Joulusta vaan

Yhdessä yksin.

ENsimmäinen joulunaika varmaan, jolloin en tunne olevani yksin vaikkakin olen omissa oloissani. Jouluun liitetään yleensä jonkinlainen säälintunne , jos ei ole porukkaa ympärillä. Tuolla jouluruuhkassa taas kun katseli perheitä jotka tuskanhiki otsalla ja kireinä kuin viulunkielet menivät ja tiuskivat lapsilleen, ajattelin etten tuollaista edes kaipaisi.

Pyhät voi aiheuttaa ahdistusta pahimmillaan paljonkin. Mutta jospa siihen suhtautuukin niin, ettei anna näille päiville paljonkaan tunnearvoa. Päiviä muiden joukossa. Joulupäivä tuntuu välillä hemmetin pitkältä vaikka kuinka netissä viettää aikaa ja välillä syö. Huomenna alkaa normiarki ainakin minulle. Onhan noita jouluja ollut, jolloinka olen järjestänyt sitä joulua itselleni ja kumppanilleni, ja saanut siitä vaan pitkää alahuulta, kun ei ole äitin pöydässä..no voi hermunjee....et senkin joulun olisin voinut olla itsekseni ja lukea kirjoja. Mutta tiivistettynä , millaisessa seurassa viettää merkitisee eniten. Yksinkin voi olla aika hienoa.

...Yhteisessä joulunvietossa tulevat ainakin varmimmin vastaan kaikki turhaumat, pettymiset ja tyytymättömyydet, joita liittyy niihin ihmisiin ja ihmissuhteisiin, joita on läsnä.

Tulee tilanteita, joissa sitä haluaakin olla ennemmin itsekseen, tehdä jotain, missä pääsee irti yhdessäolosta.

Itse en ole vielä koskaan viettänyt joulua yksin. Toisaalta sellainen tilanne voi varmaan olla piankin edessä, läheiset ja ystävät ovat käyneet erittäin vähiin...