Nainen, miten miehet

Niin... suomimiesten suurin ongelma on huono itsetunto ja siitä johtuva epävarmuus ja mustasukkaisuus

4 miestä menneestä ajasta loukkasivat minua oman epävarmuuden ja itsetunto-ongelmien takia.

He tulivat syyttä mustasukkaiseksi ja kaikki neljä.. ( voitteko kuvitella samalle naiselle osuu neljä ?!!)
... valehtelivat että heillä toinen nainen. Tiesin asian valheeksi myöhemmin mutta tapaukset loukkasi luottamusta niin voimakkaasti että päätin tapahtuneeseen jokaisen niistä neljästä suhteesta!

Luottamus miehiin on aika nollassa ollut viime vuodet! Sitoutumishaluttomuus on ollut vahvaa ja olen pelännyt luoda uutta suhdetta ettei kykyni luottaa vahingoitu enemmän

Miesten epävarmuus ja itsetunto ongelmat on myös yhdellä johtanut väkivaltaisuuteen ja minun täydellisesti kotiini vangitsemiseen.

En liikkunut 2 kuukauteen ollenkaan ulkona koska mies hallitsi minua väkivallan avulla ja mustasukkaisuus laukesi jos rikoin ”sääntöä ” pysyä kotona ja kulkea ulkona vain hänen valvonnassa

MIehet ovat olleet mulle piina ja depression laukaiseva tekijä ja pelkään hulluna enää mennä suhteeseen koska siitä seuraa aina uusi depressio jakso

Maahan lyötynä nousee vieläkin ylemmäs.

🙄 👓 👜 Sipilä on loukannut minua. Maanomistaminen on tähän asti ollut pyhää. Jopa kiven ottaminen vaatii maanomistajan luvan. Mutta kun Bernerin hölmöily eli tällä kertaa rautatieliikenteen vapauttaminen tarvitsee lisäradan niin Sipilän sakki saa tulla ihmisten maille lohkaisemaan tarvittavan tilan ja vielä korvauksetta. Mitä muuta voikaan odottaa Pohjois-Pohjanmaan äänikuninkaalta

En koe, että miehet olisi minua erityisesti mitenkään loukanneet. Pitkässä suhteessa toki on huonojakin hetkiä. muta se kuuluu elämään.

Eka pitkä parisuhde (3-4v) oli solmittu sen verran nuorena, että silloin ei arvomaailman eroja ajatellut. Lähes kaikki muu kohtasi kyllä hyvin, paitsi että kaipasin syvällisempiä ja älyllisempää keskusteluja. Rakkauttta oli ja seksi toimi hyvin ja riidat oli pieniä, mutta halusimme liian eri asioita.

Toinen pitkä parisuhde kesti melkein 10v. Siinäkin moni asia kohtasi ja rakkautta oli. Hän sairastui keskivaikeaan masennukseen pari vuoden jälkeen. Oman arvomaailman mukaan toista ei hylätä, vaikka tulisi vaikeampaa. Hän toipui. Kahden terveen vuoden jälkeen syntyi päätös lapsista. Sitä prosessia hänen terveytensä ei kestänyt, ja mt ongelmat kasvoivat. Hän hankki samaan aikaan useaampi tyttöystävää lisäkseni, teki usean kymppitonnien taloudelliset vahingot ja minunkin omaisuuteni oli vaarassa. Yritimme tosissaan pitkään parisuhdeterapiassa. Hän oli hyvin epästabiili ja sanallisesti agressiivinen. Ero oli suuri helpotus, vaikka jäin yksin kahden hyvin pienen kanssa. Jos olisin jäänyt, olisi riski rikkoa oma terveys ollut aika iso. Koska toinen oli todella sairas, en osannut ottaa pettämistä enkä muuta itseeni. Hän vaan oli hyvin sairas. Seksi ja läheisyys toimi melkein loppuun saakka silti.

Kolmas pitkä suhde alkoi aika sattumalta. Hänen tasaisuutensa tuntui aiemman jälkeen turvalliselta. Olen itse tunneihminen, hän on äärivastakohta. Nyt pitkän suhteen jälkeen sama piirre on suurin ongelma. Hän ei ole kertaakaan sanonut rakastavansa tai edes tykkäävänsä minusta, vaikka vuosia on takana monta. Ei se ole hänelle oleellista. Hän ei kaipaa läheisyyttä (tai ainakaan ole valmis sitä itse antamaan ja torjui minunkin yritykseni silloin kuin vielä yritin). Yli vuosi on jo edes halauksesta tai mistään hellyyden osoituksesta. Hän ei varmaan vaan kaipaa samaa kuin minä eikä häntä oikeastaan kiinnosta mitä tarvitsisin. Se on vain minun ongelmani, vika on siis minussa kun tarvitsisin. Nykyelämä tuntuu lähinnä vankilalta, josta haluaisin vapautua :-(

Jotenkin sitä kaipaa ihan tavallista rakastavaa ja hellää tasavertaista parisuhdetta miehen kanssa.

#metoo
#verbaalisesti
#olemallaolemassa

Onhan ne, loukanneet mutta ei pidä antaa katkeruuden viedä.

Aika hyvin on kohdelleet kaiken kaikkiaan.

Voi kun yksi vanhempi herrasmies -töissä tapaamani konsultti alkaisikin kohtelemaan. Sitä en sitten kyllä tänne kertoisi.