Kuoleeko miehen halut todellakin stressin johdosta. Meillä seksielämä tämän johdosta täysin kuollut. Aikani yritin, mutta en enää, omatkin intohimot täysin sammuneet. Aikoinaan seksi oli itselleni paras lääke stressiin, miksi mies ei tunnu kokevan niin. Ei voi sanoa edes olevansa puutteessa kun ei itselläkään enää ole haluja. Olo on niin mahdottoman surullinen asian takia.
Miehen stressi
paha mieli
6736
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
puhu sille ukolles ja jollei tilanne mihinkään muutu niin jätä se ja etsi suhde joka toimii.kyl seksi on yks sellainen asia joka tekee tästä elämästä elämisen arvoista;)
ja hän ymmärtää tilanteen minun kannaltani, mutta perustelee omaa näkökantaansa ettei stressaantuneena kykene keskittymään, on mielummin sitten alkamatta koko touhuun.
Todellakin stressi voi vaikuttaa miehen kyvykkyyteen ja haluihin, mutta jos mies ei enää jaksa edes helliä ja suukotella on asiat tosi pahasti jumissa. Silloin on enää pari asiaa tehtävissä.. Joko loma yhdessä (lyhytkin riittää) tai ero. Keskustella ei suomalaisen miehen kanssa kannata.. siitä seuraa vain lisää umpisolmuja (ainakin itse kokenut niin)..
Toistaiseksi olen vielä jaksanut mieheni rinnalla, mutta vaikeaa se on välillä ollut. Onneksi mies vielä hellii ja pusuttelee.. Kuinka kauan.. sitä en osaa sanoa..
mutta välillä se tuntuu kiusan teolta kun tietää ettei se johda mihinkään. On kuin heittäisi hukkuvalle oljenkorren. Viikonlopun irtiotosta olenkin haaveillut, mutta aika ja lastenvahdit kortilla.
Meillä sama juttu. Mies tulee tösitä, ihan känkkänä, valittaa työjuttuja on niin väsynyt niin väsynyt...kupsahtaa sohvalle, jossa valvoo telkkarin ääressä yli puolen yön, kun ei saa kuulemma unta. Ja sitten aamu alkaa känisemällä että pitää lähteä töihin. Olen sanonut, vaihda työpaikkaa, en kestä enää, minulla ei ole miestä. Lapsilla kyllä isä ja taloudella lompakko. Ihan toivotonta, mikään ei mene perille, kimpaantuu kun sanon...Aivan hirveää...Harrastamme kyllä toisinaan seksiä, mutta sen enempää hän ei minuun koskekaan...minäkin olen surullinen, kovin surullinen. Ja kas kummaa, on alkanut tuo pettäminen ja eroaminen käymään mielessä.
Meillä ei ole lapsia joten siinä suhteessa helpompi vaihtaa vapaalle, tosin miehen työnarkomanian takia se ei usein onnistu. Onneksi nyt saamme kk.den päästä viettää edes muutaman päivän pois tutuilta kulmilta. Niin kauan kun puhumaan pystytään, kaikesta selviää. Ainakin luulen.