15.12.2018 Helsingin Sanomissa toimittaja sanoo haastatelleensa henkilökohtaisen balettiarviointinsa yhteydessä Ani Kellomäkeä. Vale. Kuten aiemmasta lehden sivustoista voidaan nähdä, pohjautuu koko juttu tuon yhden lukijan yleisönosaston kirjoitukseen. Vain muodollisesti eli valheellisesti voidaan tässä puhua haastattelusta.
Mitä tulee itse baletin arviointiin, on surullista, että Helsingin Sanomat tarjoaa alustan tällaiselle taiteelle vieraalle tosikkomaisuudelle. Ehkä siinä päätoimittajan iltapäivälehtitausta on omiaan viemään lehteä nyt tähän suuntaan. Onhan koko jutun ajatuskin itsessään absurdi ja suorastaan naurettava, että aikansa kuvia olevia vanhoja klassikoita ruvettaisiisn peukaloimaan ja kirjoittamaan uudelleen.
Tässä jutussa haiskahtaa myös se, että sekä yleisönosaston kirjoituksen tekijä että jutun kirjoittaja ovat tietokirjailijoita eli kollegoja. Kuinka suunniteltu koko kuvio on ollut?
Tietokirjallisuus on tietysti faktakeskeistä, mutta onneksi meillä on laajakatseisemmat ja eri aikakausia kuvaavat eri taidealojen tuomat elämykset. Sellaisesta sai nauttia nytkin Baletissa täysi katsomo.
Mitä tulee itse baletin arviointiin, on surullista, että Helsingin Sanomat tarjoaa alustan tällaiselle taiteelle vieraalle tosikkomaisuudelle. Ehkä siinä päätoimittajan iltapäivälehtitausta on omiaan viemään lehteä nyt tähän suuntaan. Onhan koko jutun ajatuskin itsessään absurdi ja suorastaan naurettava, että aikansa kuvia olevia vanhoja klassikoita ruvettaisiisn peukaloimaan ja kirjoittamaan uudelleen.
Tässä jutussa haiskahtaa myös se, että sekä yleisönosaston kirjoituksen tekijä että jutun kirjoittaja ovat tietokirjailijoita eli kollegoja. Kuinka suunniteltu koko kuvio on ollut?
Tietokirjallisuus on tietysti faktakeskeistä, mutta onneksi meillä on laajakatseisemmat ja eri aikakausia kuvaavat eri taidealojen tuomat elämykset. Sellaisesta sai nauttia nytkin Baletissa täysi katsomo.
Vastaukset 7
Vanhimmat
HSn elokuva-arvostelutkin ovat tolkuttomia.
Muutaman viime vuoden aikana mm:
-onko Poirot homo, ei kuulu asiaan ollenkaan
-vanhassa kotimaisessa elokuvassa oli toimittajan mukaan
homoerotiikkaa, siinä oli oikeastaan heteroa alusta loppuun
- äskettäin esitetyssä (Gary G.) elokuvassa oli muka peiteltyä
sanomaa; piknikillä nainen muka kysyi saisiko olla rintaa vai reittä,
kyse oli kanan syönnistä, eikä siinä reidestä mitään puhuttu,
'leg' tarkoittaa koipea.
On nämä onnettomia
Säälittävä lafka. Teitä ei lue enää kukaan.
Hesari perustettiin alunperin suomenmieliseksi lehdeksi, mutta nykyään se on hyvin ruotsinmielinen muun valta- eli valhemedian tavoin.
Hesarissa joillekin toimittajille annetaan omalle kolumnille tilaa jopa koko sivu. Nämä typerästi otsikoidut, ylipitkät sepustukset ovat monesti feministisiä julistuksia. Aiheena saattaa myös olla toimittajan omakohtainen havainto elämästä, joka muualla kuin tynnyrissä kasvaneelle on tuttua omasta kokemuspiiristä jo teini-iässä.
Minkä takia lehden pitää keskittyä toimittajien mielipiteisiin ja kokemuksiin? Minua nämä vuodatukset eivät kiinnosta lainkaan. Onneksi Helsingin Sanomien Kaupunki -osastolla on yhä perinpohjaisia uutisjuttuja ilman toimittajan roolin korostamista.
Vetääkö HS toimittajat huumeita?
On HS on roskaa
Tämän päivän paperisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen kokonaisen aukeaman täyttää seuraava juttu, otsikko kopioitu lehden nettisivuilta: "Nyt.fi: Kaikki rakastavat Seppo-koiraa, mutta minä vihaan sitä – toimittaja Arttu Seppänen kirjoitti esseen siitä, kuinka vastenmielinen karvainen viestintästrategiaeläin on …"