Koskaan selvinnyt sinulle miten paljon sua ajattelin ja olisin halunnut. No sillä tuskin hirveesti sulle merkitystä oisi ollut. Tekee jo tepposia välillä tämä rakkauden kaipuu ja rakastamisen tarve mutta eiköhän sitä aina. Helpompaa kyllä olisi ilman sitä mutta ehkä vielä joskus?
Se ei sitten
uusivuosi_
25<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Onko nyt liian myöhäistä kertoa se hänelle?
Koskaan ei ole liian myöhäistä.
Kyllä se niin taitaa olla. Ehkä se oli sitä koko ajan. En vain ymmärtänyt pelin henkeä.
Niin kauan kuin on elämää on toivoakin.
En usko tuohon. Tai kaiketi pelaajia on molemmissa sukupuolissa, mutta myös väärinkäsitykset ja omien tunteiden pakoilu voi näyttää toiselle ihan päinvastaista, kuin mitä oikeasti sisällä tuntee. Itse en enää uskalla tehdä mitään, sen verran nöyryytetyksi tunnen oloni.
Samoin ajattelen.
Mitenkäs se nykyaikana jos ihminen vaikka raiskataan ja otetan kuvia ja laitetaan nettin ikuiseen kiertoon niin eikös siinä toivo mene loppuelämäksi? Ei sellaisesta kuitenkaan elämän aikana voi selvitä kuvat on siellä ikuisesti. Ei ole kukaan niin viisas kuin insinööri.
Jonkun teinitytön elämälle tuollainen voisi olla helvettiä, koska oma viiteryhmä hakee somesta vaikutteita ja sosiaalistuminen tehdään tiiviin viiteryhmän kautta.
Teineille viiteryhmän hyvästä sosiaalisuuden kokemuksesta paitsi jääminen on vaikeampaa sietää, koska oletettavasti nuoret kehittymättöminä eivät vielä osaa luoda perspektiiviä, ymmärtää tuollaisten tarkoitusperiä, vaan jäävät luokittelemaan.
Aikuisten ihmisten osalta, tuo loppuosa uskomattomassa häpäisy yrityksessään, pyrkien hälventämään alkuperäisen teon uhrin syyksi, on kuitenkin eri luokkaa. Aikuisilta voi jo odottaa ymmärrystä, sosiaalisuuden eri sävyjä, näkemistä ensi kohahduksen, hysterian sivuun. Jolloin ihmiset eivät ole, eivätkä elä noin tiiviissä viitekehyksessä kuin teinit usein.
Erisävyjenymmärrystä antoi kyllä sellaisen vastauksen että on pakko olla kirjoja lukenut. Helvetisti tekstiä ja lopputuloksesta ei ota mitään selkoa. Jos ihminen raiskataan ja otetaan kuvia nettiin niin mistä helvetin viiteryhmistä sinä sepittelet? Mitä ihmeen sosiaalisuuden eri sävyjä? Tuoko raiskaaminen sinulle elämään eri sävyjä? Jos sinut häpäistään ja elämäsi tuhotaan niin elämäsi on sinun mielestä sitten värikkäämpää? Vitun demoni.
Jos kukaan ei somen viiteryhmässä katsoisi ja luokittelisi kuvien perusteella, mitään lisäongelmaa ei olisi. Jolloin viiteryhmä, se missä viitekehyksessä heille esitetään asiat, aiheuttaa lisäongelman uhrille.
Aikuiset jotka ymmärtävät eri viitekehysten sävyjä, ei pyri aiheuttamaan omilla toimillaan lisäongelmia, päinvastoin kuin nuoret, joilla ei ole kykyä irtaantua tuonkaltaisista viiteryhmistä, mihin jäävät luokittelemaan.
En kyllä sitten ole nähnyt elämäni aikana vielä yhtään aikuista. Taitavat olla jossain toisessa viiteryhmässä. Ei yhtään aikuismaista johtajaa, lääkäriä, opettajaa ym. kaikki aiheuttavat vain lisäongelmia eikä takaisin saa mitään korvausta ei tule. Vain tuollaista viisaan kuuloista paskanjauhantaa josta ei mitään hyötyä.
Harvassa ne kyllä ovatkin. Totta, puhuin asiasta etäännyttävästi, ei ollut tarkoitus kohdistaa sinuun pjauhantaa.
Sitä minä vain että jos on olemassa ongelma tai vika niin se voidaan joko korjata tai sitä ei voida korjata kaikki muu on hyödytöntä eikä kovinkaan reilua ongelman kanssa elävälle.
