Sain skitsofreniadiagnoosin

Dokumentti avoimen dialogin hoitomallista:

https://www.youtube.com/watch?v=c4aKg7gZZrk

ei se ole skisofreniassa ongelma ettei ite pärjää itsensä kanssa, vaan se että yhteiskunta pakottaa kurkusta alas ties minkälaisia solumyrkkyjä.

ei kukaan lopulta täysin tiedä miltä toisesta tuntuu ja toinen voi esim valehdella oireita tai juttuja lääkäreille.

Skitsofreniakaan ei taida olla kovin todellinen sairaus. Ei kannata kovin toiveikas olla lääkkeiden ja muiden hoitojen kehittymisestä. Autismia, Ocd:ta tai kehitysvammaisuutta ei koskaan pystytä parantamaan. Ne ovat niin vahvasti evoluutiossa ettei ne häviä enneku ihmiskunta kuolee. Joten jokaisen on jatkettava taisteluaan omien geenien ja ympäristönsä kanssa. Mitään hokkuspokkus juttuja ei tule tapahtumaan luultavasti minkää suhteen.

realistipessimisti kirjoitti:

Skitsofreniakaan ei taida olla kovin todellinen sairaus. Ei kannata kovin toiveikas olla lääkkeiden ja muiden hoitojen kehittymisestä. Autismia, Ocd:ta tai kehitysvammaisuutta ei koskaan pystytä parantamaan. Ne ovat niin vahvasti evoluutiossa ettei ne häviä enneku ihmiskunta kuolee. Joten jokaisen on jatkettava taisteluaan omien geenien ja ympäristönsä kanssa. Mitään hokkuspokkus juttuja ei tule tapahtumaan luultavasti minkää suhteen.

Lue lisää

OCD on mieli(kuvitus)sairaus, kuten skitsofrenia. Kumpaankaan ei voi sairastua, niitä sairastaa tai niistä parantua. Vain oikeita sairauksia voi.

Mitä tarkoitat, että autismi ja kehitysvammaisuus ovat evoluutiossa?

realistipessimisti kirjoitti:

Skitsofreniakaan ei taida olla kovin todellinen sairaus. Ei kannata kovin toiveikas olla lääkkeiden ja muiden hoitojen kehittymisestä. Autismia, Ocd:ta tai kehitysvammaisuutta ei koskaan pystytä parantamaan. Ne ovat niin vahvasti evoluutiossa ettei ne häviä enneku ihmiskunta kuolee. Joten jokaisen on jatkettava taisteluaan omien geenien ja ympäristönsä kanssa. Mitään hokkuspokkus juttuja ei tule tapahtumaan luultavasti minkää suhteen.

Lue lisää

Skitosifreniasta voi parantua, vaikka se ei toistaiseksi niin hirveän yleistä olekaan. Tunnen monia skitsofrenidiagnoosin saaneita, jotka vaikuttavat ihan normaaleilta ihmisiltä. Monista ei uskois koko juttua. On sairauksia joiden syy voidaan johtaa suoraan aivoihin ja niiden toimintaan ja niitä hoitaakin (tai ainakin pitäisi) neurologit.

skitsoaffetivejo30vuotta kirjoitti:

Skitosifreniasta voi parantua, vaikka se ei toistaiseksi niin hirveän yleistä olekaan. Tunnen monia skitsofrenidiagnoosin saaneita, jotka vaikuttavat ihan normaaleilta ihmisiltä. Monista ei uskois koko juttua. On sairauksia joiden syy voidaan johtaa suoraan aivoihin ja niiden toimintaan ja niitä hoitaakin (tai ainakin pitäisi) neurologit.

Lue lisää

Skitsofrenia ei ole aivosairaus vaan mielisairaus. Mielisairaus on metafora. Sen takia neurologit eivät hoida skitsofreniaa vaan psykiatrit.

Vertaa vastaavasti: Esiaviollinen seksi ei ole keuhkosairaus vaan sielunsairaus. Sielunsairaus on metafora. Sen takia endokrinologit eivät hoida esiaviollista seksi (sairautta) vaan papit.

Oikeiden lääkäreiden on mahdotonta hoitaa sairauksia, joita ei materiaalisesti ole olemassa. Sellaiseen toimintaan tarvitaan mielikuvitusta ja uskomuksia.

non-existence kirjoitti:

Skitsofrenia ei ole aivosairaus vaan mielisairaus. Mielisairaus on metafora. Sen takia neurologit eivät hoida skitsofreniaa vaan psykiatrit.

