Muutamat osakkaat ovat käyneet hakemassa tavaraa kuolleen äitinsä huoneistosta, ilmoittamatta siitä muille mitään. Hävinneiden tavaroiden listalla on korut, turkki sekä muutama antiikkiesine (ei varmaan suurta rahallista arvoa). Jälkeenpäin saimme ilmoituksen näiltä osakkailta että "haimme sieltä vähän tavaraa, sellaista mitä olemme sinne itse aikoinaan vieneet". Nuo tavarat eivät ole sellaisia mitä he olisivat sinne itse koskaan vieneet, vaan olivat vainahan itse ostamaa tavaraa.
Ei taida olla ihan ok tuo heidän järjestelynsä...ainakaan meidän muden mielestä. Muutamat menevät "salaa" hakemaan tavaraa,ja muille ilmoitetaan vasta viikko tapahtuneen jälkeen, että voit käydä hakemassa jotain jos haluat.
Ihmeellisiä nuo sukulaiset.
Ei taida olla ihan ok tuo heidän järjestelynsä...ainakaan meidän muden mielestä. Muutamat menevät "salaa" hakemaan tavaraa,ja muille ilmoitetaan vasta viikko tapahtuneen jälkeen, että voit käydä hakemassa jotain jos haluat.
Ihmeellisiä nuo sukulaiset.
Vastaukset 16
Vanhimmat
ei se kyllä oikein mene,että osa porukasta käy ottamassa haluamansa,ja muut tyytykööt,jos jotain jää.en kyllä ymmärrä miksi etuoikeutetusti haetaan ne tavarat mitkä on aikanaan antanut lahjaksi.ei ymmärretä,että se mikä on annettu pois,niin se ei sitten enää ole omaa.....
sitten vuosikausia mieti, mitä kukakin sai ehdotan että leikkaatte ainakin sen turkin niin moneen neliskanttiseen palaan kun on osakkaita, saatte niistä karvoista jokainen takapuolenlämmittimen kuka minnekin autoon tv- tuoliin jne.
ja taas on yksi törppö,joka ei tiedä,tai muuten vain pölhöilee.kyse ei ole ahneudesta,vaan laillisuudesta.irtain jaetaan,kun kaikki osakkaat ovat paikalla,ei niin että jokainen käy yksitellen...
että yhdessä teette kyseisen toimenpiteen.Ei yhtään hullumpi tapa jakaa turkki tasapuolisesti.
Neuvo: kannattaa ajatella että on ihan samantekevää mitä saa jostain irtaimistosta. Usein ihmisten välit voi mennä vuosiksi poikki kun ollan katkeria siitä kuka vei television tms.
Loppujen lopuksi mitä väliä sillä on.
no ei sillä siten merkitystä olekaan vaan että se ei ole fiksua käyttäytyä siten.ei meillä kyllä välirikkoja sen takia tullut,mutta voihan tämmösetkin asiat hoitaa niinku ne laillisesti ja rehellisesti kuuluukin hoitaa.kyllä se on niin että jos sen pois menneen rakkaan läheisen saisi takaisin,antaisi vaikka mitä....
ei voi ottaa sinulta pois muistoja tai kaikkea sitä mitä vainaja sinulle opetti, kokemuksia.:)
(Älä murehdi sitä mitä sinulla ei ole vaan näe mitä kaikkea olet saanut.)
totta,onneksi on muistot ja ne ovatkin kaikkein kalleimpia.....
Miksi kukaan ei vastaa, tuo on todella hyvä kysymys, eikö siis ole mitään lakia, mikä estäisi moisen toimenpiteen.
Ajatellaanpa että vainajalla oli vene, jossa pieni perämoottori, ja sitä kaikki perinnönsaajat halusivat, ja yksi otti ja vei, sekä ilmoitti että vainaja oli sen hänelle antanut?????mitä tehdä?
vaan perillisten kesken huutokauppa.
Näin laki toteutuu.
"yksi otti ja vei, sekä ilmoitti että vainaja oli sen hänelle antanut?????mitä tehdä?"
