että olin ihan tosissani suhteesi koko aika? :)
Nytkö vasta alat uskoa
sinuatahtoisinrakastaa
37<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
En usko, mutta toivon.
uskoa, mutta jotenkin uskotellaan. Aikaisemmin tuntui sellaisia kerroksia ja joku niistä sanoi voimakkaasti ei. Nyt se kerros ei oo siellä. Siis silloinkin yritti epätoivoisesti kaikkea, mutta se kerros ei vaan antanut periksi.
Tieksä niinku jossain sci-fi leffoissa on sellaisia suojakenttiä niinku läpinäkyviä panssareita. Ne on ihan oikeesti konkreettisesti olemassa sellaset paskat. Sit ku sä yhdistys siihen panssariin niin sieltä tulee vittu aivan kummallista shittiä silmille ja kaikkia kipuja ja heikkoiksia ja häpeää ja vihaa ja sotaa ja vittu seko oltii paskaa.
Rakastaa vaan ja lujaa.
Ehkä. En ota enää mistään selvää. Paitsi itsestäni ja siitä että sydän on vissiin pysyvästi muuttanut jonnekin muualle, kun ei ole tullut kotia, vaikka sitä oon välillä aika painokkaastikin kutsunut.
Meni viimeinenkin uskon ripe.
Parempi myöhään kuin milloinkaan on parempi kuin ei koskaan:)
2 vuotta siihen meni. nyt on vaan usko koetuksella.
Miten tässä eksy tänne, vois osua omaan tilanteeseen, miksi helvetti en voinut vaan aatella syteen tai saveen ja kertoa suoraan senkin että rakastuin ja olisin tehnyt ja vieläkin tekisin kaikkeni hänen eteensä, ja tekisin kaikkeni sen eteen että hän seurassani tuntisi itsensä maailman ihanimmaksi, kauneimmaksi, seksikkäimmäksi ja viehättävämmäksi naiseksi ja että tuntisi todella itsensä NAISEKSI, harmi että ei saa sanoa niitä kauniita sanoja juuri hänelle johon rakastui ja joka teki vaikutuksen millaista kukaan nainen ei aiemmin ole tehnyt, fantasioinut kuinka oikein hitaasti alotettais halaillen ja kuiskutellen kauniita ja tuhmiakin sanoja toisen korvaan vähän näykkien samalla ja siitä edettäis erittäin hitaasti pitkääääään rakasteluun, toki hän viehättää muutenkin koko se paketti kuin pelkästään seksuaalisesti.
Mutta koska välitän hänestä yli kaiken niin päästin irti ja annan olla, oisin ehkä pahentanut tilannetta kertomalla tunteistani, onneksi kuitenkin sain sanottua että kunnioitan ja arvostan häntä suuresti ja että hänen hyvinvointinsa merkkaa mulle paljon.
Punastui kun sanoin nuo asiat että voinhan olla väärässäkin mutta ihan kuin ei olisi tottunut kehuihin tai ehkä ei halua niitä multa vaikka eikait siinä ole pahaa jos toisesta välittää ja kehuu välillä, sitä ihmettelen että mitä pahaa siinä on.
Ei ole kyse kuitenkaan pakko mielteestä eikä minkaanlaisesta stalkkailusta tai ahdistelusta.
Harmi että asit meni näin, onneksi saan ainakin nähdä häntä välillä ja vaikken näkiskään ja jos nyt löydän jostain sen jonkun toisen yhtä ihanan naisen suhteeseen niin kyllä tuo ihminen kuitenkin mun sydämessäni pysyy aina jollain tavalla.
Miksi et kerro tuota sille kohteellesi. Kaikkihan tykkää kehuja kuulla ja varsinkin jos ei kovasti kehuja kuule tai elää vaikka hionossa suhteessa niin kehumalla voit antaa hänelle voimaa ja saada hänet eroamaan, jotta hän voi taas uskoa itseensä ja etsiä uuden rakkauden ja sinäkin sanoistasi voimaantuneena voit etsiä uuden rakkauden.
Ja todellakin sen punastumienen vio olla että ei musta johtunut, voi jopa olla niin että jos johtu musta se punastuminen niin ehkä hän tunsi niin paljon vihaa mua kohtaan ja pitää täysin iljettävänä miehenä jostain syystä että sitten reagoi noin.
