudellasi. Asiaan olisi pakko tulla joku muutos.
Anna ajan kulua hieman ja katso jos tilanne rauhoittuu tunteissasi. Jos ei, on vakavan mietinnän paikka onko tämä mies sinulle hyvä, hän kun ei exästä luovu. Yksi vaihtoehto on, että tilanne helpottuu jos tutustuisit tähän exään ja sinäkin olisit hänen kaveri. Tilanne saattaa myös rauhoittua jos jossain vaiheessa etäsuhde loppuu ja olette enemmän yhdessä.
Oletko ollut pitkään miehen kanssa ja oletko tavannut exän? Onko sinulla mustasukkaisia tuntemuksia tai vertailua häntä kohtaan, mikä pahentaa ahdistustasi?
Kiitos. Ollaan oltu pari vuotta yhdessä. Tapasin sen naisen pian seurustelumme alettua. Se on ainoa kerta kun olemme nähneet. Hän oli silloin yötä miehelläni, "paossa" silloista huonoa suhdetilannettaan... Minut kyllä tarkoituksella sinne tuotiin mutta oli aikas hämmentävää nähdä toinen nainen siellä yöasussa.. Sen jälkeen ei olla nähty. Minulle kehittyi pikkuhiljaa paha olo kun mies niin paljon hänestä puhui ja nainen soitteli milloin mitäkin asiaa. Tuo on nyt muuttunut. Soittoja ei juuri tule enää minun aikaan. Olen melko varma, tai oikeastaan varma, että ovat sopineet ettei minua häiritsisi liikaa. Ja kyllä, on minulla mustasukkaisia tunteita. En ole todellakaan riidanhaastaja enkä kiukuttele asiasta. Kärsin sisälläni ja sitten se purkautuu pienestäkin asiasta isona itkuna ja ahdistuksena. Enkä siis pysty enää ainakaan nyt tapaamaan naista. Naisen mielestä se on harmi koska hän ja mies ovat ennen tehneet jatkuvasti asioita yhdessä. Kun olivat yhdessä, sinkkuina ja sitten niin että miehen srurustelukumppaneita on ollut mukana. En tiedä osaanko selittää mutta on aina ollut tämä mies ja nainen (joko yhdessä tai ystävinä) ja ikää kuin heidän ympärillä sitten kumppaneitä molemmilla. En osaa paremmin selittää.... Molemmilla ollut suhteita mutta eroja tullut. Ainakin sen tiedän että mieheni edellinen suhde päättyi tämän kuvion takia. Ja näiden molempien exät päätyivät yhteen... Tuskin kukaan enää pysyy tämän mun kirjoituksen perässä. Muitten suhteitten loppumisista en tiedä. Minä nyt olen tavallaan se poikkeus jonka kanssa ei enää tehdä juttuja porukalla. Tosin, nyt asuinpaikatkin ovat erit. Mutta nainen on pyytänyt minua ja miestä yhteisiin juttuihin mutta minua ahdistaa ajatus kovasti eikä me olla menty mihinkään. Minun mies ei ole millään tavalla minua houkutellut noihin vaan on ollut mun linjoilla kun ollaan aika kotiihmisiä molemmat. Mies kuitenkin on naisen "käytettävissä" ja haluaa ollakin. Minulla itselläni on sairaus enkä ole ns parhaimmillani. Nainen puolestaan on kaunis, hauska ym ym. Varmasti kaikkien miesten mieleen. Olen ajatellut juuri noin... Että tämä saattaa kaataa meidän suhteen. Olen kyllä puhunut miehelle ja hän näkee välillä tuskani. On asian suhteen asiallinen, ei moiti tms. Minua. Mies kuitenkin on alkanut jossain vaiheessa salata näkemisiä koska tietää mun tunteen. Nyt on sovittu että on avoin koska epävarmuus on mulle pahinta. Mutta muutosta heidän tilanteeseen ei taida tulla. Enkä tavallaan haluakkaan koska se saattaisi aiheuttaa minussa syyllisyyden tunnetta ja toisessa ehkä katkeruutta. Etäsuhde on ainakin toistaiseksi mahdollista. Tämä on Vaikeaa. Todella.
