Tunteiden ailahtelua ja sekava tilanne

Suhde lähti vauhilla liikkeelle ja vakavoitui hyvin nopeasti. Tyttöystävä alkuun kyseenalaisti paljon ja yritin itse olla se vakaa osapuoli ja rauhoitella. Tyttöystävä oli varsinkin alkuun todella tyly ja epäarvostava. Kaikki tämä söi omaa uskoa suhteeseen. Hullun lailla kuitenkin uskoin rakkauteen ja ajattelin, että kyllä se tästä ja voitoksi käännetään. Tein valtavasti töitä suhteen eteen. Hiljalleen tilanne kuitenkin parantui ja sittemin myös kääntyi ylösalaisin. Nyt ois jo isoista ratkaisuista kyse. Suhde on ollut tähän asti etäsuhde. Tyttöystävällä ei ollut mahdollisuutta, eikä oikeastaan haluakaan edes muuttaa minun paikkakunnalle. Etsin sitten itse töitä hänen paikkakunnaltaan ja saisinkin erään hyvän työpaikan. Ongelmana on vain se, että tuolla paikkakunnalla minulla ei olisi ihan mitään muuta kuin tyttöystävä. Mitä enemmän asiaa ajattelen, niin tuntuu etten edes sopeutuisi sinne. Lähes aina, kun teen jotain, tyttöystävä sanoo, ettei täällä toimita noin. Tai jos vitsailen niin hän sanoo, että olen nolo. Tiedän, että tämä kuulostaa typerältä ja että olisi pitänyt tajuta asia jo aiemmin. Mutta en tajunnut, koska niin vakaasti uskoin rakkauteen. Nyt kun asiat olisi alkamassa konkretisoitua, olen alkanut heräämään. Ajatus muutosta hänen paikkakunnalleen ahdistaa. Alkuun ainoa sosiaalinen kontaktini siellä olisi hän ja kaiken viime aikaisen myllerryksen keskellä olen alkanut epäilemään, että mitä tunnen häntä kohtaan. Pelkään, että uhraan oman elämäni epävarman rakkauden alttarilla. Tuntuu myös pahalta ajatellakkaan, että tässä vaiheessa laittaisin jarrut päälle, kun tilanne on jo edennyt tähän. Tiedän, että hän sirpaloituisi täysin. Toisaalta olen tehnyt asian eteen niin paljon töitä, että haluaisin nähä, muuttuisiko tämä paremmaksi, jos väliltämme poistuisi välimatka. Ainahan sitä pääsee sieltä pois jos asiat ei toimisikaan. Ahistaa kuitenkin, että tekeekö tässä typerän ratkaisun nyt ja tuhlaako tässä vain kaikkien aikaa.
Ilmoita


Tyly, epäarvostava tyttöystäväsi on edelleen. Älä muuta, jätä tyttöystäväsi. Näin säästät aikaa johonkin paljon parempaan, kuten mielenrauhaasi. Saattaisit kohdata myös uuden tyttöystävän, joka arvostaa ja jonka seurassa viihtyy.
Ilmoita
Miksi väännät rautalangasta itsellesi harmia?

Varoitusliput ovat jo kaun liehuneet, sinä vain uskottelet olevasi marttyyri ja tunget itsesi paikkaan jossa sinua ei kaivata jonne sinua ei haluta, jossa sinua ei kunnoiteta.

Miksi?!!

Kerron salaisuuden: sinä aivan varmasti elämäsi aikana tulet kohtaamaan vastoinkäymisiä (sairauksia, kuolemaa jne) joille et itse voi yhtään mitään.
Noita ennen, miksi sinun täydellä järjellä ja huolellisesti harkiten yrittämällä yrittää hankkia epäsopua, ahdinkoa ja vihamielisyyttä elämääsi?!

Vain laske tuo nainen pois elämästäsi ja keskittäydy korottamaa henkinen minäsi tasolle jolle se kuuluu: Paljon korkeammalle! Kehitä itseäsi oppimalla uutta ja toimimalla yhteiskuntaa rakentavammin kuin mitä nyt teet!
1 VASTAUS:
Hei! Sinun tulee tehdä niin kuin sydän sanoo. Rakkauden eteen tekee ihan mitä vaan kun oikein rakastunut. Kysy tyttöystävältä mitä hän oikeasti haluaa, haluaako hän sitoutua vai jotain muuta. Keskustelu on varmaan ihan paikallaan tässä tilanteessa. Toivon että voitte keskustella asiasta, sillä sillon asiat on paljon selkeämpiä tehdä päätöksiä.

