Olen hommissa sosiaalivakuutussektorilla. Homma on yhtä henkistä helvettiä, ja olen ajautunut alalle sattumalta; mitäpä sitä valtiotieteilijä muutakaan...
Työ sinänsä sisältää helvetisti nippeliasiaa ja koko ajan muuttuvia etuusbyrokratiaohjeistuksia. Toisekseen työilmapiiri on karsea; kyttäilyä, kateellisuutta, juoruilua, julmia psykopaattipomoja. Pieni palkka.
Pahinta alkaa olla koko ajan lisääntynyt uusavuttomuus asiakkaiden osalta. Mikä kumma ihmisiin on mennyt, kun ei osata selkeitäkään päätöksiä lukea, kysytään samat asiat 10 kertaa uudelleen, koetetaan repiä lisäetuja sieltä mistä vaan saisi, lusmutaan, ollaan paapottavina suoraan sanoen kuin pikkulapset! Puhelimessa jo odotetaan että virkailija hoitaisi kaiken, vissiin ihan syöttämistä ja juottamista myöten, ja että tuhansille asiakkaille oltaisiin koko ajan infoamassa ja kyselemässä miten voit. Tää on se ns. viimeinen niitti tällä alalla; ihmiste(asiakkaiden) uusavuttomuus. Voidaan puhua opitusta uusavuttomuudesta; yhteiskunta on paaponut viimeisen 10-15 vuotta liikaa varsinkin nuoria aikuisia, eikä kotona ole opetettu edes pienimpiä elämänhallinnan keinoja. Nyt nämä "luuserit" sitten soittelevat ja lähettelevät koko ajan samoista asioista kyselyjä, ja heille on jo aiemmin ohjeet annettu 10 kertaan.
V..ttu että vihaan tätä työtä! Tätä menoa en näe edes 45-vuotispäiviäni, burn out ja masennus tulevat ja sydäri päälle. "Mäyräkoiria" menee alas kurkusta helvetisti että rentoutisi edes hetkeksi.
Ohje: välttäkää sosiaalivakuutusalaa työpaikkana!
Työ sinänsä sisältää helvetisti nippeliasiaa ja koko ajan muuttuvia etuusbyrokratiaohjeistuksia. Toisekseen työilmapiiri on karsea; kyttäilyä, kateellisuutta, juoruilua, julmia psykopaattipomoja. Pieni palkka.
Pahinta alkaa olla koko ajan lisääntynyt uusavuttomuus asiakkaiden osalta. Mikä kumma ihmisiin on mennyt, kun ei osata selkeitäkään päätöksiä lukea, kysytään samat asiat 10 kertaa uudelleen, koetetaan repiä lisäetuja sieltä mistä vaan saisi, lusmutaan, ollaan paapottavina suoraan sanoen kuin pikkulapset! Puhelimessa jo odotetaan että virkailija hoitaisi kaiken, vissiin ihan syöttämistä ja juottamista myöten, ja että tuhansille asiakkaille oltaisiin koko ajan infoamassa ja kyselemässä miten voit. Tää on se ns. viimeinen niitti tällä alalla; ihmiste(asiakkaiden) uusavuttomuus. Voidaan puhua opitusta uusavuttomuudesta; yhteiskunta on paaponut viimeisen 10-15 vuotta liikaa varsinkin nuoria aikuisia, eikä kotona ole opetettu edes pienimpiä elämänhallinnan keinoja. Nyt nämä "luuserit" sitten soittelevat ja lähettelevät koko ajan samoista asioista kyselyjä, ja heille on jo aiemmin ohjeet annettu 10 kertaan.
V..ttu että vihaan tätä työtä! Tätä menoa en näe edes 45-vuotispäiviäni, burn out ja masennus tulevat ja sydäri päälle. "Mäyräkoiria" menee alas kurkusta helvetisti että rentoutisi edes hetkeksi.
Ohje: välttäkää sosiaalivakuutusalaa työpaikkana!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oletko Kelassa ?
...ei Kela vaan yksityinen eläkekassa.
Olin kolmisen kuukautta sos.vakuutusalalla myös. Ihan hyvin meni muuten ja olisin varmaan viihtynytkin, mutta en kestänyt asiakkaita! Kuvittelivat, että minä olen henk.koht vastuussa Suomen lainsäädännöstä ja istun tiskin takana siksi, että haluan vittuilla ihmisille ja aiheuttaa mahd. paljon vaikeuksia ja mielipahaa.
Ja minä olen oikeasti maailman pitkäpinnaisin ja ystävällisin ihminen.
Siinä hommassa työntekijän todellisuus ja asiakkaan todellisuus ovat miljoonan valovuoden päässä toisistaan. Siirryin muihin hommiin ja voin paljon paremmin. Asiakastyötä tämäkin, monen mielestä vielä paljon vaikeampaa. Mutta ainakin maailmat kohtaa.
Samat tunnot tulee varmaan monen esim. Kelan, työvoimatoimiston, poliisin, verottajan tms. julkisen sektorin väellä jotka konkretisoi yhteiskunnan pelisääntöjä asiakkaille. Monesti asiakas tosiaan luulee (tai hänen käyttäytymisestään saa sen kuvan) että virkailija tosiaan vääntää lain tähän muotoon ja nimenomaan hänen kiusaksi. Todellisuus ja arkirealismi ei oikein tahdo olla ihmisellä mukana silloin kun puhutaan toimeentulosta. Toisaalta ihan ymmärrettävää. Muuten asiakaspalvelutyöt ja ihmisten kanssa kommunikointi on mielekästä.
Työskentelin lähes kaksikymmentä vuotta Kelassa. Vaihdoin viime syksynä alaa enkä ole katunut päivääkään. Olen tyytyväinen ja "onnellinen" siitä, ettei minun tarvitse mennä sinne lakipykälien pariin. Viimeiset vuodet ennen lähtöäni olivat painajaismaisia. Kiire ja stessi oli hirveä. Kela on etunenässä puhumassa sen puolesta, että ihmisten pitäisi olla mahdollisimman pitkään työelämässä, jotta eläkerahat säästyisivät. Omituista on vaan se, että sen henkilöstöhallinto ei tue oman henkilöstön työssäjaksamista - päin vastoin.