Vielä lisään.. En ehkä tuonut asiaa selkeästi esille.. Eivät olleet naimisissa mutta pitkä suhe on ollut. Se kuinka kauan ovat oikeasti seurustelleet, en ole saanut selkeää vastausta. Kuulemma tunteita oli ensin toisella, sitten toisella. Ja kun tilanne oli ohi ja jäätiin ystäviksi, asuttiin kuitenkin samassa yksiössä, ystävinä. Varsinaisesti eivät kuitenkaan avoliitossa edes olleet. Tässä vaiheessa molemmilla oli jo uudet seurustelukumppanit. Ja siis asuvat kuitenkin yhdessä. Tämä on mulle käsittämätön juttu.... Ei kovin ihme että ero tuli, ainakin mun miehen suhteessa silloiseensa. En tiedä olenko väärässä tai vainoharhainen mutta välillä olen aistinut asiaa niin, että tämä nainen jollain tavalla "pyörittää" tätä palettia ja mieheni kilttinä seuraa perässä. He ovat siis vuosien varrella asuneet samoilla paikkakunnilla, jopa maata ja työpaikkaa hän on vaihtanut naisen perässä. Nainen kyläilee mieheni vanhemmilla ja saa heiltäkin apua moniin asioihin. Minusta vähän tuokin tuntuu pahalta, tämän kokonaisuuden vuoksi. On liian monta asiaa jossa koen että nainen on minun "reviirillä", jos nyt rumasti sanon.
"He ovat siis vuosien varrella asuneet samoilla paikkakunnilla, jopa maata ja työpaikkaa hän on vaihtanut naisen perässä" Tämän lauseen perusteella olen sitä mieltä, että sinun kannattaa erota. Seurustelukumppanisi on vain sinun kanssasi siksi, kun nainen, johon hänellä on sairaalloinen riippuvuussuhde, seurustelee. Varmasti tiedät itsekin, mitä normaali seurustelusuhde on eli siinä osaa luottaa kumppaniinsa, vaikka tällä olisi kavereina naisia tai itselläsi miehiä, mitään ei tarvitse kyseenalaistaa.
Tällä hetkellä tilanne on siis sellainen että asuvat eri Paikkakunnilla ja naisella on perhe. Kuitenkin yhteydenpito ym jatkuvat. Perhetilanteen vuoksi ei ole minulla ns mitään huolta mutta asia silti häiritsee. Nimenomaan tämä kokonaisuus ja tietynlainen salailu, vaikka mitään ei olekaan. Olen kyllä kieltämättä eroa miettinyt mutta mies on tosi ihana minulle(kin). Ja mene siis kyllä edelle. Mies ei ole halukas meidän avoliittoon vaikka olen puhunut muutaman kerran. Tuntuu että hän lähinnä pelästyy. Eikä hän siis itse ole tehnyt asioiden eteen mitään että tuo toteutuisi. Tuntuu että puheissa sen verran vaan että antaa minulle turhaa toivoa, usko että ei pahuuttaan, mutta kuitenkin.
Mitäpä itse haluat suhteelta, et varmaan tuonkaltaista suhdetta mikä teillä nyt on, sen vuoksihan tänne kirjoitat. Mies voi olla vaikka miten ihana, mutta sinä et saa häneltä sitä, mitä toivoisit, kun mies ei siihen kykene sinun kanssa, kun roikkuu kiinni eksässään edelleen. Se on miehen oma vika, ei sen eksän.
Minä haluan ehdottomasti että suhde etenee ja olisi jo edennyt, ja että asuisimme yhdessä! Juuri tämä kokonaisuus ahdistaa. Ja nousee kysymyksiä pintaan näistä kaikista. Ja ehkä osittain mielikuvituskin on liittämässä yhteen näitä asioita vaikka eivät ehkä loppupelissä liitykään, en usko. On vaan tosi vaikeaa kun en heti jo alkuun tajunnut että tästä ei mulle hyvää seuraa. Nyt on tunnetta niin paljon. Ja tosiaan, jos mies kohtelisi mua huonosti niin olisihan homma selvä.