Perittävän antama lahja on saatettu loppuun vasta, kun lahja on luovutettu lahjan saajalle. Jos kyseinen peräprutku ei ollut saajan hallussa perittävän kuolinhetekellä, on kyseessä lahjanlupaus. Se ei ole sitova, ellei sitä tehdä testamentista säädetyssä muodossa. Ainoastaan testamentilla perittävä voi luvata omaisuutta jollekin pätevästi.
Peräprutku kuuluu siis kuolinpesään. Jollei ottaja sitä suostu palauttamaan, voit nostaa kuolinpesän puolesta kanteen sen palauttamisesta pesään. Toinen vaihtoehto on hakea pesänselvittäjä kuolinpesälle.
Asiassa voi ottaa yhteyttä myös poliisiin, koska kyseessä voi olla myös kuolinpesän omaisuuden anastaminen (kavallus). Tällöin kuolinpesän osakkaan pitää tehdä rikosilmoitus ja vaatia rangaistusta ko. henkilölle, sillä teko on ns. asianomistajarikos.
on hämmästyttävää kuinka vähän ihmiset on perillä näistä käytännön asioista.tukka nousee kiukusta pystyyn kun muistelenkin meidän tapausta,kun monesti kuuli että minä otan sitten sen ja sen tavaran,kun olen sen antanutkin.eikö ihmiset ajattele mitään muuta ku omainen on kuollut,kuin että nyt saan ne kamat takasin tai mitä olen aina halunnut...
että mikä ihmeen logiikka tuossakin hommassa oikein on. Minun mielestäni ei ole oikeudenmukaista, että tässäkin tapauksessa muutamat henkilöt kävivät etukäteen (ikäänkuin salassa) hakemassa tavaraa asunnosta, ja vasta jälkeenpäin me muut saimme "ilmoituksen" että he ovat hakeneet "muutamia tavaroita" ja mekin voisimme käydä hakemassa jotain muistoksi. Hmm... En ole siis sinänsä noiden vietyjen tavaroiden perään, mutta ihmetyttää tuollainen toiminta. Minun oikeustajuni mukaan tuossa on tehty väärin.
...siihen, onko annetut lahjat vainajan pesään kuuluvat vai ei.
Minusta on outoa, että käydään perimässä takaisin esineet, jotka on lahjaksi antanut.
Aikanaan minä en edes ajatellut muistuttaa perinnönjaossa, että tuo ja tuo on minun ostamani. Jakoon menivät ihan mielestäni oikein.
Myöhemmin totesin, että muut olivat poimineet lahjaksi antamansa tavarat ja vieneet jo etukäteen paikalta.
Enpä kyllä ole tavaroita kaivannut. En ollut siihen asti niitä tarvinnut, ja tulen toimeen edelleenkin ilman.
Periaate kuitenkin olisi hyvä tietää.
Kuten edellä kirjoitin, lahjanlupaus tulee sitovaksi vasta, kun omaisuus on luovutettu lahjan saajalle.
Sama pätee myös perittävän saamiin lahjoihin. Ne ovat sitovia, kun omaisuus on annettu perittävän haltuun. Silloin ne kuuluvat perittävän kuoltua kuolinpesälle.
Mitäänhän ei saa viedä kuolinpesästä, ellei pysty sitä sitovasti todistamaan omakseen, ennen jakoa.
Esimerkki: Poika lainannut ruohonleikkuriaan isälle. Isä kuolee ja poika hakee leikkurin pois, mutta sisko sanoo sen kuuluvan pesään, mutta veli esittääkin ruohonleikkurin takuutodistuksen ja kuitin, joten näin veli saa viedä leikkurinsa pois.
Entäpäs ne tavarat ja irtaimisto mikä on itselläsi jäänyt tai olet jättänyt säilöön kotitaloosi, vanhempasi kuolevat ja kiinteistö jää perikunnalle jaettavaksi. Kenen ne tavarat ovat siinä tilanteessa. Voitko hakea omasi pois vai pitääkö nekin jotenkin voida todistaa omiksi vaikka jokainen tietäisi sinun ne omistavan mutta joku perikunnan jäsenistä ei halua antaa niitä takaisin ihan kiusallaan.