Missä vaiheessa olette kertoneet omille ja sulhasen vanhemmille naimisiinmeno aikeistanne, siis että olette päättäneet hääpäivän ja valmistelut alkavat piakkoin? Omat vanhempani kun eivät edes ole sanoneet meidän kihlauksestamme sanaakaan, vaikka siitä on jo monta kuukautta. Kerrottiin kyllä heille että mentiin kihloihin, mutta sen jälkeen he eivät ole sanoneet mitään koko kihloihin menosta taikka mistään häistä. Joten ajattelin vain tiedustella että missä vaiheessa heille olisi hyvä puhua naimisiin menosta, ettei käy samoin kuin kihloihin menoille.
Missä vaiheessa?
Peppi
101251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Puhukaa sitten, kun teitä huvittaa siitä puhua. Ihan suoraan sanottuna ihmettelen, miten saat väännettyä tuollaisesta asiasta ongelman. Jos olette hääpäivän päättäneet, niin samahan asia on kertoa vaikka heti. Mitä sitä pitkittämään. Lisäksi vanhemmilla on yleensä jonkinlainen rooli häissä, joten on ihan hyvä, että hekin hyvissä ajoin tietävät, milloin häät ovat.
"Joten ajattelin vain tiedustella että missä vaiheessa heille olisi hyvä puhua naimisiin menosta, ettei käy samoin kuin kihloihin menoille."
Siis mitä sille kihloihin menolle oikein nyt tapahtui? Odotatko, että joka kerta, kun tapaatte vanhempanne, he kilvan ihastelevat sitä, kun olette kihloissa? Mieti nyt vähän. Vai olivatko he niin tylyjä, etteivät edes onnitelleet? Jos olivat, ymmärrän harmistuksesi.
Jos ette ole puhuneet hääpäivästä, vanhempanne ajattelevat, ettette ole sitä päättäneet. He antavat teidän itse päättää omat asianne, joten he eivät puhu asiasta. Miksi siitä pitäisi puhua?
Omat miehen vanhemmat kuulivat häistä siinä vaiheessa kun saivat kutsun käteen.
Jos niistä ei huvita juoruilla ennakkoon niin mitä suotta. MItäs siitä kihloihin menosta olisi pitänyt sanoa? Ei meidänkään vanhemmat ole sitä sen kummemmin vatvoneet sen jälkeen kun kuulivat että menty on.
Hyvissä ajoin (1 vuosi tai silleen) on tietysti hyvä varata aikaa jos teillä on aikomus maksattaa heillä koko häälysti. Osaavat ruveta pihtaamaan menoissaan että lapset saa isot hääjuhlat.
Meillä kerrottiin noin vuotta ennen. Syynä ei ollut se että maksattaisimme heillä mitään, mutta perheisiimme kuuluvat ne ihmiset joille halusimme ensimmäiseksi kertoa. Kerroimme siis heti kun olimme tehneet kaikkien tärkeiden paikkojen varaukset. Ajoissa kannattaa kertoa, koska jollain saattaa olla esimerkiksi sellainen työpaikka josta ei niin vain olla poissa ja toiset tulevat pitkän matkan päästä.
Me kerroimme ruusupuskien ja kuohuviinien kera yllätysvierailulla, että nyt on sitten kirkko ja juhlapaikka varattu! Ja siitä se sitten lähti...vuosi meni, kaikki valmistui ajallaan ja häät olivat ihanat.
Eihän vanhempanne varmasti osaa odottaakaan, että jos te olette nyt vasta kihloihin menneet, niin olette jo kesällä menossa naimisiin. Useimmissa tapauksissa häät on kuitenkin vasta aikaisintaan vuoden-puolentoista päässä. Ehkä he pelkäävät teidän suuttuvan uteluista "noo, koskas häitä tanssitaan, noo, koska,koska?" Jos ette häitä olisi vielä miettineetkään, teitä taatusti ärsyttäisi, että eikö kihloihin menokin ollut jo tosi hieno juttu?
