sua sakotettan jos joku saa tietää että ihastui "työpaikallasi" eihän ny niin voi kenellekään käydä ;)))
Sä pelkäät että
eksniiteekki
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Totta
No mutta mikäs ongelma tässä enää sitten on??? eikait sitä kukaan muista 😀
No, esimerkiksi asiakaspalvelutehtävissä ja muissa vastaavissa niin tiedän tapauksia missä henkilö on siirretty pois niistä tehtävistä tai kohteesta koska toinen osapuoli on tuntenut itsensä ahdistellekuksi, on tullut ilmoitus häirinnästä tai leviää sana miehen tavasta lähestyä naisia töissä.
Ja nuo olivat ennen Metoota. Voin vain kuvitella millainen hälinä siitä syntyy jos lähestyy väärää henkilöä joka laittaa sanan kiertämään että "tuo tyyppi kyttää naisia täällä".
Naisten kannattaa siis tarkkaan miettiä kannattaako odottaa että mies lähestyy asemassaaan naista vai pitäisikö naisen ehkä itse tehdä asialle jotain vaikkapa selkeästi antaa merkki että lähestyminen on toivottua. Pelkkä ystävällisyys kun voi merkitä mitä vain.
Sen lisäksi kannataa miettiä mitä Metoo tyyppinen juttu tekee myös täysin viattomien miesten ajatuksille että työpaikalla voisi koskaan lähestyä ketään.
Riskit ovat aika suuret.
Ei siitä nyt ehkä potkuja tule, mutta muuta päänvaivaa jos ei tahdo "kyttääjän" tai "häiritsijän" mainetta tai siirtoa toiseen työkohteeseen puhumattakaan että menettää mahdollisuuden kaikkiin muihin sen paikan naisiin kun leviää tieto että "tää mies on epätoivoinen pervohäirikkö".
Onneksi olkoon onnettomat ja hyödyttömät feministikuntut. Toivottavasti se mamumakkara maistuu makuupatjana ollessa.
Minulle kävi näin, vaikken niinkään ketään lähestynytkään. Sinne en menisi enää töihin, vaikka maksettaisi. Minua ei sinne haluta, sen huomaa kun useampi kymmenen vihaavat sinua. Tajusin lopulta tilanteen niin etten enää halua olla missään kenekään kanssa tekemisissä, koska ajatus on aina minusta negatiivinen. En ole katkera, mutta hoidan asian omalla tavallani niin kuin olen toimivaksi nähnyt. Kun ei ole muuta vaihtoehto muiden häirinnälle, niin on pakko vain hukuttaa itsensä päihteisiin. Jos olisin tajunnut tämän aikaisemmin, ehkä olisin pystynyt käymään töissä. Mutta se siitä! Life goes on... vain ilman tuskaa ja painostusta.
"Tehtaalla Lila oli heti tajunnut, että raskas työ sai aikaan sen, että ihmiset eivät välittäneet seksistä oman vaimonsa tai miehensä kanssa kotona, jonne he nääntyneinä ja haluttomina palasivat, vaan siellä työpaikalla, aamu-tai iltapäivällä. Miehet yrittivät kopeloida naispuolisia työtovereitaan joka käänteessä ja tekivät ohi kulkiessaan heille ehdotuksia, naiset, etenkin kypsemmät, nauroivat, hipaisivat miehiä runsaalla rintavarustuksellaan, rakastuivat, ja rakastumisesta tuli ajanvietettä, joka helpotti raatamista ja pitkästymistä, antoi heille harhakuvan oikeasta elämästä."
Heti ensimmäisestä työpäivästä lähtien miehet yrittivät lähestyä Lilaa kuin nuuhkien häntä. Kun hän torjui heidät, he nauroivat ja lähtivät pois hyräillen rivoja lallatuksia.
Eräänä aamuna Lila halusi tehdä asian kerralla selväksi ja melkein väänsi korvan irti eräältä, joka oli ohi kävellessään sanonut hänelle jotain härskiä ja suudellut häntä niskaan. Lila tarttui häntä korvanlehdestä, veti ja väänsi sitä kynnet syvällä ihossa eikä päästänyt irti, vaikka mies huusi ja yritti samalla suojautua Lilan potkuilta.
Kun Lila kertoi tulonsa syyn, Bruno purskahti nauruun. Lina, hän sanoi toruvasti, minä tein sinulle palveluksen, mutta et saa aiheuttaa minulle vaikeuksia. Me kaikki paiskomme täällä kovasti töitä, lakkaa olemasta koko ajan sotajalalla. Ihmiset haluavat välillä rentoutua, muuten he tuottavat minulle ongelmia.
"Rentoutukaa keskenänne".
Bruno loi häneen huvittuneen katseen, tiesinhän että sinä pidät leikinlaskusta.
Silloin kun itse päätän niin.
Lilan kova sävy sai Brunon muuttamaan tyyliään, Hän vakavoitui ja sanoi katsomatta häneen: Olet yhä entisesi, olit niin kaunis silloin Ischialla. Sitten hän osoitti Lilalle ovea: palaapa nyt töihin.