Tällänen tyhmä mies välillä ihmettelen asioita mitä muut eivät ehkä ihmettele, kuten tuo punastuminen jonka olen yhdesti aikasemmin nähnyt naamaltansa kun tuijotin häntä mutta edelleenkin voin olla väärässä että ei tarkota mitään, ainakaan mitään hyvää mua kohtaan.
Toki ehkä ei vihaa mua mutta sen verran omasta mielestä muuttu käytös jossain vaiheessa ristiriitaseksi että en enää tiedä että tutustuinko edes aitoon häneen kun alussa olin melkein täysin varma että meillä henkilökemiat kohtas ja jotenkin hänen silmistään eleistään ja muusta näin että aikaisemmin nautti mun seurasta, tykkäs kuunnella mun juttuja ja tultiin paljon paremmin juttuun eikä ollout sellasta ns hermoilua tai ristiriitasuutta mitä edelleen välillä vaistoan välillämme.
Itse kyllä olen ollut ihan oma itteni lähes täysin alusta asti koska mulle ei ole luontaista vetää roolia että en oikein osaa olla kuin oma itseni, toki aika monitahoinen ja tasoinen ihminen olen että jotkut voi väärin käsittää mutta ystävällinen ja kohtelias olen perusluonteeltani, lukuunottamatta sitä vihaa ja katkeruutta jota kannnoin eri asioista johtuen pitkään sisälläni mutta onneksi pääsin eroon niistä tunteista ja en millään tavalla häneen kyllä purkanut asioitani että korkeintaan avauduin välillä kun ei oikein ollut aikuisia juttukavereita kovin montaa.
Oli mikä oli toivoisin että "välimme" muuttuisi takaisin siihen ihanaan mitä se oli aiemmin ennenku edes tiedostin että on tollasia tunteita häntä kohtaan, niin vain kävi, jos ois joku muu ollut kyseessä niin en ois rakastunut.
Miten maailman kauneimmasta asiasta voi tulla jotenkin niin surullista ja jopa rumaa?
Vastasin tuossa ylempänä hyvä kiertoon nimimerkillä, mutta se hukkui nyt tähän yll olevaan viestiin.
Voisiko hänellä olla jokin syy ristiriitaiseen käytökseen? Esimerkiksi tunteiden peitteleminen. Vanha suhde? Tms.? Olin myös varma, että löysin jotain todella arvokasta ja ainutlaatuista.
No voihan niitä syitä olla en minä sitä kiistä, itse vaan ihmetellyt ja ärsytää itsessäni se että perkele saatana vaistoan yleensä tunneasiat ja tolalset asiat liian hyvin, ja yleensä ollut sitten lopulta vaistot oikeassa, voin toki olla väärässäkin.
Eikä sekään helpota että tiedän kyllä mitä valheita on eräiden ihmisten toimesta levitelty musta että voisiko olla jotain sellasta ja ei kehtaa kysyä miten asiat oikeasti on, mutta en kyllä usko että tuntee niitä ihmisiä mutta mistä tuota tietää.
Olen kyllä miettinyt että perhana oiskohan tuo sittenkin kiinnostunut musta mutta kun siinä yks sellanenkin asia mikä ihan varmasti vaikuttaa suuresti hänen käytökseensä ja sen takia vaistoni ovat voineet olla täysin väärässä, mutta kuitenkin tuntui vaan niin vahvasti että oli ihan erilainen ennen aina kun kohdattiin.
Ehkä hän sitten luulee että mulla on luurankoja kaapissa jos vaikka niitä muanttomien valheita kantautunut korviinsa, ymmärrän kyllä että vaikeahan se on kysyä mutta sen verran pitäs jo mua tuntea että tietää että multa voi kysyä jos joku vaivaa.
Ja kun en halua kuitenkaan hänen oloaan mitenkään vaikeuttaa niin ehkä on paras jatkaa tällä linjalla että menen eteenpäin ja etsin jonkun muun, vaikka tiedän että tulen katumaan lopunelämääni sitä että en sitten omasta mielestä tehnyt tarpeeksi hurmatakseni häntä tai vakuttaakseni ihan omana ittenäni että musta sais hyvän miehen, enkä halua mitään roolia vetää tai todistella mitään kun sillon en ole aito oma itteni.
