Tämä on ollut pohdintana nyt noin vuoden verran. Mieheni käytös ja toiminta välillä muuttuvat. Hän on ollut todella läsnä ja omistautuva parisuhteessa, ja on sitä välillä edelleen, mutta välillä huomaan kuinka hän etääntyy. Tai kuin olisi meneillään jotain muuta mihin hän jotenkin katoaa tai uppoutuu.
Tästä en ole ajatellut vielä mitään, mutta tuossa vuoden aikana selvisi hänen ystävyytensä erääseen naiseen, joka on ilmeisesti aika läheinen suhde. Kerran satuin kuulemaan kun mies puhui tämän naisen kanssa puhelimessa. Yllätyin mieheni äänen sävyä, ja aavistelin, että miehelläni saattaisi olla tunteita tätä naista kohtaan. Itsekseni myönsin, että ok näin nyt asia vaikuttaa olevan. Mutta unohdin koko asian.
Välillämme on edelleen läheisyyttä ja seksiä, meillä on hauskaa yhdessä, mutta jokin on muuttunut. Olin jo unohtanut tuon hänen ystäväkuvionsa ja mietin, että ehkä tässä on vain jotain stressiä tai muuta. Kunnes sitten yhtenä päivänä miehen puhelin soi, ja kuulin hänen puhuvan taas siihen äänen sävyyn. Lempeydellä, sellaisella erityisellä erilaisella äänellä jollekin. Aavistelin kuka sieltä soitti, ja kysyin asiasta ja mies sanoi tämän naisen soittaneen. Hän puhuu tästä naisesta silloin tällöin, ja tämä nainenkin käsittääkseni on suhteessa. Se on selvää, että ainakin miehelläni on jotain tunteita häntä kohtaan.
En ole mustasukkainen, oikeastaan vain todennut asian itsekseni ja alkanut aavistella, että kenties meidän tiet onkin viemässä erilleen. Tai sitten tämä on vain jokin välivaihe. Se, että hän olisi ihastunut, ei oikeastaan haittaa. Luotan suhteeseemme siinä mielessä, että yhteisiä läheisiä vuosia on paljon takana. Ja jos se ei kestä ja jatku, niin se varmaan sitten on vaan niin.
Tästä en ole ajatellut vielä mitään, mutta tuossa vuoden aikana selvisi hänen ystävyytensä erääseen naiseen, joka on ilmeisesti aika läheinen suhde. Kerran satuin kuulemaan kun mies puhui tämän naisen kanssa puhelimessa. Yllätyin mieheni äänen sävyä, ja aavistelin, että miehelläni saattaisi olla tunteita tätä naista kohtaan. Itsekseni myönsin, että ok näin nyt asia vaikuttaa olevan. Mutta unohdin koko asian.
Välillämme on edelleen läheisyyttä ja seksiä, meillä on hauskaa yhdessä, mutta jokin on muuttunut. Olin jo unohtanut tuon hänen ystäväkuvionsa ja mietin, että ehkä tässä on vain jotain stressiä tai muuta. Kunnes sitten yhtenä päivänä miehen puhelin soi, ja kuulin hänen puhuvan taas siihen äänen sävyyn. Lempeydellä, sellaisella erityisellä erilaisella äänellä jollekin. Aavistelin kuka sieltä soitti, ja kysyin asiasta ja mies sanoi tämän naisen soittaneen. Hän puhuu tästä naisesta silloin tällöin, ja tämä nainenkin käsittääkseni on suhteessa. Se on selvää, että ainakin miehelläni on jotain tunteita häntä kohtaan.
En ole mustasukkainen, oikeastaan vain todennut asian itsekseni ja alkanut aavistella, että kenties meidän tiet onkin viemässä erilleen. Tai sitten tämä on vain jokin välivaihe. Se, että hän olisi ihastunut, ei oikeastaan haittaa. Luotan suhteeseemme siinä mielessä, että yhteisiä läheisiä vuosia on paljon takana. Ja jos se ei kestä ja jatku, niin se varmaan sitten on vaan niin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voimia ❤️ sinuna ottaisin puheeksi tämän miehesi kanssa. Näin itse tekisin. Tämä voi nyt olla jokin välivaihde niin kuin epäilit. ihastuminen ei tarkoita viellä eroa näin voi tapahtua pitkissä suhteissa. Juttelun merkeissä miehesi voi viellä tajuta mitä arvokasta voi menettää (sinut) jos lähtee toisen matkaa. Juttele älä syytä tai tuomitse. Tsemppiä sinulle.
