Tuore tutkimus muuttaa käsityksemme ns. junk-DNA:sta

Etelä-Kalifornian yliopiston (USC) julkaisema tutkimus mullistaa käsityksemme ns. roska-DNA:sta sekä tilke-DNA:sta. Molemmat evoluutiouskovaisten teoriat osoittautuvat pseudotieteeksi tämän uusimman tutkimuksen mukaan. Älykkään suunnittelun ja kreationismin kannattajat ovat puolestaan aina olleet sitä mieltä, että genomissa ei ole mitään turhaa. Suunnitellut järjestelmät eivät kanna mukanaan roskaa tai tilkettä. Tuore tutkimus vahvistaa, että olimme jälleen oikeassa.

Jo aikanaan evoluutioteorian johtohahmo Richard Dawkins väitti kirjassaan 'Selfish gene', että 98,8% genomista on evoluution jälkeensä jättämää hyödytöntä 'matkustaja-ainesta'. Tätä uskomusta hän on useasti käyttänyt argumentoidessaan Älykästä suunnittelua vastaan toteamalla, että mitä se sellainen älykäs suunnittelu on, joka ei kykene poistamaan genomista turhia pätkiä. Hänen toiminnassaan korostuu ateistin kierous ja epärehellisyys; ensin rakennetaan virheellinen teoria tuntematta perusteellisesti solun mekanismeja ja sitten hyökätään kreationisteja vastaan tällä itse kyhätyllä teorialla. Vuonna 1972 geneetikko Susumo Ohno lanseerasi termin 'junk-DNA' sellaiselle DNA:lle, jolle ei ollut löydetty toiminnallisuutta. 'Kutsukaamme tällaista genomin aluetta roska-DNA:ksi', hän totesi.

Encode-projekti v. 2012 selvitti, että vähintään 80% ihmisen genomista on toiminnallista, eli hyödyllistä. Proteiinien koodaamiseen käytettävien DNA-jaksojen välissä on säätelyjaksoja, joita mm. epigeneettiset mekanismit lukevat. Jäljelle jäänyttä 20%:n osuutta ovat evoluutiobiologit yrittäneet käyttää tarinoissaan evolutiivisesta raaka-aineesta, jolla ei ole toiminnallisuutta. Uusimmat tutkimukset kumoavat tällaisen ajattelumallin.

Tutkijoiden mielenkiinto kohdistui vaurioituneisiin DNA-jaksoihin. He huomasivat, että solu siirtää vioittuneet DNA-jaksot kromosomien päihin, heterokromatiiniksi kutsuttuun tiukasti pakattuun alueeseen. (Olen jo useita vuosia ollut sitä mieltä, että heterokromatiinissa on viallista DNA:ta. Tuore tutkimus vahvistaa jälleen kaiken, mistä olen kirjoittanut.) Solu yrittää korjata heterokromatiinin virheellisiä jaksoja rekrytoimalla 'ambulansseja' eli myosiini-moottoriproteiineja. Nämä kaksijalkaiset apulaiset kuljettavat viallisia DNA-jaksoja tumahuokosen lähettyville, jossa tapahtuu niiden korjaus. Mikäli epigeneettiset informaatiorakenteet eivät ole kunnossa, eivät korjausmekanismit toimi oikein ja kromosomeihin jää paljon virheellistä DNA:ta. Mutaatiot, jotka häiritsevät heterokromatiinin korjausta, johtavat usein laajoihin kromosomaalisiin uudelleenjärjestelyihin ja kromosomien yhdistelyihin. Siksi kromosomimäärät siis laskevat geneettisen rappeutumisen myötä. Solu yrittää korjata viallista DNA:ta, mutta mutaatiot aiheuttavat ongelmia tähän mekanismiin.

Toistuvista jaksoista tutkijat sanovat, ettei niitä saa kutsua roskaksi. Niillä on tärkeitä tehtäviä tuman eri toiminnoissa. Vaikka kaikkien merkitystä ja tehtävää ei vielä tunneta, ei se silti oikeuta kutsumaan tällaista DNA:ta roskaksi eikä edes tilkkeeksi.

Evoluutiobiologit ovat olleet väärässä. Roska-DNA- ja tilke-DNA-teoriat saa nyt lopullisesti haudata. Havaitsemme uskomattoman monimutkaisia solun mekanismeja, jotka kuljettavat DNA-jaksoja korjattaviksi. Olen varma, että solu kykenee korjausvaiheessa tekemään rekombinaatioita DNA:lle tuottaakseen välttämättömiä RNA-molekyylejä. Tutkimus vahvistaa myös havaintoni DNA:n passiivisesta luonteesta. DNA ei kontrolloi solun prosesseja vaan epigeneettiset informaatiorakenteet kontrolloivat DNA:ta, sen lukemista ja sen korjausta. Nerokkaat mekanismit, kuten kaksijalkaiset moottoriproteiinit todistavat suunnittelusta ja luomisesta.

Linkki ketjussa. Nauttikaa. Iloitkaa.