Je T'aime Till My Dying Day

Ymmärrys
muuttaa elämää

olenhan muovannut
ydintäni vuosia

kaatunut sanojen
lumousvoimasta,
veitsenterävyydellä
vuollut koskemattomuuttani

antanut
unettoman yön
naamioida hellyyttä

ja nyt kun
katson
sanoja suoraan

näin ne
kovin kauniina
kurottamatta

nautinnostaan
vetäytyneenä
ne osuvat reitilleni

ollen nykyisyys ja
huominen

-

niin huominen
kenelle
se kuuluukaan

-

miten ruumiini
haluaa kurottaa
kohti huomista

kylmyys iskee
jääpatsaan tavoin,
mutta sulaa
silmieni eteen

vaatien rakkautta
kasvamaan ja
parantamaan

mutta olen
kahlittu menneisyyteeni,
tuohon vanhaan
ystävään

tuska perkele

se vaan pitää
vankinaan,
uskotellen vapauden
olevan kuolemaksi

uuden avartavan
maailman myrkyttävän
kaiken hiljaisuuteen

-

olen väsynyt
tähän juoneen

aina sama
alku,
välisoitto ja
lopetus

tyhjät kädet
täynnä haaveita

miten ihanasti
suu aukeaa
ja sulkeutuu

en kuule

luen sanoja huulilta

ja tuntuu kuin
pato murtuisi

urheus ja
ylpeys ovat
tipotiessään

kyynelten rankkasade
oli huuhtonut
uhkaavat varjot

en nähnyt
sumussa mitään

mutta tunsin
auringon,
kuun ja tähdet

ne vartioivat
elämääni,
ymmärtämättä
milloin
on yö
milloin päivä

-

tunnen sammuvani
yöhön

avasin rukoukseen
puristetun nyrkkini

vapauttava
tunne pillahtaa itkuun

antaen kaikkensa,
uskonsa, onnensa
vain tunteakseen
rakkauden

kelluakseen,
ja nostaakseen
ankkurin

menettääkseen
ilmansuunnat, jotta
kaipaamallaan
elämällä olisi
mahdollisuus

varastoituneilla
sanoillani
tehdä turvallista
tarinaa

-

halusin kuulla
tarinasi,
kuinka ajatuksesi
lukivat vastakaikujani

tuijottaen pimeyteen
kunnes sekin
halusi haihtua

toivottaa
päivänvalon
varjojen takaa

lämpö sisälläni
ei johtunut
huovasta
vaan onnellisuudesta

ja se
peitti kaiken
alleen

kaiken sen
sen sietämättömän
todellisuuden,
johon niin
helposti
sopeutuu

unohtuu

se on kuin
tulitikku,
jonka huomaa
polttavan sormia

erottavan valon
pimeydestä,
seinäkellon tikityksen
laskevan aikaa

muistuttaen kuka
minä todellisuudessa
olen

-

olin sallinut
elämän tarpeiden
nivoutua omaani,
tunteiden ohjata
toimintaa

voisiko
tätä intohimoista
sydäntä
kyseenalaistaa

sen loputtomuuteen
asti näkyvää
päättymättömyyttä

kehon tietää,
mielen ymmärtää

sileän kiven tai
ajopuun eron

esineen ja
tunteen kauniin
synkkyyden

minun onneni
surussani

miten tietämätön
sitä voi
olla yksinäisyydessään

tai rakkaudettomuudessa

-

kaikki elämässä
syntyneet
kuvat hymyilivät

esittivät
oikeita puoliaan

pohjaton hellyys
puski pimeydestä,
yhdisti kaikki
valovoimaiseksi
summaksi

minä

minä se olen,
jota iloisuus
kutsuu
nimeltä

tietäen mitä
etsiä,
kuten jokainen
antaessaan ajan kulua

ja ajatusten
synnyttää

sinun ajatustesi
lukea yksiselitteisen

-

kaksi erillistä
ääriviivaa
kuuluen yhteen

haurastahan se
on, mutta ilman
rakkautta

sula mahdottomuus

-

https://www.youtube.com/watch?v=KG7Bs_BCC5w