Vertaa vastaavasti: Esiaviollinen seksi ei ole keuhkosairaus vaan sielunsairaus. Sielunsairaus on metafora. Sen takia endokrinologit eivät hoida esiaviollista seksi (sairautta) vaan papit.

Oikeiden lääkäreiden on mahdotonta hoitaa sairauksia, joita ei materiaalisesti ole olemassa. Sellaiseen toimintaan tarvitaan mielikuvitusta ja uskomuksia.

Lue lisää

Tuli kirjoitusvirhe edelliseen tekstiin. Tarkoitus oli kirjoittaa: Sen takia endokrinologit eivät hoida esiaviollista seksi -sairautta vaan papit.

non-existence kirjoitti:

OCD on mieli(kuvitus)sairaus, kuten skitsofrenia. Kumpaankaan ei voi sairastua, niitä sairastaa tai niistä parantua. Vain oikeita sairauksia voi.

Mitä tarkoitat, että autismi ja kehitysvammaisuus ovat evoluutiossa?

Lue lisää

Ei se poista sitä todellisuutta että neuroottisuus on joillekkin ihmisille todellinen ongelma, ei mielikuvitusongelma. Evoluutiossa on kehitysvammaisuutta, autismia, homoseksuaalisuutta, narsismia ja muuta joiden kanssa on vain elettävä. En vertaa homoutta sairauteen tässä yhteydessä. Luontoäiti ei ollut niin mukava todellisuudessa kun kauniina kesäpäivänä riippukeinussa Sangria kädessä toisinaan ajattelemme.

Realistipessimisti kirjoitti:

Ei se poista sitä todellisuutta että neuroottisuus on joillekkin ihmisille todellinen ongelma, ei mielikuvitusongelma. Evoluutiossa on kehitysvammaisuutta, autismia, homoseksuaalisuutta, narsismia ja muuta joiden kanssa on vain elettävä. En vertaa homoutta sairauteen tässä yhteydessä. Luontoäiti ei ollut niin mukava todellisuudessa kun kauniina kesäpäivänä riippukeinussa Sangria kädessä toisinaan ajattelemme.

Lue lisää

Mitä tarkoitat neuroottisuudella? Huonoa kieltä, kapulakieltä. Kapulakieltä on ikävä tulkita, koska se on niin epäselvää. Ilmaise mielummin selvällä suomen kielellä mitä tarkoitat niin ei jää mysteeriksi. Selkeä ilmaiseminen on taito.

Koska en tiedä mitä tarkalleen tarkoitat, oletan. Oletan, että tarkoitat henkilöiden kokevan hätää mitä erilaisimmista asioista elämässään ja siitä ainakin olen samaa mieltä. Tuskinpa kukaan kieltää ihmiselämän kärsimyksen olemassaoloa. Minä en ainakaan. Hädän kokeminen ei vain ole sairaus. Sairauksia ei määritellä sen mukaan kokeeko hätää, tuskaa tai muuta kärsimystä, tai häiritseekö "se" työntekoa tai olemista muutoin. Sairaus on fyysinen tai kemiallinen poikkeavuus ihmiskropassa, kun puhutaan ihmisen sairauksista. Se on ainoa, mikä merkitsee. Jos jokin tila ei täytä tuota kriteeriä, kyseessä ei ole sairaus, paitsi kielikuvallisesti. (Kielikuvallisesti minkä vaan voidaan sanoa olevan sairaus. Mukaan lukien esimerkiksi homoseksuaalisuus.) OCD:n (obsessive compulsive disorder) kohdalla mitään fyysistä poikkeavuutta ei ole havaittu, jotenkin siksi sitä ei ole luokiteltu sairaudeksi (esim. aivosairaudeksi). OCD kuuluu mielisairauksiin, eli mielikuvitussairauksiin. Mielisairaus on metafora eli sairaus vain kielikuvallisesti. Sama homma skitsofrenia kanssa. Sekin on mielisairaus. Ei oikea sairaus, kuten esimerkiksi sydän- tai aivosairaus. Hyvä nyrkkisääntö muistaa on, että jos "se" on mielisairaus, "se" ei ole oikea sairaus, vaan kielikuva.

Sanot, että homoseksuaalisuus ei ole sairaus, mikä on ihan totta, mutta samassa toteat, että sen "kanssa on vain elettävä." Tässä ei sinänsä mitään erikoisempaa ole, kysymyshän on mielipiteestä ja näkemyksistä jne. mutta oli vain niin hassun salaperäisesti kirjoitettu. Vaikutat tuomitsevan homoseksuaalisuuden ja annat ymmärtää, että se olisi "luontoäidin oikku", jos oikein sinua tulkitsen. Piiloilmaisut ovat yleisesti ottaen mielestäni niin hassuja, että nostan erikseen asian esiin, kun vastaavia ilmaisuja kohtaan. Totta kai olet oikeutettu mielipiteeseen.Se on ihan ok. Tämä oli vain tämmöinen sivuhuomio muuten aiheeseen liittymättä.

