Oli minulla paras ystävä
me olimme varmoja
ei koskaan, ei
ei kumpikaan juopunut perjantaina
ei kaupungilla niiden juopuneiden kanssa ole
pidimmme sitä tyhmänä
eikö se olekkin?
Kunnes kerran
sinä kerroit että menti perässä ystäävän
halusit pitää huolta
menit perässä, joit, juovuit, muutuit
en uskonut, kunnes soitit minulle
et kuulostanut itseltäsi?
mölyä kuului takaa, nauroit, se olit sinä
ääni kuului oudolta, sanoit; hyvää uutta vuotta.
Seuraavana päivänä soitit uudestaan
kysyit olitko soittanut minulle
vastasin että olit, puhelun lopetit.
kerran soitit jälleen minulle
et kuulostanut kuin vähän oudolle.
Ajattelin, että kuvittelen
en usko itseäni vaan hymyilen
kunnes tulee huominen ja sinä tekstaat minulle
sanoit, että soitit kännissä eilen vahingossa...
et muista tapahtunutta.
Minä lähdin karkuun todellisuutta
vihasin talvea sitä katkeruutta
juoksin pakkasessa yli lumikinosten
juoksin metsään se on turva minun ikuinen
itkin, miksi näin kävi, sammutin kännyn ja vannoin
että vihaan elämää, vihaan sitä niin
En tahtonut sinua enään nähdä.
En ottanut yhteyttä, vaivuin unholaan
jokainen päivä oli toistaan pahempi
Toinen päivä toisensa jälkeen sängyllä makasin
kynttilä vain tietäni valaisi
äiti oli huolissaan,
mutten kertonut hänelle synkyyteni syytä...
Hiljaa kuiskaan "auttakaa minut pois täältä"
"Pois täältä kurjasta maailmasta, jossa minua pidetään..."
me olimme varmoja
ei koskaan, ei
ei kumpikaan juopunut perjantaina
ei kaupungilla niiden juopuneiden kanssa ole
pidimmme sitä tyhmänä
eikö se olekkin?
Kunnes kerran
sinä kerroit että menti perässä ystäävän
halusit pitää huolta
menit perässä, joit, juovuit, muutuit
en uskonut, kunnes soitit minulle
et kuulostanut itseltäsi?
mölyä kuului takaa, nauroit, se olit sinä
ääni kuului oudolta, sanoit; hyvää uutta vuotta.
Seuraavana päivänä soitit uudestaan
kysyit olitko soittanut minulle
vastasin että olit, puhelun lopetit.
kerran soitit jälleen minulle
et kuulostanut kuin vähän oudolle.
Ajattelin, että kuvittelen
en usko itseäni vaan hymyilen
kunnes tulee huominen ja sinä tekstaat minulle
sanoit, että soitit kännissä eilen vahingossa...
et muista tapahtunutta.
Minä lähdin karkuun todellisuutta
vihasin talvea sitä katkeruutta
juoksin pakkasessa yli lumikinosten
juoksin metsään se on turva minun ikuinen
itkin, miksi näin kävi, sammutin kännyn ja vannoin
että vihaan elämää, vihaan sitä niin
En tahtonut sinua enään nähdä.
En ottanut yhteyttä, vaivuin unholaan
jokainen päivä oli toistaan pahempi
Toinen päivä toisensa jälkeen sängyllä makasin
kynttilä vain tietäni valaisi
äiti oli huolissaan,
mutten kertonut hänelle synkyyteni syytä...
Hiljaa kuiskaan "auttakaa minut pois täältä"
"Pois täältä kurjasta maailmasta, jossa minua pidetään..."
Vastaukset 1
Vanhimmat
kuvailla pahaa oloasi ja siksi toivon sinun saavan lohtua kirjoittamalla.Haluaisin lukea myös ilostasi!