- en enää kirjoita ilkeästi, rumasti, loukkaavasti enkä nimitellen rumasti ketään
- en uhkaile ketään kirjoituksissani millään tavalla
- otan huomioon kaikkien juuri ikävänsä kanssa herkkinä olevien tunteet aloituksissani ja viesteissäni
- kohtelen kaikkia niinkuin itseäni toivoisin kohdeltavan
Toivottavasti eräiden kirjoittelijoiden hyviin uuden vuoden lupauksiin lukeutuu juuri edellisenkaltaisia teemoja niitä tinoja valaessa!
- en uhkaile ketään kirjoituksissani millään tavalla
- otan huomioon kaikkien juuri ikävänsä kanssa herkkinä olevien tunteet aloituksissani ja viesteissäni
- kohtelen kaikkia niinkuin itseäni toivoisin kohdeltavan
Toivottavasti eräiden kirjoittelijoiden hyviin uuden vuoden lupauksiin lukeutuu juuri edellisenkaltaisia teemoja niitä tinoja valaessa!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Laita nimi alle kun tänne latelet vaatimuksiasi.
En laita, koska eihän täällä ole tapana laittaa nimeä alle missään viesteissä.
Juurikin niissä ikävissä viesteissä pitäisi harkita vaadittavan nimeä alle, mutta luuletko, että se onnistuisi!?
Harmittaa, miten jotkut ilkeät kirjoittelijat vetävät viestiensä myötä lokaan kaiken kauniin, herkän ja aidon, kuten ikävän...
oot sit ärsyyntyny ittees, senki kasvoton vaatia
Hyvin kirjoitettu. Maailma olisi parempi paikka kun nuo asiat muistaisimme.
Ihana ajatus niille, jotka etsivät sitä kuuluisaa punaista lankaa elämäänsä. Toivon mahdollisen monen löytävän sen, mitä ovat etsimässä ja sitä kautta onnellisempaan elämään. Näin toivoisin omalle kohdallenikin, se ei vain ole ollut mahdollista ja enkä näe sen olevan jatkossakaan mahdollista. Tämä siksi, koska olen kääntänyt jo kaikki kortit ympäri ja enkä ole löytänyt vastausta elämääni. Olen luovuttanut asian suhteen ja poltan tahallani kynttilää kummastakin päästä tietäen ainakin jossain onnistuvani. Voisin kai sanoa olevani kateellinen niille, jotka vain pystyvät elämään pyyhkien pikkaisen pölyä olkapäältä ja katse kohti yköspäin vain jatkaen matkaansa. Mielestäni olen saanut niin huonon elämän itselleni etten pysty edes katsomaan sen sisältöä kuolematta nauruun. Voi kumpa joskus jostain löytäisin sen yhden ja ainoan itseni joku päivä.
Viestisi kosketti sisälläni niitä herkimpiä kieliä.
Toivon todella sydämestäni, että löydät elämääsi ilon, rakkauden, hyvän ihmisen ja tarkoituksen.
Ja että vihdoinkin saisit kokea onnea, mikä kohottaisi sinut pois negatiivisuudesta ja menneisyytesi murehtimisesta. Pitää muistaa, että kulunut aika ei palaa muuta kuin muistoissamme.
Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä ja kun jätät taaksesi ikävät kokemuksesi, saat myös mahdollisuuden alkaa elää uutta elämää!
Se mitä etsin on se, kenet joskus menetin- puhun nyt itsestäni. En ole ollut pitkään se oikea itseni, en osaa enkä myöskään enää uskaltaisi olla se kuka olin. Pelkään kohdata menneysyyttäni enkä koe itseäni kotoisaksi tilassa, jossa minun pitäisi olla. Kävin tässä kerran niin lähellä omaa itseäni, että pelästyin oikein kunnolla, nyt pakenen itseäni karkuun, päivä päivältä kauemmas ja kauemmas etten näkisi häntä enää ikinä. Tiedän tekeväni väärin ja heittelen kolikkoa itselleni- kysymyksessä on paljon, jatkanko elämääni samaa polkua mitä nyt kuljen, tiedän tämän polun olevan tuhoisa ja väärä, mutta olen silti iloinen ja joskus jopa onnellinen/ tai sitten yritän vielä kerran ja tiedän olevani vain tuskassa itseni kanssa vailla merkitystä elämässäni, se on terveellinen ja oikea, mutta en ole siinä iloinen enkä onnellinen. Vaihtoehdot ovat siis kummallakin puolella kolikkoa huonoja ja hyviä. Olen aina ajatellut asian niin, että jos edes olen iloinen välillä ja saatan jopa nauraa joskus niin tiedän tehneeni jotain oikein, nämä kaksi kun ovat vaakalaudalla niin ensimmäinen vaihtoehto vie voiton. Sain siis vastaukseni omaan kysymykseeni, en yritä enää löytää itseäni vaan olen se mihin olen tottunut. Monet varmasti painivat samojen kysymysten äärellä, eikä oma tilanteeni ole edes ääripäästä, voin vain kuvitella, mitä asioita syvimmissä vesissä kuljeksivat oikein käyvätkään läpi, siksi ehkä pystyisin toisaalta olemaan itselleni armollinen ja jonain päivänä ehkä vielä yritän palata kotiin. Nyt ei ole sen aika, en ole siihen valmis, en myöskään pysty olemaan tälläkään polulla. Tämä on kaikki on yksi monimutkainen oravanpyörä, josta ei ole poispääsyä suuntaan eikä toiseen. Menee tämä elämä näinkin, en sentään ole masentunut tai ahdistunut, mitä olen siinä toisella polulla ja kohdallani ne eivät ole hoidattavissa. Mutta näin ajattelen yleisesti kaikesta tämänhetkisestä.
Kaikilla meillä on oma polkumme, millä on välillä nousuja, välillä laskuja, mutkia, kiviä, MUTTA myös kukkasia, auringonpaistetta, lempeitä lounaistuulia ja kauniita auringonnousuja.
Pohdit elämääsi niistä lähtökohdista, jotka juuri sinulla on. Polullasi tulee vastaan sattumanvaraisesti ihmisiä, joista jotkut vaikuttavat sinuun enemmän kuin toiset.
Toivon jatkossa polullesi juuri sinulle parhaiten sopivia ihmisiä...
....astinkiviksi parhaiten tallottaviksi sopivia.... ;)
Joskus sitä tosiaan kohtelee muita niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan... mutta valitettavasti joskus sitä kohtelee muita vain niin kuin itseään KOHDELLAAN. Kuten tiedätte, nämä kaksi eivät aina ole ihan linjassa. Nuoria kauniita ja komeita ihmisiä kohdellaan kaiketi keskimäärin eniten mielin kielin, ihmisten itsekkäiden pyrkimysten tähden :-D