Hyvää jatkoa sinulle. T. Jaana Joensuun Nettisaapas
+Lisää kommentti
Minusta ainoa asia jonka voit tehdä on se että kerrot tytölle aivan avoimesti tunteistasi. Siis siitä että tunnet itsesi epävarmaksi ison päätöksen edessä ja varsinkin siitä että olet kokenut hän kommenttinsa tylyiksi ja epäarvostaviksi. Pitkä hyvä suhde ei voi koskaan perustua millekään muulle kuin sille että hyväksytään toisen tunteet ja välitetään niistä.
Jos tyttöystäväsi ei halua kuunnella tunteitasi eikä ymmärrä että on voinut satuttaa sinua sanoillaan, ei kannata edes yrittää mitään vakavampaa suhdetta. Se ei onnistu jos toisen tunteita ei pystytä ymmärtämään. Mutta jos pääsette hyvään ja rakentavaan keskusteluun asioista, voit kyllä ottaa elämässäsi vähän myös riskejä ja katsoa mitä teistä ja uudesta elämästäsi tulee.
Mutta älä missään nimessä tee isoja ratkaisuja ennen kuin olet puhunut tunteistasi avoimesti tytölle.
Ilmoita
Hei! Sinun tulee tehdä niin kuin sydän sanoo. Rakkauden eteen tekee ihan mitä vaan kun oikein rakastunut. Kysy tyttöystävältä mitä hän oikeasti haluaa, haluaako hän sitoutua vai jotain muuta. Keskustelu on varmaan ihan paikallaan tässä tilanteessa. Toivon että voitte keskustella asiasta, sillä sillon asiat on paljon selkeämpiä tehdä päätöksiä.

Hyvää jatkoa sinulle. T. Jaana Joensuun nettisaapas
Ilmoita
Ensinnäkin akkojen takia ei kannata murehtia ne eivät ole sen arvoisia joten jätä välittömästi se narttu äläkä hanki enää uutta. Sitäpaitsi puhut tyttö etkä naisystävästä joten kysymyksessä on ilmeisesti joku keskenkasvuinen kakara. Ja jos itse olet yhtä nuori niin sitä suuremmalla syyllä pysy kaukana naisista ne eivät tee sinulle hyvää.
Ilmoita
Ei kannata jatkaa suhdetta!
Ilmoita
Sellainen oma itsenäistymisprosessi on tässä elämässä aina paikoillaan, jotta uskaltaa ottaa askelia eteenpäin siitäkin huolimatta, vaikka sua ei odottaisi kukaan. Ehkä sä koet joutuvasi liiaksi kumppanisi armoille, pelkäät yksinolemista tai hylätyksi tulemista. Uusi työ tuo varmasti sulle uusia työkavereita ja niitä ystäviä voi löytyä harrastustenkin parista. Aina voi käydä kotipaikkakunnalla vieraisilla ja kutsua tuttuja käymään, tulevaisuutta
Ilmoita
hyvää joulua.ei ole aitoa,jos et pysty olemaan oma itsesi,se tulee kostautumaan myöhemmin,sitt se koskee ja lujasti.lähde kun olet ja pystyt,aatteleppa ku tulee lapsia,nautitko elämästä.
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Tunteiden ailahtelua ja sekava tilanne

Suhde lähti vauhilla liikkeelle ja vakavoitui hyvin nopeasti. Tyttöystävä alkuun kyseenalaisti paljon ja yritin itse olla se vakaa osapuoli ja rauhoitella. Tyttöystävä oli varsinkin alkuun todella tyly ja epäarvostava. Kaikki tämä söi omaa uskoa suhteeseen. Hullun lailla kuitenkin uskoin rakkauteen ja ajattelin, että kyllä se tästä ja voitoksi käännetään. Tein valtavasti töitä suhteen eteen. Hiljalleen tilanne kuitenkin parantui ja sittemin myös kääntyi ylösalaisin. Nyt ois jo isoista ratkaisuista kyse. Suhde on ollut tähän asti etäsuhde. Tyttöystävällä ei ollut mahdollisuutta, eikä oikeastaan haluakaan edes muuttaa minun paikkakunnalle. Etsin sitten itse töitä hänen paikkakunnaltaan ja saisinkin erään hyvän työpaikan. Ongelmana on vain se, että tuolla paikkakunnalla minulla ei olisi ihan mitään muuta kuin tyttöystävä. Mitä enemmän asiaa ajattelen, niin tuntuu etten edes sopeutuisi sinne. Lähes aina, kun teen jotain, tyttöystävä sanoo, ettei täällä toimita noin. Tai jos vitsailen niin hän sanoo, että olen nolo. Tiedän, että tämä kuulostaa typerältä ja että olisi pitänyt tajuta asia jo aiemmin. Mutta en tajunnut, koska niin vakaasti uskoin rakkauteen. Nyt kun asiat olisi alkamassa konkretisoitua, olen alkanut heräämään. Ajatus muutosta hänen paikkakunnalleen ahdistaa. Alkuun ainoa sosiaalinen kontaktini siellä olisi hän ja kaiken viime aikaisen myllerryksen keskellä olen alkanut epäilemään, että mitä tunnen häntä kohtaan. Pelkään, että uhraan oman elämäni epävarman rakkauden alttarilla. Tuntuu myös pahalta ajatellakkaan, että tässä vaiheessa laittaisin jarrut päälle, kun tilanne on jo edennyt tähän. Tiedän, että hän sirpaloituisi täysin. Toisaalta olen tehnyt asian eteen niin paljon töitä, että haluaisin nähä, muuttuisiko tämä paremmaksi, jos väliltämme poistuisi välimatka. Ainahan sitä pääsee sieltä pois jos asiat ei toimisikaan. Ahistaa kuitenkin, että tekeekö tässä typerän ratkaisun nyt ja tuhlaako tässä vain kaikkien aikaa.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta