Liiton parhaat 2018

1.hyvähyvä
2.hyvähyvä
3.varmaan liiton arvojen mukainen nuori herra, ihan ok
4.akkajudo on nyt kovassa hypessä , ei jatkoon
5.ei mielipideträ
6.varmaan sama,miksi pohjosessa on samuraicuppeja ym, säälistä annettu tunnustus

Ja taas kateelliset täällä naukumassa ja pohtimassa... hankkikaa elämä.

Jos Aku on vuoden judoka, niin miksi Sampo on vuoden valmentaja?

Kun tehdään valintoja, olisi hyvä pohtia ennen valintoja mitä valinnat viestittää!
Tässä muutama esimerkki, vuoden judoseura: jos halutaan oikeasti menestystä kansainvälisissä kisoissa (joka taitaa olla Judoliiton strategiassa), niin miksi ei painoiteta valinnoissa kilpajudon kehittämiseen osallistuvia seuroja? Orimattila, kieltämättä paras kv kisa (jo monena vuotena), Chikara, järjesti loistavat SM kisat ja onnistuivat myös kisassa, sekä jos katsotaan koko vuoden mitallitaulukkoa, niin taitavat olla ihan omassa gategoriassa, Hämeenlinna, järjestävät hyvän kotimaisen kisan, ja heidän kisaryhmänsä (vaikkakin aika pieni) pärjää kisassa kuin kisassa, Jukara, järjestää EHDOTTOMASTI PARHAAN junnukisan (viikonlopun), joka huipentaa kisakauden MAHTAVALLA joukkuekisalla!? Tasa-arvo on ok, mutta judo on yksi tasa-arvoisimmista urheilulajeista mitä on olemassa, sen todistaa mm kv joukkuekisat! Pajulahdessa järjestettiin tasa-arvoinen judoleiri junnu judokoille, ja meno oli sen mukaista!

Erittäin viisas kirjoitus. Sitä kannattaa
toimiston ja hallituksen miettiää, palveleeko kaikki tekeminen ja valinnat strategian keihäänkärkeä.

Mielestäni valintoja ei koskaan pitäisi katsoa persoonan kautta, ellei toki valita mukavinta, vaan niin, että valinta tukee suunnitelmaa! On eri asia antaa jollekin tunnustus hyvästä teosta, joka lisää esim tyttöjen/naisten osallistumista liikuntaan!
Vuoden valmentajan valinta on sekin erikoinen tapaus, onko jossain tutkittua tai edes toisto tietoa (useampi eri ikäluokan urheilija) judokan voiman polun kulkijoiden menestyksestä, jotka ovat ko polun "tuotteita"? On eri asia kehittää tuote, ja markkinoida sitä, kun kehittää tuote ja tehdä siitä kestomenestyjä! Jälleen kerran, ko teosta voi antaa tunnustuksen, mutta vuoden valmentaja on ihan eri juttu! Tilastot on tehty valintoja varten!

Kisamenestyksen perusteella ylivoimaisesti paras seura on Chikara ja paras juniorivalmentajakin löytyy sieltä. Valinnat ovat aina politiikkaa ja nyt tehdyt valinnat sen mukaisia. Tähtiseura piti valita ja niin tehtiin. Lisäksi Jigotai menestyi hyvin sm-kisoissa erityisesti isompien naisten sarjassa. Big is beautiful.

Valinnoista ihan lyhyesti: Vuoden valmentajaksi oli varmasti monta hyvää ehdokasta (ainakin itse pystyn heti luettelemaan kymmenkunta nimeä jotka tekevät sekä tuloksellisesti että eettisesti hyvää työtä tatamilla ja sen laidalla). Selvää on että kun joku valitaan niin muut jäävät ilman ansaittua tunnustusta. Vaikka tunnustus (jonka olisin itse uskonut menevän toisaalle) on hieno, niin ainakin itseäni valmentajana lämmittäisi vielä huomattavasti enemmän oman urheilijan valinta vuoden judokaksi. Tämä siksi, että valmentajalle valmennettava on aina eräänlainen ”käyntikortti” ja valmennettavan menestys paras mahdollinen ”tunnustus” hyvin tehdystä työstä.

Toki tuloslistan paras ei aina välttämättä ole kokonaisuudessa tarkasteltuna parhaassa mahdollisessa valmennuksessa, tämän osoitti riittävän hyvin syksyllä ollut kohu menestyneen kotimaisen joukkuevoimisteluvalmentajan valmennusmetodeista (DISCLAIMER: En nyt kuitenkaan missään nimessä tarkoita että näin olisi nyt valitun vuoden judokan kohdalla!!!). Tämä tekee parhaan valmentajan valinnasta aina vaikean, etenkin kun valitsijat harvoin ovat kovin läheltä päässeet seuraamaan itse valmennusprosessia (samaa voisi muuten todeta myös arvostelijoista), vaan tarkastelevat asiaa useasti tuloslistan ja/tai mutun perusteella.

Tiedän ettei trollia saisi ruokkia, mutta... Sinä joka kommentoit: ”En antaisi omia junnuja Sampon kouluun rikottavaksi vaikka maksettais”, olisit voinut vähän avata kommenttisi taustaa, mieluummin tietysti kasvotusten, sähköpostilla tai edes nimellä. Kyllä tässä on kuitenkin ihan parhaalla mahdollisella halulla yritetty pitää nuo valmennettavat terveinä ja toimintakykyisinä.

Mutta onneksi vuosi 2018 valintoineen on jo takanapäin ja voidaan kaikki keskittyä uuteen vuoteen ja uusiin kujeisiin.

Syy miksi lähdin oikeastaan alunperin tätä kirjoittamaan, on tuo Voiman Polkuun kohdistunut arvostelu. Haluan siihen liittyen oikaista paria asiaa. Ihan ensiksi on pakko todeta että mistään ”tuotteesta” ei missään nimessä ole kyse. Jos haluaisin omalta osaltani luoda aiheen tiimoilta tuotteen, toteuttaisin sen takuuvarmasti jossain muualla kuin judon parissa.

Koko hommahan lähti siitä kun Suomen Valmentajat ry (vai oliko se joku muu taho) jokunen vuosi takaperin polkaisi käyntiin Voiman Polku -hankkeensa ja ajattelimme Mannen kanssa että tuo voisi olla sellainen aihealue josta meillä voisi olla jotain annettavaa ja toisaalta judoyhteisöllä ehkä opittavaa. Ajatuksena oli myös, että Judovalmentajakerho täydentäisi Judokan Voiman Polku -koulutuksella liiton koulutustarjontaa (lopultahan tuo meni niin että koulutus järjestettiin käytännön syistä yhdessä liiton kanssa). Ensimmäinen veto koulutuksesta ei ehkä kokonaisuudessaan ollut ihan sitä mitä haettiin (äärimmäisen ammattitaitoisista kouluttajista huolimatta), mutta nyt syksyllä järjestettyyn koulutukseen olin ainakin itse erittäin tyytyväinen. Toki parannettavaa jäi silti.

Koulutuksen tarkoitus ei ainakaan omasta näkökulmastani ole ollut tarjota mitään ”virallista liiton linjaa”, vaan pikemminkin esitellä erilaisia toimivia tapoja harjoittaa voimaa lajia tukevalla tavalla. Tämänkään vuoksi Judokan Voiman Polusta ei voi puhua ”tuotteena”, koska ei ole olemassa mitään yhtä tiettyä polkua jota koulutuksessa painotettaisiin (pl. ehkä monipuolinen harjoittelu). Myöskään kohdistettua hauistreeniä ei ole ollut tarkoitus demonisoida, mutta näissä kahdessa koulutuksessa nyt ei vaan ole sattunut olemaan yhtään sellaista kouluttajaa joka olisi moisen puolesta liputtanut. En tiedä mistä sellaisia löytää, mutta jos joku haluaa seuraavaan koulutukseen jakamaan omaa tietotaitoaan aiheesta, niin uskallan ilomielin luvata oman slotin koulutuksen ohjelmasta tätä varten.

Ja todettakoon tästä aihepiiristä vielä että kesällä julkaistun Judolehden artikkelin ingressiin oli taittovaiheessa jostain (ja jonkun muun toimesta) repäisty tuo eristetty hauistreeni, vaikka (lyhyehkö) artikkeli itsessään pyrki kertomaan jostain ihan muusta. Tämä jäi itseänikin vähän harmittamaan.

Alustavasti on muuten heitetty ilmoille ajatusta että tänä vuonna Judovalmentajakerho pyrkisi lisäämään jossain määrin tietoutta kestävyysharjoittelusta ja sen hyödyistä judossa. Mutta eiköhän siitäkin joku mielensä pahoita.

Oli miten oli, tasaisen vahvaa judovuotta koville kyykkääjille, hauiksen hinkkaajille ja miksei myös tämän vuoden alustavan teeman mukaisesti hiihtoniiloillekin.

Ps. Pilkka ja iva meni kuin vesi hanhen selästä, mutta "nuoreksi herraksi" tituleeraaminen sai hyvälle mielelle ;)