Usein puhutaan

Kiusaamienen alkaa jo tarhassa, itseäni hakattiin 14 vuotta suoraa soittoa, eikä siihen aikaan ollut omia luokkia asseille. Traumaattisuudeltaan sanoisinkin peruskoulun vastaavan sotaa, sillä erotuksella, että sota on lyhyt kestoinen ja sinulla on tasapuoliset mahdollisuudet puolustautua, toisin kuin koulussa.

Se, että peruskoulu on lapselle lain velvoittamaa tekee Suomesta aika sairaan kehitysmaan tässä suhteessa, sillä traumoja ei korjata. Jos tilanen olisis niin herkullinene, että se mättämienen lopuisi kouluun olisi asiat hyvin, mutta se jatkuu työpaikoilla ja viranomaisten kanssa asioidessa.

Koitin hakeutua erityisluokalle, mutta minua ei päästetty, uskon, että olsin pärjännyt paremmin joskin siihen menessä minut oltiin jo hakattu vammaiseksi. Uskon silti, että pienempi porukka on assille parempi, joskin olemme kaikki ykslöitä.

Lähtökohtaisesti erillaistsa lyödään sattumanvaraisesti myös kadulla, olen ollut neljän seinän sisällä 21 vuotta ja tämä on parasta aikaa elämässäni.

Tavallisella luokalla kävin, kiusattiin välillä. Ala-asteella 6. luokalla ja yläasteella 8. ja 9. luokilla kiusattiin. Se 6. luokan kiusaaminen ei kestänyt kauaa, kun luokka hajosi sitten kun mentiin yläasteelle. Yläasteella kiusaaminen oli aika pahaa. Sen jälkeen lukiossa ja muissa opiskeluissa ei kiusattu. Kaksi työpaikkaa on ollut, joissa on kiusattu.

Koulusta ei ole jäänyt yhtään kaveria aikuiseksi asti. Aika araksi on kasvanut ja on vaikea luottaa ihmisiin kun on kiusattu. Ehkä erityisluokalta olisi voinut saada kavereita paremmin, ehkä siellä olisi saanut enemmän olla oma itsensä. Jossittelua. Ei voi tietää.

Aika hyvin oon pärjännyt vaikka kiusattiin. Koulussa kiusaaminen tulee uudelleen mieleen ja pahentaa tunnetta, kun työpaikalla kiusataan. Eka kerralla kun töissä kiusattiin, tuntui ihan kamalalta ja olin sairaslomalla ja masennuin ja vaihdoin työpaikkaa. Ajattelin että olen ihan paska ja epäonnistunut kun minua aina kiusataan. Sain uuden työpaikan vaikka olin sairaslomalla kun en kertonut että olin. Siinä työpaikassa ei kiusattu, olin siellä monta vuotta, sitten ajattelin että halusin eteenpäin ja uusi työpaikka olikin taas sellainen missä kiusattiin. Tokalla kerralla tunnistin kiusaamisen aika nopeasti ja osasin säästää kaikki viestit ja pyytää todistajat ja ilmoittaa työsuojeluvaltuutetulle, niin että se eihtinyt niin pahaksi että olisi taas joutunut sairaslomalle, mutta ei sille silti voitu mitään kun kiusaaja oli esimies. Ammattiliiton avulla sain kuitenkin hyvän sopimuksen ja sopivasti rahaa kun lähdin. Nyt on taas hyvä työpaikka missä ei kiusata. Olen ollut jo aika kauan nykyisessä ja vähän tekisi mieli eteenpäin. Silti arveluttaa että uskaltaako vaihtaa, kun voi joutua taas helposti kiusatuksi.

tosiasia on, että erityisluokkien opetus ei useinkaan ole yhtä laadukasta kuin normaaliluokkien ja vaatimustaso on monesti matalampi, vaikka paperilla opetussuunnitelma olisikin sama. Joten ellei assilla ole isompia oppimisvaikeuksia, lienee normaaliluokka kuitenkin parempi vaihtoehto.

Eikä erkkaluokka todellakaan suojaa kiusaamiselta. Jos siellä on hyvinkin erilaisista syistä tukea tarvitsevia oppilaita, voi siellä olla jopa isompi riski joutua kiusatuksi kuin yleisopetuksessa. Tiedän useampiakin asseja, joita on kiusattu pienluokilla.

Jos koulumenestys ei ole syy, niin mihinkään erkkaluokalle ei kannata mennä. Pakeneminen ei kannata, koska siitä tulee sitten myöhemminkin elämässä toimintamalli, ja kokemuksesta voin sanoa että kiusaajia tulee elämässä vastaan niin työelämässä kuin vapaallakin. Parasta olisi, jos pystyisi jotenkin kohtaamaan vastukset. (Ja tähän myönnän kyllä, että joskus tilanne voi olla niin vaikea, että väistöliike on ainoa keino, mutta silloinkin kannattaa miettiä onko se erkksluokka oikea suunta. Siellä ei tosiaan saa yhtä hyvää opetusta, ja assit ovat kuitenkin usein älykkäitä, jolloin koulutuksen sössiminen pilaa vain lopunkin elämän.)

Hyvin harva pystyy jatkamaan erityisluokalta lukioon. Moni ei pysty edes tavalliseen ammattikouluun, vaan ainoana vaihtoehtona heille on erityisamikset.