Siis kun neuroottisuus voi myös olla melko sairaalloistakin. Ocd-oireiluhan nähdään yleisesti paljon isompana kuin yleinen asioista murehtiminen. Jokainen tietysti joutuu murehtimaan yhtä sun toista elämässä. Väitettä siitä ettei Ocd-henkilöiden aivoissa ole mitään poikkeavaa verrokkieihin verraten, en osta. Tokikaan tätä täysin ei voida mitenkään todistaa. Hyvin syntyperäinen ominaisuus on kuitenkin kysymyksessä, kuten vaikka introvertti luonne. Onko autismin kirjon häiriöt mielestäsi oikeita sairauksia? Itse koen olevani lievästi autistinen enkä koe olevani ihmisten kanssa täysin samalla aaltopituudella. Kykenen kuitenkin tämän tyyppiseen keskusteluun. Mitä tulee sairaus luokitteluun niin täysin eksaktiahan se ei ole somaattisen lääketieteen puolellakaan, joskin helpommin diagnosoitavaa tietysti.


Homoseksuaalisuuden kohdalla ei ollut tarkoitus piikitellä, mutta siinäkin asiassa on monia puolia. Maailmanlaajuisesti ajatellen sen aiheuttama kärsimys (henkilö ei voi toteuttaa itseään omalla tavallaan) on isoakin. Ajatellen vaikka Venäjää mammuttivaltiona ja siitä lohkaisten ehkä 7% hlbt-väestön osuuden. Toki tähän liittyy sitten lapsettomuus (lapsenlapsettomuus), uskonnollisuus ja mahdolliset muut haasteet. Moni asioitahan voi kutsua "luontoäidin oikuiksi" jos ne ei syystä tai toisesta satu miellyttämään meitä.

Realistipessimisti kirjoitti:

Siis kun neuroottisuus voi myös olla melko sairaalloistakin. Ocd-oireiluhan nähdään yleisesti paljon isompana kuin yleinen asioista murehtiminen. Jokainen tietysti joutuu murehtimaan yhtä sun toista elämässä. Väitettä siitä ettei Ocd-henkilöiden aivoissa ole mitään poikkeavaa verrokkieihin verraten, en osta. Tokikaan tätä täysin ei voida mitenkään todistaa. Hyvin syntyperäinen ominaisuus on kuitenkin kysymyksessä, kuten vaikka introvertti luonne. Onko autismin kirjon häiriöt mielestäsi oikeita sairauksia? Itse koen olevani lievästi autistinen enkä koe olevani ihmisten kanssa täysin samalla aaltopituudella. Kykenen kuitenkin tämän tyyppiseen keskusteluun. Mitä tulee sairaus luokitteluun niin täysin eksaktiahan se ei ole somaattisen lääketieteen puolellakaan, joskin helpommin diagnosoitavaa tietysti.


Homoseksuaalisuuden kohdalla ei ollut tarkoitus piikitellä, mutta siinäkin asiassa on monia puolia. Maailmanlaajuisesti ajatellen sen aiheuttama kärsimys (henkilö ei voi toteuttaa itseään omalla tavallaan) on isoakin. Ajatellen vaikka Venäjää mammuttivaltiona ja siitä lohkaisten ehkä 7% hlbt-väestön osuuden. Toki tähän liittyy sitten lapsettomuus (lapsenlapsettomuus), uskonnollisuus ja mahdolliset muut haasteet. Moni asioitahan voi kutsua "luontoäidin oikuiksi" jos ne ei syystä tai toisesta satu miellyttämään meitä.

Lue lisää

"Mitä tulee sairaus luokitteluun niin täysin eksaktiahan se ei ole somaattisen lääketieteen puolellakaan, joskin helpommin diagnosoitavaa tietysti"

Psykiatriset häiriöluokat syntyvät demokraattisesti käsiäänestyksellä. Ne ovat sairauksia suurin piirtein. siksi, että joku vaikutusvaltainen psykiatri on tykännyt, että kun oirekuva ei ilmene itsellä, niin se on häiriö. Somaattisella puolella usemmiten sairaudet löydetään siten, että ensin löydetään se biologinen mekanismi oireiden takaa, ja sitten sille löydetään tehokas hoitomuoto. Psykiatriassa ei koskaan ole tapahtunut näin.

Miltä sinusta kuulostaisi, jos esimerkiksi syöpäsairauden mielestään löytänyt tutkija puhuisi haastattelussa samalla tavalla, kuin esimerkiksi Allan Frances, joka oli puheenjohtajana DSM-IV työryhmässä. Keskustellessaan haastattelijan kanssa hän kertoo: "Totta puhuen, ensiksikin minun täytyy sanoa, että DSM-IV oli merkittävän kunnianhimoton ja vaatimaton pyrkimys stabilisoida psykiatristen diagnoosien määrää, eikä luoda uusia ongelmia. Tämä tarkoitti sitä, että uusien häiriöiden määrä pyrittiin minimoimaan mahdollisiman vähään. " DSM-IV työryhmä loikin vain kahdeksan varsinaista uutta häiriötä, joka oli vaatimaton suoritus DSM-II verrattuna, joka loi niitä kaikkiaan 80.

Frances jatkaa: " "huolimatta tästä konservatismista, saimme aika rankan oppitunnin siitä, että vaikka muutokset olisivat minimaalisia, tapa jolla manuaalia käytetään ei aina ole se, miten sitä on tarkoitettu käytettävän"
Ja hän jatkaa: " No, me lisäsimme manuaaliiin maanis-depresiivisyyteen toisen alaluokan, Aspergerin diagnoosin ja ADHD:n. Ja, nämä päätökset auttoivat edistämään kolmea valheellista epidemiaa...tarkoitan, että nyt autismin määrä on 20-kertaa yhtä suuri kuin 15-vuotta sitten. Lisäämällä kaksisuuntaisen mielialahäiriön II -tyypin, me kaksinkertaistimme sen esiintyvyyden suhteessa yksisuuntaiseen depressioon..."

Kyseinen haastattelu on James Daviesin kirjasta Hajalla -onneton totuus psykiatrian nykytilasta. Hän kertoo kirjassa osuvasti, kuinka juuri skitsofreniadiagnoosin validiteetin kyseenalaistanut tutkimus yhdessä muiden kanssa ajoi psykiatrian syvään kriisiin 1970-luvulla, ja vain lääketeollisuuden massiivinen markkinointikoneisto pelasti tuon epätieteellisen (edelleen epätieteellisen) "lääketieteen" haaran kuolemalta. Psykiatria on lääketieteessä epäonnistunein hoitotuloksiltaan ja silti onnistunein, kun onnistumista mitataan lääkkeiden myynnin kasvulla. Sen diagnoosien reliabiliteetti on surkea: psykiatrit antavat 42 % tapauksissa samalle potilaalle samoista oireista eri diagnoosin. Skitsofrenian kehittäjinä olivat eugeniseja, joilla oli aikansa aatemaailmaa seuraten fetissi geeneihin ja ruumiintoimintoihin siinä määrin, etteivät he halunneet ajatellakaan, että on olemassa sosiaalisesti ja psyykkisesti määrittyviä ongelmia tietoisella ja sosiaalisella eläinlajilla kuten ihminen. On kuitenkin hyvin todennäköistä, että jopa skitsofrenia (tai siihen liittyvät ongelmat), tuo psykiatrian pyhä lehmä, johtuu enemmän sellaisista inhimillisistä sosiaalisesti määrittyvistä tunteista, kuten voimakkaasta ahdistuksesta, häpeästä ja syyllisyydestä kuin mistään geneettisesti määrittyvästä aivotoiminnan häiriöstä. Esimerkiksi äänet tai vierailta tuntuvat ajatukset ovat usein hyvin ilkeitä siksi, että ne ovat dissosioitunutta häpeää, syyllisyyttä ja ahdistusta.

oopasje kirjoitti:

"Mitä tulee sairaus luokitteluun niin täysin eksaktiahan se ei ole somaattisen lääketieteen puolellakaan, joskin helpommin diagnosoitavaa tietysti"

Psykiatriset häiriöluokat syntyvät demokraattisesti käsiäänestyksellä. Ne ovat sairauksia suurin piirtein. siksi, että joku vaikutusvaltainen psykiatri on tykännyt, että kun oirekuva ei ilmene itsellä, niin se on häiriö. Somaattisella puolella usemmiten sairaudet löydetään siten, että ensin löydetään se biologinen mekanismi oireiden takaa, ja sitten sille löydetään tehokas hoitomuoto. Psykiatriassa ei koskaan ole tapahtunut näin.

