Ajan tuolla puolen, toisessa maailmassa, kerran liekkimme paloi kirkkaasti ja polttavasti, mutta se liekki ei pystynyt lämmittämään meitä kumpaakaan.
Kerran taivas syleili maata, auringon laskiessa hiljalleen mailleen, vain päästääkseen pimeyden jokaiseen soluumme.
Kesän jälkeen tuli kylmä talvi. Yhä käsi hapuili toista, sydän halusi kaltaistaan, suu etsi suuta. Vain löytääkseen ikuisen yksinäisyyden, joka jatkui ajan tällä puolen.
Kerran taivas syleili maata, auringon laskiessa hiljalleen mailleen, vain päästääkseen pimeyden jokaiseen soluumme.
Kesän jälkeen tuli kylmä talvi. Yhä käsi hapuili toista, sydän halusi kaltaistaan, suu etsi suuta. Vain löytääkseen ikuisen yksinäisyyden, joka jatkui ajan tällä puolen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.