Täällä on paljon sellaisia jotka saavat palkkansa pelkästään sillä että sanovat ja lupaavat pystyvänsä korjaamaan ongelman mutta eivät oikeasti pysty. Palkka tulee jokatapauksessa kävi miten kävi. Papereihin ja tilastoihin saadaan helposti väärennettyä ja vääristeltyä että ongelma on korjattu tai menossa parempaan suuntaan mutta se ei ole totuus.
Jos halutaan lopettaa ihmisten murhaaminen niin merkataan tilastoihin tapoksi niin ei ole tehty yhtäkään murhaa vuosien 2017 ja 2018 välillä ja palkan saanti on ollut oikeutettua ja ongelma korjattu.
Jos ihmisen mieltä jokin kalvaa ja vaivaa niin on aivan sama puhuuko siitä psykiatrille joka saa siitä liian suurta palkkaa vaiko työttömälle joka ei saa mitään lopputulos on kuitenkin sama. Ei ole mitään eroa siinä puhuuko psykiatrille työttömälle vaiko seinälle. Ongelma korjaantuu samalla lailla jos korjaantuu. Vuosikausien terapiasta puhutaan ja ehdotetaan vain siksi jotta olisi vuosikausiksi töitä. Jos ongelman korjaaminen kestää vuosikausia ei voida mitenkään todistaa että psykiatria on auttanut vai onko aika vain tehnyt tehtävänsä. Puhuako vuosikausia vai ollakko mykkänä vuosikausia aivan sama.
Taitaa vitsit olla nyt vähissä? Et tainnut osoittaa sitä välittämistäsi mitenkään ymmärrettävällä tavalla? Ja nyt kaduttaa? Ehkäpä hän ansaitsee todellakin jotain parempaa.
Kohtelitko itse oikein? Rakkautta ei rumilla keinoilla saa.
Muutama kysymys:
1. Kerroitko omat tunteesi ja toiveesi suoraan? Jos jätät tulkinnan varaa, ei ole toisen vika, jos ei ymmärrä rivien välistä. Vastuu on yhtä paljon molemmilla, jos halu yhteen on.
2. Oletko uskaltanut itse? Toista ei voi velvoittaa, varsinkaan jos et itse uskalla.
3. Onko oma ilmaisusi ristiriitaista? Kummallakin on luultavasti omat epävarmuutensa. Jos itse vaikuttaa ulospäin ristiriitaiselta joskus, on aika luonnollista että toinenkin kokee samaa. Aina toisen kokema ristiriitaisuus ei ole aina edes tarkoitettua. Itse olen ollut tunteissani jo pitkään stabiili enkä enää ole horjunut epätoivon/toivon väliä. Olen hyväksynyt mitä siten tästä tuleekin tai on tulematta, ja olen kiitollinen ilosta minkä hän on tuottanut olemalla oma itsensä. Silti kun keskityn työhaasteeseen, olen täysin omassa kuplassa ja hän saattaa ajatella sen olevan ristiriitainen hetki. Muista, että isot tunteet voi aiheuttaa myös epätoivoa, joka näkyy ristiriitaisena käytöksenä.
4. Onko toisen elämässä syitä, joiden takia hän haluaa olla varovainen tai tunnustella rauhassa tilannetta? Jos on ja jos arvostat häntä, kannattaa aika antaa. Jos on kyse huumasta, tilanne menee nopeasti ohi. Jos taas on kyse Maratonista, on parempi valmistautua hyvin kuin lähteä kylmiltään matkaan.
5. Onko hän sanonut suoraan ei kiitos? Jos on, on parempi kunniottaa sitä. Tunteita ei voi pakottaa, eikä suostuttelemalla saa mitään hyvää aikaan.
6. Onko hän sanonut rivien välistä ei kiitos? Jos on tulkinnan varaa, kysy samaa suoremmin tai sano ettet ymmärtänyt. Tulkintasi voi mennä myös metsään.
Itse en voi sanoa toteuttaneeni noita kaikkia asioita, joilla asia olisi tullut selväksi, mutten myöskään odota että hän olisi yksin kantanut vastuun asiasta.
Erinomaisen tyhjentävä vastaus. Komppaan joka kohtaa. Myös viimeistä asiaa.
Mitä täällä valitat ettei hänelle selvinnyt joku asia? Se on sinun tehtäväsi kertoa suoraan mitä hänestä ajattelet, eikä hänen tehtävänsä yrittää arvailla sitä rivien välejä tulkitsemalla.
On sillä merkitystä.
Flirttitaidot vissiin hävinneet baarievoluution tuloksena:(
En käytä huumeita, en jaksa lukea kaikkea
en miekään mutt luin silti.
Olisit edes kerran edes yrittänyt suudella, mutta et kertaakaan. Enkä tajua, miksi.
Jassoo, vai niin.