Miltä sinusta kuulostaisi, jos esimerkiksi syöpäsairauden mielestään löytänyt tutkija puhuisi haastattelussa samalla tavalla, kuin esimerkiksi Allan Frances, joka oli puheenjohtajana DSM-IV työryhmässä. Keskustellessaan haastattelijan kanssa hän kertoo: "Totta puhuen, ensiksikin minun täytyy sanoa, että DSM-IV oli merkittävän kunnianhimoton ja vaatimaton pyrkimys stabilisoida psykiatristen diagnoosien määrää, eikä luoda uusia ongelmia. Tämä tarkoitti sitä, että uusien häiriöiden määrä pyrittiin minimoimaan mahdollisiman vähään. " DSM-IV työryhmä loikin vain kahdeksan varsinaista uutta häiriötä, joka oli vaatimaton suoritus DSM-II verrattuna, joka loi niitä kaikkiaan 80.

Frances jatkaa: " "huolimatta tästä konservatismista, saimme aika rankan oppitunnin siitä, että vaikka muutokset olisivat minimaalisia, tapa jolla manuaalia käytetään ei aina ole se, miten sitä on tarkoitettu käytettävän"
Ja hän jatkaa: " No, me lisäsimme manuaaliiin maanis-depresiivisyyteen toisen alaluokan, Aspergerin diagnoosin ja ADHD:n. Ja, nämä päätökset auttoivat edistämään kolmea valheellista epidemiaa...tarkoitan, että nyt autismin määrä on 20-kertaa yhtä suuri kuin 15-vuotta sitten. Lisäämällä kaksisuuntaisen mielialahäiriön II -tyypin, me kaksinkertaistimme sen esiintyvyyden suhteessa yksisuuntaiseen depressioon..."

Kyseinen haastattelu on James Daviesin kirjasta Hajalla -onneton totuus psykiatrian nykytilasta. Hän kertoo kirjassa osuvasti, kuinka juuri skitsofreniadiagnoosin validiteetin kyseenalaistanut tutkimus yhdessä muiden kanssa ajoi psykiatrian syvään kriisiin 1970-luvulla, ja vain lääketeollisuuden massiivinen markkinointikoneisto pelasti tuon epätieteellisen (edelleen epätieteellisen) "lääketieteen" haaran kuolemalta. Psykiatria on lääketieteessä epäonnistunein hoitotuloksiltaan ja silti onnistunein, kun onnistumista mitataan lääkkeiden myynnin kasvulla. Sen diagnoosien reliabiliteetti on surkea: psykiatrit antavat 42 % tapauksissa samalle potilaalle samoista oireista eri diagnoosin. Skitsofrenian kehittäjinä olivat eugeniseja, joilla oli aikansa aatemaailmaa seuraten fetissi geeneihin ja ruumiintoimintoihin siinä määrin, etteivät he halunneet ajatellakaan, että on olemassa sosiaalisesti ja psyykkisesti määrittyviä ongelmia tietoisella ja sosiaalisella eläinlajilla kuten ihminen. On kuitenkin hyvin todennäköistä, että jopa skitsofrenia (tai siihen liittyvät ongelmat), tuo psykiatrian pyhä lehmä, johtuu enemmän sellaisista inhimillisistä sosiaalisesti määrittyvistä tunteista, kuten voimakkaasta ahdistuksesta, häpeästä ja syyllisyydestä kuin mistään geneettisesti määrittyvästä aivotoiminnan häiriöstä. Esimerkiksi äänet tai vierailta tuntuvat ajatukset ovat usein hyvin ilkeitä siksi, että ne ovat dissosioitunutta häpeää, syyllisyyttä ja ahdistusta.

Lue lisää

"Psykiatria on lääketieteessä epäonnistunein hoitotuloksiltaan ja silti onnistunein, kun onnistumista mitataan lääkkeiden myynnin kasvulla."

Ainoa vain, että psykiatria ei ole lääketiedettä vaan sosiaalikontrollia. Psykiatrian on lain, ei lääketieteen, haara. Psykiatrit pakottavat aineita ihmisiin, mitä oikeat lääkärit eivät tee.

Huumausaineita promoavat kansalaisille kyllä joka vaivaan.

Eihän viralliset ruokavaliosuosituksetkaan perustu tieteeseen jonka tarkoitus olisi terveyden edistäminen ja ylläpito. Samoin kannabis ei ole laiton aine sen epätoivottujen terveysvaikutusten vuoksi. Ihmisiä kusetetaan kauttaaltaan.

oopasje kirjoitti:

"Mitä tulee sairaus luokitteluun niin täysin eksaktiahan se ei ole somaattisen lääketieteen puolellakaan, joskin helpommin diagnosoitavaa tietysti"

Psykiatriset häiriöluokat syntyvät demokraattisesti käsiäänestyksellä. Ne ovat sairauksia suurin piirtein. siksi, että joku vaikutusvaltainen psykiatri on tykännyt, että kun oirekuva ei ilmene itsellä, niin se on häiriö. Somaattisella puolella usemmiten sairaudet löydetään siten, että ensin löydetään se biologinen mekanismi oireiden takaa, ja sitten sille löydetään tehokas hoitomuoto. Psykiatriassa ei koskaan ole tapahtunut näin.

