ole tosissani miettiny olenko jollain lailla autismikirjon alla? Tai hypomaaninen ja kaikki diagnoosit sinnepäin. Ainoa mistä löysin itseni oli kuvaus alkoholistiperheen lapsesta. Siinä aikuinen näennäisesti eli tavallista normeihin mahtuvaa elämää mutta sisällä eli lapsi aikuisten maailmassa joka yritti suorittaa elämää. Ja minähän olen täysin raittiista perheestä. Masennuksen aiheuttama nuoruus henkisesti on usein sitä että elämänkokemusta on todella vähän. Ei ole peilejä toisista ihmisistä kasvua tukemaan. Kun näin sut siellä pikkujouluissa itkin taas jälkikäteen. Muistutat minua itsestäni. Muistutat minua tunteista. Muistutat minua kaikesta mikä meni pieleen. Muistutat minua yksinäisyyden kivusta. Muistutat minua siitä kun onnistuit ja onnistuin sen kivun saada hetkeksi haihtumaan. Mietin millaisen uskon elämään annan lapsilleni. Mietin oisinpa osannu enemmän vaikka näyttää ahdistuksen tai haavoittuvuuden. Minä muistan kun silitin kasvojasi nukkuessasi. Silloin tunsin hellyyttä. Ilman vihaa. Koska nukuit. En pelännyt tunteita näyttää. Surullista.
Luuletko sä etten
Ohikulkijaouto
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mielenkiintoinen kirjoitus.
kerran ite mokasin ihan huolella. Enkä tehnyt mitään isoa, sen verran että juorut lähti liikenteeseen.
Mut ai vittu, ton rysän jälkeen vauhdilla kohti hautaa, rupesi niin vituttamaan. Vituttaa kyllä edelleenkin.