Sun mies puntaroi nyt vaihtoehtoja.
Varmaan välittää paljon susta ja rakastaakin,mut joku toinen on mielessä alati.
Jos se menee tunteella,nii se jättää sut ja jos järki voittaa nii sit ei.
Mä jätin ja valitsin toisen.
Ero on aina rankkaa ja podinkin paljon syyllisyyttä...olinhan kuitenkin tavallaa pettäny toisen.
Sydän kuitenkin teki valinnan ja mitä voi?
No voi toki jäädä,mut jos ei haluu sitä sydämestään!?
Jos ei oo itelleen rehellinen,nii miten vois huijata toista!?
En mä sulle eroo toivo,vaa jos miehes sydän on muualla...ehkä sunkin sydämen pitää särkyä ja koittaa löytää se joka rakastaa sua eniten.
En mun uuskaan liitto kestäny,mut oon sinut sen kaa,koska tiedän yhä ettei se aiempi ollu sitä mitä elämältä haluun.
Mä oikeesti olin nii rakastunu siihen naiseen ihmisenä,et tiijän mitä sen pitää olla.
Ilman sitä tunnetta oon mielummin yksin.
Varmaankin ihastunut, mutta se onko romanttisesti vai ihmisenä on varmaan ihan kysymisen arvoinen asia. Parisuhde ja kumppani olisi täydellinen jos siihen mahtuisi ystävyyssuhteet yli sukupuolirajojen. Itse arvostan kumppanissani vapautta elää elämääni täysillä. Ihastun helposti, mutta ihastumiseni on ihmisyyteen ihastumista ja vaikka kohde sattuisi olemaan vastakkaista sukupuolta niin kyseessä ei silti ole sen kummempaa kuin vau mikä ihminen, tämän kanssa haluaisin vaihtaa enemmänkin ajatuksia. Tällä ikää on kuitenkin jo huomannut, että vaikka kumppani sallisi ystävyyden, niin sivulliset tuntuvat paheksuvan ja löytävän taustalta vilppiä ja petosta. Nykyisen kumppanini kanssa näistä asioista pystyy keskustelemaan ja mustasukkaisuuden pistostakin voi kertoa syyllistämättä tai vaatimatta toista muuttamaan toimintaansa. Jotenkin ajattelen, että kun itse on rehellinen ja uskollinen, niin ei ole mitenkään vastuussa kumppaninsa toiminnasta. Minun silmissäni uskollisuus ja rehellisyys on myös sitä, että ihastuessaan romanttisesti toiseen kertoo asian olevan näin ja luopuu entisestä suhteesta ennen uuden aloittamista.
Kiitos kommenteista. Hmm toivon todella jos miehellä on sydän kallellaan toiseen suuntaan, että tekee sitten sen mukaisen valinnan.
Enemmän epäilen sitä, että mies on vähän onnettomasti rakastunut eli se ystävänainen välillä näyttää ehkä vähän vihreää valoa, tai mies ylitulkitsee naisen merkkejä, tai mies vain haaveilee ja nauttii ajoittain hullaantumisestaan.
En ole ajatellut puhua havainnoistani miehelle. Mielenkiinnolla seuraan tilannetta... ja saan sitten tietää, jos on jotain tiedettävää.
Ei kuulu mulle,mut aattelin vaa et minkä ikäsiä ootte?
Ei tartte vastata!
Se vaa,ku jotenki joskus tuntuu tietty ikä ku tulee,nii voi ettii vielä kerran sitä nuoruutta.
Mä ite varmaa just nii menin 40 ikäsenä.
Sitte toisaalta...kannattaaks sun vaa oottaa ja kattoo?
Oot selkeesti ajatteleva nainen ja sun mieltä vaivaa.
Mä vaik jätinki,nii tein sen heti ku tiesin etten haluu sitä jatkaa.