Miltä sinusta kuulostaisi, jos esimerkiksi syöpäsairauden mielestään löytänyt tutkija puhuisi haastattelussa samalla tavalla, kuin esimerkiksi Allan Frances, joka oli puheenjohtajana DSM-IV työryhmässä. Keskustellessaan haastattelijan kanssa hän kertoo: "Totta puhuen, ensiksikin minun täytyy sanoa, että DSM-IV oli merkittävän kunnianhimoton ja vaatimaton pyrkimys stabilisoida psykiatristen diagnoosien määrää, eikä luoda uusia ongelmia. Tämä tarkoitti sitä, että uusien häiriöiden määrä pyrittiin minimoimaan mahdollisiman vähään. " DSM-IV työryhmä loikin vain kahdeksan varsinaista uutta häiriötä, joka oli vaatimaton suoritus DSM-II verrattuna, joka loi niitä kaikkiaan 80.

Frances jatkaa: " "huolimatta tästä konservatismista, saimme aika rankan oppitunnin siitä, että vaikka muutokset olisivat minimaalisia, tapa jolla manuaalia käytetään ei aina ole se, miten sitä on tarkoitettu käytettävän"
Ja hän jatkaa: " No, me lisäsimme manuaaliiin maanis-depresiivisyyteen toisen alaluokan, Aspergerin diagnoosin ja ADHD:n. Ja, nämä päätökset auttoivat edistämään kolmea valheellista epidemiaa...tarkoitan, että nyt autismin määrä on 20-kertaa yhtä suuri kuin 15-vuotta sitten. Lisäämällä kaksisuuntaisen mielialahäiriön II -tyypin, me kaksinkertaistimme sen esiintyvyyden suhteessa yksisuuntaiseen depressioon..."

Kyseinen haastattelu on James Daviesin kirjasta Hajalla -onneton totuus psykiatrian nykytilasta. Hän kertoo kirjassa osuvasti, kuinka juuri skitsofreniadiagnoosin validiteetin kyseenalaistanut tutkimus yhdessä muiden kanssa ajoi psykiatrian syvään kriisiin 1970-luvulla, ja vain lääketeollisuuden massiivinen markkinointikoneisto pelasti tuon epätieteellisen (edelleen epätieteellisen) "lääketieteen" haaran kuolemalta. Psykiatria on lääketieteessä epäonnistunein hoitotuloksiltaan ja silti onnistunein, kun onnistumista mitataan lääkkeiden myynnin kasvulla. Sen diagnoosien reliabiliteetti on surkea: psykiatrit antavat 42 % tapauksissa samalle potilaalle samoista oireista eri diagnoosin. Skitsofrenian kehittäjinä olivat eugeniseja, joilla oli aikansa aatemaailmaa seuraten fetissi geeneihin ja ruumiintoimintoihin siinä määrin, etteivät he halunneet ajatellakaan, että on olemassa sosiaalisesti ja psyykkisesti määrittyviä ongelmia tietoisella ja sosiaalisella eläinlajilla kuten ihminen. On kuitenkin hyvin todennäköistä, että jopa skitsofrenia (tai siihen liittyvät ongelmat), tuo psykiatrian pyhä lehmä, johtuu enemmän sellaisista inhimillisistä sosiaalisesti määrittyvistä tunteista, kuten voimakkaasta ahdistuksesta, häpeästä ja syyllisyydestä kuin mistään geneettisesti määrittyvästä aivotoiminnan häiriöstä. Esimerkiksi äänet tai vierailta tuntuvat ajatukset ovat usein hyvin ilkeitä siksi, että ne ovat dissosioitunutta häpeää, syyllisyyttä ja ahdistusta.

Lue lisää

Näinpä. Tosin muistettava ettei somaattisella puolellakaan hoidot ole läheskään aina mitään tehokkaita. Esimerkkinä vaikka ALS. Biologinen pohjakin taitaa olla hämärän peitossa.

non-existence kirjoitti:

"Psykiatria on lääketieteessä epäonnistunein hoitotuloksiltaan ja silti onnistunein, kun onnistumista mitataan lääkkeiden myynnin kasvulla."