Jatkoa... Siis minun ajatukseni on sellainen, että kun tavataan niin tutustutaan rauhassa eikä siinä vielä siinä vaiheessa ole vastakkaisen sukupuolen edustajaa mukana puheissa tai muutenkaan noin vahvasti. Toki voi kaverina kysellä kuulumisia tms. Mutta kyllä mun mielestä sen naisen olisi pitänyt antaa tilaa miehelle ja minulle jotta suhde pääsisi hyvin alkuun. Jotenkin ajattelen että ei ole kummallakaan heillä ollut ns pelisilmää ja ajatusta miten olisi hieno tunteista edetä. Ja minä ajattelen että tuollaiset asiat ovat vähän niinku kirjoittamattomia sääntöjä joista ei tarvitsisi edes keskustella. Nyt homma on mennyt niin että mun reaktioiden ja pyyntöjen takia tilannetta on heidän osalta muutettu jollakin tavalla mutta koen siitä oikeastaan pelkkää syyllisyyttä. Olen kyllä herkkä kääntämään syyt itseeni joten tämä ei ole kovin epänormaalia että koen näin :(
Vaikka miten asiaa täällä vääntelisit, niin suhteennehan ei muuksi muutu. Eikä se suhteenne eteneminen johdu tuosta toisesta naisesta, vaan kumppanistasi.
Ehkä vielä se lisää harmitusta I että kun meillä on miehen kanssa ollut puhetta mun mustasukkaisuudesta niin siitä on puhuttu heti tälle naiselle. Se luo puolestaan mulle tunnetta että meidän asioista puhutaan hänelle (naiselle) mun henkilökohtaisesta asiasta varsinkin. Ei sitä ole ollut ihan kivutonta myöntää. Olen myös puhunut miehelle henkisestä pettämisestä ja että koen tavallaan sellaista hänen kanssaan. Kiitos jos vielä jaksatte kirjoittaa olenko ihan pöpi vai pitäisikö mun katsoa vaan peiliin!
Tottahan tuo nyt on näistä kirjoituksistasi päätellen, ettei miehelläsi ole kaikki muumit laaksossa eksänsä suhteen ja säkin näköjään olet menettämässä mielenterveytesi kyseisen asian vuoksi. Monenkohan naisen kanssa kumppanisi on selitellyt samaa jo ennen sua ja vääntänyt tilanteen siihen mustasukkaisuuteen, kun syyhän on hänessä itsessään. Koitapa ottaa etäisyys kumppaniisi kokonaan, ja katsele mitä hyvää se saa aikaiseksi sinussa itsessäsi. Tee itsellesi uuden vuoden lupaus, että pääset pois sua henkisesti kuluttavasta suhteestasi.
Aika oudolta kuulostaa, varsinkin se, että se nainen on yöpynyt kumppanisi luona, vaikka te seurustelette
Muutan aikaisempaa kommenttiani: minustakin on liian pitkällä, että nainen yöpyy miehen asunnossa. Että tukeutuu tähän ja vaatii palveluksia. Aloituksessa puhuit ystävyydestä: oletin, et käyvät joskus kahvilla, juttelevat puhelimessa, jäävät juttelemaan kun sattumoisin kohtaavat jossain. Että menette muuttoavuksi kerran 10.ssä vuodessa (kaveruutta). Että hän miehineen ja sinä ja miehesi voitte olla samoissa juhlissa ja jutella ja seurustella kuin ystävät.
Avasit tilannetta aika paljon, mikä auttaa entistä enemmän ymmärtämään mitä käyt läpi. On todella ikävä tilanne!
Luulen, että miehelläsi on jonkinlainen sokeus tässä asiassa. Hän varmaan on juuri kiltti ja auttavainen luonne kuten kuvailit, mutta ei ymmärrä realiteetteja. Hänen maailmassaan kaikki menisi hyvin näin, kaikki olisivat yhtä suurta perhettä, hänen ei tarvitsisi loukata tai aiheuttaa pettymystä kenellekään, eikä hänen tarvitsisi luopua mistään. Se on kuitenkin itsekäs ajatus, tai ainakin naiivi. Sinä et ole hänelle tärkein, niinkuin varmasti haluaisit kokea olevasi. Joku toinen nainen on se, kenestä pidetään kiinni. Se on hirveä tunne sinulle, kenelle tahansa. Mies ei ehkä kykene ymmärtämään miltä sinusta tuntuu. Tai sitten hän vain pitää kiinni oikeudestaan ja halustaan olla uskollinen tälle exälleen, koska se vain on hänelle niin tärkeää.