Moi. Me päätettiin itse hääpäivämme 2 vuotta ennen ko. päivää. Perheillemme ja ystävillemme kerroimme noin vuosi ennen häitä, vaikka pidimme vain pienet häät (60 henkilöä). Ehkä kerroimme vähän liian aikaisin, mutta emme malttaneet olla kertomattakaan. Olemme olleet kohta kaksi vuotta naimisissa ja tämä avioelämä on iiiihaaanaaaa!!!=)
Onnea kaikille tuleville hääpareille=)
Ystäväni sulhasineen kertoi n. viikkoa ennen häitä asian perheilleen. Asiat oli hoidettu niin, että molemmat mummit ja papat kuvittelivat olevansa sen viikonlopun lapsenvahtina :-) Häät olivat pienet ja intiimit vain lähimmät ystävät ja sukulaiset paikalla.
Asia jätettiin viimetippaan sen takia, että pari halusi saada juuri omanlaisensa häät, ilman sukulaisten ja ystävien hössötystä.
Eli, kai se riippuu tapauksesta, koska siitä kertoo...
Njaah. Eiköhän miun äippä ole minua kukkakauppaan raahaamassa heti seuraavana aamuna kun olen kihlasormuksen sormeeni saanut =) Vaikka veikkaan että meillä ei hääkellot ihan heti perään soi. Mutta kyllä äiti pidetään tässä suvussa aina ajan tasalla!
Haluaako äitisi osallistua kanssasi suunnitteluun / kustannuksiin tms.? Lähdettekö yhdessä kihertämään pukukaupalle? Siinä tapauksessa voit kertoa ihan vaikka just nyt. Mutta jos suhtautuminen on hieman nyrpeämpää, tai siis vähemmän osallistuvaa, niin ehkä se on sitten "kutsu kouraan" -tyylillä? Itsehän sinä tiedän mitä haluat ja ehkä jopa mitä vanhempasi toivovat.
Anteeksi, unohdit tässä stoorissa isän kokonaan. En ole koskaan osannut kuvitella että oma isäni korvaansa lotkauttaisi minun hääsuunnitelmille (sitten joskus), siksi näin =)
En osaa kuvitella että äitini olisi heti innoissaan suunnittelemassa häitä. Ne kun eivät todellakaan ole sanoneet sanaakaan kihloihin menosta, kuten esim. mieheni äiti oli aivan innoissaan, keitti meille kihlajaiskahvit ja kyseli kaikenlaista. Mulle tuli sellainen tunne ettei mun äiti ollut aivan iloinen meidän kihlioihin menosta, ei sen takia koska ei pidä miehestäni, vaan sen takia koska hänen on vaikea hyväksyä että olen jo aikuinen (25v.). Joten sen takia ajattelin että en oikeen tiedä missä vaiheessa haluan kertoa että olemme päättäneet hääpäivän, joka kylläkin on vasta kesällä -06. Stressaan kuitenkin jo tästä äidille kertomisesta jo nyt, koska en halua että hän "pilaa" sitten asian sanomalla jotain typerää, tai ettei hän sitten lainkaan innostu asiasta. Ihanteelistahan olisi jo äitini olisi innoissaan häistäni ja niiden järjestelyistä, mutta en vain usko että hän on. Joskus olen jopa miettinyt että olisi helpompaa esim. mennä naimisiin ulkomailla ilman vanhempia ja sukulaisia. Tiedän että "ongelmani" tuntuu aika turhalta, mutta minulle se on aika iso juttu, kun äitini niin harvoin sanoo mitään hyvää, moittii aina...
No hyvä asia on jo jos äitisi pitää miehestäsi. Kaikilla ei ole edes niin hyvin asiat... Siskoni ilmoitti kihlauksesta äidillemme ja hän sai hepulit. Mutta ei positiivisessa mielessä.
Ehkä vanhempasi ovat eri tyyppisiä kuin miehesi? Kaikki ei innostu niin paljoa. Jotkut hösää liikaakin ja toisia ei juuri kiinnosta.
Tai ehkä äitisi oli sitä mieltä, että kiirehditte tms.?
Tuskin kiirehdittiin asian kanssa, ollaan oltu yhdessä neljä vuotta, yhdessä asuttu kolme ja juuri ostettu asunto yhdessä. Joten en usko että syynä oli se. Mutta kummisikin, aijon kertoa tulevista häistä sitten paljon myöhemmin heille, kun suunnittelut ovat jo hyvällä mallilla. Saavat sitten sanoa mitä haluavat asiasta, mun elämähän tämä on eikä heidän.