Ainoa vain, että psykiatria ei ole lääketiedettä vaan sosiaalikontrollia. Psykiatrian on lain, ei lääketieteen, haara. Psykiatrit pakottavat aineita ihmisiin, mitä oikeat lääkärit eivät tee.

Huumausaineita promoavat kansalaisille kyllä joka vaivaan.

Lue lisää

Pelottavaa onkin se, miten syvällisesti psykiatrikartelli ja lääkeyhtiöt ovat kyenneet aivopesemään ihmisiä ajatukseen, että psykiatriset häiriöt todella korreloivat joidenkin biologisten muutosten tai kemiallisten epätasapainotilojen kanssa. Vaikutusvaltaiset psykiatrit ja tutkijat toinen toisensa jälkeen sanovat suoraan, että a)psykiatria ei ole tiedettä b)psykiatriset häiriöt eivät perustu tieteellisiin tutkimuksiin c)psykiatria aiheuttaa massiivisia epidemioita laajentamalla vanhoja ja luomalla uusia diagnooseja turhaan ja johtaa siihen, että esimerkiksi merkittävää osaa lapsista lääkitään amfetamiinilla epäkypsyydestä johtuvien käytöshäiriöiden hoitamiseen. Ja lääkärit uskovat vankkumattomasti teholtaa sokeripillerin tasoisiin lääkkeisiin elämään kuuluvien tunnetilojen hoitamisessa. Samaan aikaan DSM-III työryhmää johtanut Spitzer voi todeta rehellisesti haastattelussa, että "psykiatrisilla häiriöillä ei yleensä ottaen ole tunnettua biologista syytä. " ja että psykiatriset häiriöt perustuvat "asiantuntijoiden konsensukseen" ja että esimerkiksi masennushäiriön kriteerit ovat keinotekoisia, yhdessä päätettyjä kriteerejä, eikä niillä ole mitään tieteellistä pohjaa. Palaverissa kyhätty häiriö siis. Kyse tosiaankin on enemmän sosiaalikontrollista kuin mistään muusta. Jos joku maalikko sanoo tämän aivan ilmeisen faktan ääneen, häntä pidetään suurin piirtein tiedevastaisena salaliittoteoreetikkona. Normaali järjenjuoksu on kai sitten jotain paranoiaa tässä kulttuurissa. Ilmeisesti Spitzer ja Franceskin ovat joidenkin silmissä tiedevastaisia hulluja, jotka eivät vain ymmärrä psykiatriaa riittävästi puhuakseen siitä

Elokuva Kaunis mieli (engl. A Beautiful Mind) on totuudenvastainen kertomus matemaatikon ja Nobel-palkinnon ansainneen John Nashin elämästä. Nash on itse kertonut haastettelussa miten elokuva antaa virheellisen kuvan hänen kokemuksistaan.

Todellisuudessa Nash sai itsensä kuntoon _lopetettuaan_ psykiatristen aineiden käytön. Laitokseen hänet vangittiin työpaineiden aiheuttaman stressin myötä. Nash pelkäsi, ettei saavuttaisi niitä kovia tavoitteita mitä oli itselleen yliopistomaailmassa asettanut ja epäonnistumisten myötä pettyi itseensä. Nashin reaktio on hyvin tyypillinen meille kaikille ihmisille. Psykiatria käytti häntä hyväkseen tuolloin ja myöhemmin propagandaelokuvan muodossa.

Elokuva muutettiin lopulliseen muotoonsa psykiatrian ammattikunnan painostuksen myötä. He halusivat, ettei oikeaa tarinaa jaeta katsojille, koska se eittämättä olisi saanut ihmiset tajuamaan miten pahaa jälkeä psykiatria ja psykiatrian jakamat, tai pakottamat, aineet tekevät henkilölle ihmisenä: hänen elämänlaadulleen ja toimintakyvylleen. Siten tarina muutettiin niin päin, että Nash oli huonossa kunnossa, kun hän _ei_ottanut_ aineita ja oli paremmassa kunnossa, kun hän _otti_ aineet, kun todellisuudessa Nash oli huonossa kunnossa, kun hän _otti_ aineita ja pääsi takaisin toimintakykyiseksi, ja aina Nobel-palkinnonsaajaksi asti (!), kun hän _lopetti_ aineiden käytön.

Mikään edellisestä ei kuitenkaan kumoa sitä faktaa, että skitsofrenia on mielikuvitussairaus. Mistä John Nash(inkin) tapauksessa oli kyse oli siitä miten me ihmiset reagoimme elämään, elämänvastoinkäymisiin. Se on osa ihmisyyttämme.