Voin hyvin kuvitella tämän tuntemuksesi siitä, että nainen astelee sinun reviirilläsi. Hänellä on pysyvä paikka miehen elämässä, uskollisuudessa, tuessa, jopa perheessä. Se että hän kyläilee edelleen miehen vanhemmilla ja mies pitää häntä uskottunaan sinun ja hänen välisissä luottamuksellisissa asioissa... Se todellakin koskettaa sinun elämääsi. Vieläpä se, että sinulta ruvetaan pimittämään yhteydenpitoa, se on jo törkeää, vaikka kerroit että näin ei enää tapahdu, mutta kuitenkin siitä on varmasti jäänyt särö luottamukseen, ja sellaiset kipeät kokemukset vain lisäävät tunnettasi siitä, että tämä nainen kävelee sinun ylitsesi.
Kaikki tämä on jo ajanut sinua sellaiseen mielentilaan, että olet ahdistunut, mustasukkainen, epäilevä, ja joudut jo kokemaan syyllisyyttä omista tunteistasi ja epäilet itseäsi ja oikeuttasi saada kokea olevasi rakastettu ja tärkein kumppanillesi. Ajatuksissasi pyörii jatkuvasti toinen nainen johon koet olevasi alempi. Olen huolissani. Kaikista eniten sinun täytyy muistaa pitää itsestäsi huolta, ja arvostaa itseäsi. Tuollainen ajatus- ja tunnekierre saattaa jatkua hyvinkin pitkään, nimenomaan eniten omassa päässäsi. Se ei ole harmitonta, vaan voi tehdä jatkuessaan suurtakin tuhoa elämässäsi. Ei ole pelkästään kyse siitä, voitko olla onnellinen tuon miehen kanssa, vaan siitä, säilytkö terveenä ja omana itsenäsi.
Ota vakavasti omat ajatuksesi, tunteesi ja toiveesi. Vaikka koko maailma tuomitsisi sinut ja olisi eri mieltä, että ei tuosta asiasta pitäisi murehtia, sinulla on oikeus olla hyväksymättä tilannetta. Tämä on sinun elämäsi. Tilanne jossa olet, on epänormaali ja erittäin haastava kenelle tahansa. En yhtään ihmettele että edellisetkin suhteet ovat miehellä kariutuneet tilanteen takia. Tuloksena on se, että mies edelleen jatkaa samaa rataa eikä ole oppinut, tai halunnut muuttaa kuviota. Se nainen ei myöskään ole tilannetajuinen, vaan saattaa jopa nauttia asemastaan miehen aitona ja oikeana ykkösenä, ikuisesti. Odotettavissa ei taida olla parempaa. Mieti tarkkaan.
Ole rohkea, elämä ei pääty tähän. Selviät tästä, jos vain arvostat itseäsi ja olet rehellinen ja aito itsellesi ja omalle elämälles. Voi olla todennäköistä, että olet niiden miehesi luota lähteneiden joukossa, kun exä jää. Mutta jääköön!
Kiitos. Todella. Luet minun ajatuksia ja tunteita. Minulla on joku ihme taipumus kääntää asiat omaksi syyksi. Olen laittanut jo tälle naiselle pitkän viestinkin missä pahoittelin että olen aiheuttanut heille harmia. Nyt kun kirjoitan ja luen näitä niin ajattelen että ehkä olisi ollut sekin vaihtoehto että se nainen olisi kirjoittanut mulle...