Monen vuoden jälkeenki mietin oisko voinu toisin tehä ja aina lopputulema on et en.
Mieti se et vaivaako se lopun ikää sua,jos teillä suhde jatkuu!?
Säkin voit tehä ratkasun.
miten ajattelette, onko flirttisuhde, läheinen sellainen pettämistä? Pitkässä parisuhteessa tuntuis luonnolliselta että sellaisia suhteita muita kohtaan tulee, mutta onhan se vähän tulella leikkimistä, jos ystävyksillä on kuitenkin jonkinlainen optio sille olemassa, että molempia vois kiinnostaa, jos vapaana olisivat.
se sitten on eri juttu, jos toinen ystävyksistä ei pidä toista vaihtoehtona, niin saahan siinä se, esim tässä tapauksessa mies haihatella ja saa siitä sitten itselleen jotain. jotkuthan on perusepävarmoja itestään aina suhteessaan, pitkässäkin ja on sitten varalla läheisiäkin flirttisuhteita sen takia. ei kuulosta kovin vaaralliselta. mutta ainahan on mahdollista, että juttu pikku hiljaa etenee.
Mun mielestä haihatteluvaran jättäminen toiselle riippumatta siitä onko kaks varattua tai varattu ja sinkku ym. on ilkeää, toisen roikottamista. Tällä viittasin tuohon kommenttiin ystävyksien optioista, joka on siinä mielessä reilumpaa, että kumpikin tietää missä mennään. Tosiasia kun on, että monilla ihmisillä tykästymisen ja ihastumisen poistaa vain kunnon rakastuminen johonkin toiseen eli haihattelijankin on etsittävä uusi.
Tutun kuuloinen kuvio. Mitä ne muutokset miehessä noin niinkuin konkreettisesti on? Meillä on käynyt siten, että mies on ollut tosi huomaavainen ja ehkä vähän liiankin omistautunut. Se sitten on muuttunut siten, että mies on alkanut uskaltaa enemmän olla eri mieltä ja on huolettomampi suhteessa eikä niin suhteeseemme suuntautunut. Ei mitään räikeää isoa muutosta, mutta jotain oleellisesti erilaista kuitenkin. Tämä ei ole häirinnyt, koska toisinaan se toisen liika omistautuminen on ollut vähän jopa haaste.
Jos olemassa olevassa suhteessa on jotain, joka on mietityttänyt, niin sitten nämä seikat nousee pintaan, kun ilmaantuu joku muu kiinnostava ja ihastunut alkaa puntaroida parisuhdettaan. Luonnollisestikin näin käy. Aika sen sitten näyttää mihin puntarointi johtaa. Alkamalla itse panikoida tai painostaa, niin se kyllä työntää toista loitommas. Hyvässä suhteessa on tilaa tällaisillekin vaiheille.
On eri miehestä kyse varmaankin. Puheluita ollu vain muutama ihan työasioissa joskus kesällä. Mutta laitan siksi koska kaikki ei mene ns. saman kaavan mukaan.
Itelläni vahvoja tunteita ollu pitkään varattuun. Olen myös hyvässä parisuhteessa ja ystävä mieheni kanssa. En vain saa tunteita pois. Ei ne kylläkään haittaa elämää.
Rikkoa en halua hänen perhettä, enkä omaa parisuhdetta. Enkä pettämään aio.
Tämän toisen miehen seurassa on jotenkin hyvä olla, kanssaan on mukava keskustella. Pitempi hiljainen hetkikään ei tunnu kiusalliselta (ei tule ajatusta: mitä nyt pitäisi sanoa, mistä juteltais). Tunne erilainen kuin muiden kanssa. Näemme kylläkin hyvin harvoin.
Haluan elää kuitenkin nykyisen kanssa.
Jos mieheni ihastuisi toiseen ja tämä toinen nainen häneen niin en usko kokevani että se olisi itseltäni pois jos mieheni kuitenkin haluaa pysyä kanssani ja kemiat pelaa edelleen.
Ps. Näyttäs että rupeis selkiintyyn/järjestyyn
Niin piti laittaa aplle
että toivon hyvää teille ja että rakkaus säilyy välillänne.
Miksi soittelevat? Ne panee jo.