Sekavaa tekstiä eikö vaan.
Mikähän helvetin tarkotus kohtalolla oli heittää tällänen asia mun nokan eteen ikään kuin kiusatakseen että vihdoinkin kaiken paskan jälkeen mitä sain niskaani monta vuotta ja kaikki huono tuuri naisten kanssa pitkän aikaa jatkunut että tuossa nyt vihdoinkin on se elämäni nainen ja tällä kertaa asia ei kuse mutta toisin kävi.
Lisään vielä että missään tapauksessa en syytä häntä mistään, olen kiitollinen että tavannut tollasen ihmisen. Enkä väitä että olisin täydellinen, olen varmasti itsekkin käyttäytynyt ristiriitasesti ja vaikeasti, että jos joku niin minä tämän homman sössin varmasti jos jotain pitäs syyttää.
Erona tässä on, että emme kohtaa hänen kanssaan.. Sittenkin jos satun näkemään, tekisi mieli katsoa, mutta on pakko olla katsomatta.
Sinulla on hassu tapa osoittaa se että olet löytänyt jotain tuollaista arvokasta.
Joskus voi säikähtää omiakin tunteita. Joskus joku tekee asioita, jotka näyttävät toisen tekemiltä. Joskus on niin peloissaan, että tekee peruuttamattomia asioita vain päästäkseen johonkin suuntaan. Valitettavasti.
Ainahan voit kääntyä ja kulkea takaisin siihen suuntaan mikä tuntuu oikealta, jos noin on.
Hän tuskin enää välittää minusta.
Luulo ei ole tiedon väärti.
Ei niin. Toivon kohtaamistamme enemmän kuin mitään. ♡ Ei se ehkä ole kovin epätodennäköistäkään.
Anteeksi siitä että on vaikeeta.
Saat anteeksi mutta mikä sen vaikeuden aiheuttaa jos saa tiedustella?
Se oli sun merkki ja Raamattu.
Musta merkki, eli pääkallolippu nousee salkoon nopeusveneessä, jos olet jollain alle 100solmua, kulkevalla veneellä rentoutumassa, yllättäen ilmaantuu näköpiiriin katettu nopeusvene, joka nostaa "kaapparien lipun", mustan lipun, ja tulevat nopeasti kohti alle 100solmua kulkevaasi venettä... tarkoituksenaan ryöstää koko vene ja varastaa se, sekä heittää miehistö kumiveneeneeseen, jos eivät tapa jo näkiessään.
Merirosvojen lippu ja kaappaavat koko jahdin, sitten ottavat suunnan vaan suoraan kansainvälisiä vesiä nopeudella 100solmua noin, siinä jäit itkemään sitten.
Voisi olla nykyaikainen versiö ikivanhasta elokuvasta tämä: Aarresaari.
"Raise the roger" = "anna tervehdys: nousee pääkallolippu salkoon", laiva on kaapattu _D
Siis mihin pitäisi uskoa. Täällä tuntemattomien sanoihin ja muualla epämääräiseen "kerrontaan". Inhoan yli kaiken jos on hiukankin kiertoteitse "ilmaisua". En voi sietää sitä ollenkaan!
Oon uskonut jo kauan aikaa kyllä.
Mistä sitten kiikastaa?
En tiedä missä voisi kohdata.
En tiedä, ketä tässä pitäis uskoa. Uskon kumminkin.
Kyllä. Olet nainen kehittänyt ovelan juonen.
Ei onnistu juonet..se on ihan eri kuka tätä peliä vie.
Oletko jotenki kiero luonne. Peli ja peli!
On sitte turnoff oli sitte mies tai nainen, jos tälläinen luonteenpiirre paljastuu.
Ei se nyt kyllä mikään juoni ollut. Ihan tarkoitus oli että tunnistat ;) <3
Onhan se ymmärretty aikoja sitten, miksi siis tyrkytetty. Olenko näyttänyt pitäväni hänestä joskus, en ole.
Mitä enemmän aikaa on kulunut sitä vähemmän olen uskonut mihinkään. Liikaa ihmisiä ollut mukana, eikä ole kuulunut heille ollenkaan.