Olen vaan niin heikoilla. Takana kaksi pitkää suhdetta narsististen miesten kanssa. Siis molemmat jotain todella julmaa... Minä niin uskoin että tämä olisi se. Haavoja oli mulla paljon ja oikeasti näin vaivaa, kävin ammattiauttajalla pitkään. Pidin taukoa suhde jutuista ja opettelin itseäni. Näköjään oppi ei olekaan mennyt perille kun iken antanut tämän luisua tähän. Pelkään riitoja. En vaan pysty sanomaa suoraan ja tiukasti mitä haluaisin ha tarvitsisin tässä asiassa. Niin rikki, taas :(
Varmasti tuntuu vaikealta kun sinulla on tuollainen vaikea tausta vielä takana ihmissuhteissa. Mutta sitä suuremmalla syyllä tällainen tilanne on hajottava, koska jälleen kerran et voi hyvin etkä saa rauhaa elämässäsi. Jos ajattelet tulevaisuutta tämän miehen kanssa, tuntuuko siinä toivoa ja iloa ja elämänmakua? Vai enemmän masentavaa painajaismaista tuntua ja pelkoa? Voisitko olla rauhassa ja luottaa, jos et voi nytkään? Ymmärrän että hirveiden parisuhteiden jälkeen on muutenkin vaikea luottaa, mutta tämä tilanne tekee siitä vielä todella paljon vaikeampaa. Ja kysehän ei ole pelkästä luottamuksesta, vaan kokonaisuudessaan tilanne on kalvava.
Älä missään tapauksessa syytä itseäsi näistä ongelmista. Vaikka haluaisit olla vahvempi, niin tosiasia on että sinulla on yhtä suuri oikeus olla niin heikko kuin olet, eikä sinun tarvitse pystyä parempaan kuin pystyt. Sekin on ymmärrettävää, että syyllistät itseäsi, vaikka ei tarvitsisikaan. Varmasti tuossa tilanteessa on vaikeaa olla tuntematta syyllisyyttä, kun joutuu olemaan se "ilonpilaaja" joka estää yhteisen tekemisen ja menemiset exän kanssa. Tämä asetelma ei vaan ole hyvä...
Sinun ei tarvitse tehdä äkkinäisiä päätöksiä tai riidellä tai asettaa rajoja tiukasti. Ainoastaan riittää että olet rehellinen miehellesi, etkä joutuisi piilottelemaan tunteitasi tai esittämään vahvempaa. Mies saa rauhassa tehdä sen perusteella omat ratkaisunsa. Sitten taas sinä saat vapaasti miettiä riittääkö se sinulle vai ei. Mutta ei kannata odottaa, että jotenkin maagisesti mies muuttuisi tulevaisuudessa tässä asiassa, sen varaan ei pidä laskea. Ajattele siltä kannalta, että loppuelämä menee suunnilleen niin kuin se nyt on, käytännössä. Omat ajatuksesi ja tunteesi tietysti voivat muuttua positiiviseen, jos työstät niitä ja saatte miehen kanssa rakennettua yhteistä elämää ja luottamusta lisää. Voihan ongelma myös pahentua ajan kanssa, kukapa tietää...
Et ole vielä sitoutunut mieheen tämän enempää, eikä teillä ilmeisesti ole lapsiakaan. Siksi sitä suuremmalla syyllä miettisin vakavasti ja realistisesti tulevaisuutta, ja sitä, kannattaako sitoutua tällaiseen tilanteeseen enempää. Sitäkin kannattaa puntaroida, mitä kertoo se, että mies ei ole kyennyt tähän asti sitoutumaan keneenkään muuhun kuin tähän yhteen exään. Liekö kykenee nytkään?
Jätkällä on win-win tilanne. Kohta treesomea.
Ei ihme, jos exälläkin on parisuhdeongelmia uudessa suhteessaan.
Kiitos. Mun pitää puntaroida asioita ja tehdä sitten ratkaisi. Tämä vatvominen on kuitenkin pahinta. Tunne on lähes sama kuin mun edellisessä suhteessa jossa oli päällä jatkuva epävarmuus ja on - of meininki. Se kyllä vaikuttikin mun mielenterveyteen ja kärsin siitä jollain tasolla edelleen. Tämä ei mitenkään paranna sitä....
Ei kannata roikkua ihmisessä, joka ei tee sinulle hyvää ihmisenä, vaan ruokkii vain sitä epäterveeseen suuntaan menevää puolta sinussa. Sä pärjäät varmasti paremmin ilman häntä ja näet elämäsi uudessa valossa,kun pääset vaan irti. Anna itsellesi paras joululahja tänä jouluna ja ala välittää itsestäsi terveellä tavalla.
"Ystävyys" näyttää menevän teidän suhteen edelle. Mies huomaisi ongelman, jos tilanne olisi toisinpäin. Mitä tuumaisi jos sun exä pyytäisi sua ripustelemaan verhoja ikkunaan tai jotain?
Vakavan keskustelun paikka.