Skitsofrenian myytistä vielä. Skitsofrenia-uskovaiset usein sanovat, että skitsofreniaa sairastava "kuulee ääniä." Äänten kuuleminen on todellisuudessa kuitenkin itsepuhelua (self-conversation) eli vieläkin yksinkertaisemmin ilmaistuna, ajattelua. Jokainen meistä "kuulee ääniä" läpi elämän. Sellainen ihminen joka ei ajattele/"kuule ääniä"/harjoita itsepuhelua on kuollut, tai vähintäänkin aivokuollut.

Tieteellisellä tutkimuksella on todistettu, että henkilöillä jotka sanovat "kuulevansa ääniä" aktivoituu aivoissa Brocan alue (Broca's area), mikä kertoo, että henkilö puhuu itselleen, toisin sanoen harjoittaa itsepuhelua, eli vielä yksinkertaisemmin sanottuna, ajattelee. Henkilö kuuloon liittyvät alueet eivät aktivoidu, mikä paljastaa, että todellisuudessa hän ei kuule mitään. Äänten kuuleminen, tässä yhteydessä, onkin kielikuva itsepuhelulle.

Saman minkä tieteellinen tutkimus on todistanut jo aikaisemmin näillä MRI/fMRI-menetelmin toteaa myös John Nash itse: "You are really talking to yourself. That's what the voices are."

Maailman asiat ovat, ainakin osaltaan, yksinkertaisempia kuin ihmiset osaavat ymmärtää tai haluavat myöntää. Muistettakoot, että psykiatrian ammattikunta hyötyy levittämästään valheesta, mielisairauden myytistä, eksistentiaalisesti että taloudellisesti, joten todellisuuden selvittäminen, ymmärtäminen ja hyväksyminen on meidän jokaisen yksilön tehtävä itse.

Lähdetään perusasioista. Ymmärrätkö varmasti mitä mieli tarkoittaa? Mieli (mind) on ihmisen luoma abstrakti konsepti, kuten esimerkiksi sielu (soul) tai henki (spirit). Mieltä ole olemassa materiaalisesti sen enempää kuin sielua tai henkeäkään. Tästä seuraa jo semanttisesti että mielisairaus on aina vain ja korkeintaan kielikuvallinen sairaus. Toisin sanoen skitsofrenia, kuten mikään muukaan mielisairaus, tai sielunsairaus, ei ole oikea sairaus. Tätä kutsutaan analyyttiseksi totuudeksi. Mikään määrä tutkimusta ei koskaan tule muuttamaan analyyttista totuutta. Keripukki ja pellagra ovat oikeita sairauksia, eivät mielisairauksia. Niillä on taustalla kehollinen poikkeavuus, jonka mukaan kutsumme tilaa sairaudeksi.

Skitsofrenialla ja kehollisuudella (esim. aivoilla, suolistolla, silmillä, iholla, maksalla, pernalla etc.) ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Moni ihminen kylläkin kuvittelee niin. Sitä kutsutaan kategoriavirheeksi. Vertaa: vaikka kuinka laittaisimme rahaa tutkimukseen, jossa tarkastelisimme appelsiinimehun ja vodkan sekoitusta, emme koskaan tule saamaan selville, että kyseessä on vain eri muoto nikkarin työkalusta nimeltä ruuvimeisseli (Screw driver). Tuollaisen tutkimuksen lähtökohtaisena olettamuksena olisi kategorisointivirhe.

Käytännön esimerkki vastaavasta virheestä on mm. Suomessa toteutettavassa SUPER-tutkimuksessa, joka pohjaa kategorisointivirheeseen. Osallistuvien tutkijoiden näkökulmasta tilanne on nolo, ja tiedeyhteisön näkökulmasta häpeällinen. Toki huomautettakoot, että kyseinen tutkimus on tyypiltään poliittinen, kuten kaikki psykiatrinen tutkimus, joten se selittää miksi SUPER-tutkimus ylipäänsä toteutetaan ilmeisestä pseudotieteellisyydestä huolimatta. Psykiatrisen tutkimuksen, joka on aina pseudotieteellistä, tarkoitus on aina ajaa poliittisia agendoja valtion sosiaalikontrollin oikeuttamiseksi.

Pyroluria on minulle uusi. Luettuani antamiasi linkkejä totean vain: jos pyroluriaan liittyy oikea fyysinen tai kemiallinen poikkeama kropassa, silloin se on oikea sairaus. Jos kyseessä on jotain käytökseen, ajatteluun ja/tai tunteiluun liittyvää, kyseessä on mielikuvitussairaus. Riippumatta kummin asia on, ei se vaikuta jo aikaisemmin toteamaani vaan nimen omaan vahvistaa sitä.