Myöhemmin hän tarttui Lilaa vyötäisiltä, liuutti huuliaan hänen pitkällä kaulallaan ja tarttui samalla hänen takapuoleensa, kopeloi Lilaa työtakin alta ja päältä kuin hänellä olisi sata kättä, hätäisesti ja huohattaen, kolusi ilman nautintoa, pelkästä maanisesta tunkeilunhalusta.
Lilalle se kaikki toi mieleen Stefanon väkivallan, ja hetkisen hän tunsi voimatonta kauhua, kuolemanpelkoa. Mutta sitten hänessä nousi raivo, hän löi Brunoa kasvoihin ja haaroväliin ja huusi: olet mitätön miehenpaskiainen, housuissasi e iole mitään, tule tänne ja vedä se esiin, niin kiskon se irti, kusipää.
Bruno hellitti otteen ja perääntyi. hän naurahti nolostuneena ja mumisi, anteenksi, ajattelin että haluaisit osoittaa edes hiukan kiitollisuutta. Bruno nauroi jälleen ja sanoi päätään pudistellen, ei, ellet halua niin et halua. riittää, pyysin jo anteeksi, mitä muuta minun vielä pitää tehdä?
Mutta Lila oli suunniltaan, Brunon käsien jättämät jäljet alkoivat vasta nyt tuntua hänen vartollaan, ja hän tiesi, että ne pysyivät niitä ei voinut pestä pois vedellä ja saippualla. Hän perääntyi kohti ovea ja sanoi; tällä kertaa sinulla oli tuuria, muuta vaikka antaisit minulle potkut, vannon että vielä kiroat hetkeä, jolloin koskit minuun".
Hän otti rätin, paukutti sen lattiaan, joka oli yhtä valtavaa lammikkoa, alkoi pyyhkiä sitä ja sanoi kovaan ääneen, selvästi ja uhkaavasti, katsotaan, haluaako joku muu limanuljaska vielä yrittää samaa. Toverit keskittyivät työhönsä."
Tarinasi oli pelkkää puutaheinää, jonka taas keksisit jostain satukirjasta. En ole koskaan luottanut sinuun, enkä luota jatkossakaan. Meidän välinen viha toisiamme kohtaan on ikuista ja sellaisena se saa puolestani olla. Aina kun katsot suuntaani niin kostan sinulle monin verroin. Itseäni ei mikään muu ei tällä hetkelle kiinnosta. Se miten teen sen et voi tietää, koska tekniikka on sinulle vierasta, se ole sitä mitä sinä tiedät.
Pidä hauskaa älyttöminen ajatuksiesi kanssa, se on ainut asia, joka pelastaa sinut täystuholta.
Taidat erehtyä kirjoittajasta. En ole sellaisissa väleissä kenenkään kanssa, että vaivautuisin edes vihaamaan. Puhumattakaan että joku tuntematon kehittäisi tuollaisia juttuja. Toki sellainen on mahdollista, omien "viiteryhmiensä" turvin kierryttää tuollaista asennetta, onhan se nähty.
Pysytelkää tunkeilusta erosta koja iikka, siten kukin voi nauttia elämästä sellaisten kanssa, jotka haluavat ja pystyvät siitä samalla tapaan nauttimaan.
Cheers!
"Hänen olisi pitänyt selittää juurta jaksain, miksi hän oli sanonut komitean kokouksessa sen mitä oli sanonut ja miksi hänestä oli sietämätöntä, että se oli päättynyt monisteeseen.
Iltapäivällä paikalle ilmestyi Bruno, joka haetutti Lilan pian luokseen. Hänen kasvonsa olivat vielä tavallistakin punaisemmat, kun hän heristeli monistenippua kädessään.
"sinäkö tämän teit?
En
Sano totuus, Lila; tuolla ulkona on jo muutenkin liikaa ihmisiä lietsomassa rauhattomuutta, oletko sinäkin liittynyt heihin?
En, minähän sanoin jo.
Ai, et vai, Mutta täällä ei ole ketään toista, jolla on pokkaa j a kykyä keksiä tällaisia valheita.
Mitä sinä minusta haluat, minkä minä sille voin että pikkulinnut laulavat, suutu niille.
Bruno huokaisi, ja sanoi todella rasittuneen näköisenä:
Minä annoin sinulle työpaikan. Pysyin hiljaa kun liityit ammattiliittoon, vaikka isäni olisi potkaissut sinut välittömästi ulos. Myönnän että toimin tyhmästi kypsytyshuoneessa, mutta pyysin anteeksi, etkä voi väittää että olisin vainonnut sinua. Ja mitä sinä teet, painattamalla lehteen, että vien naisia kypsytyshuoneeseen, milloin muka, omia työntekijöitä, oletko hullu?
Otsikko oli suureellinen, tutkimus työläisten oloista Napolissa ja sen ympäristössä.
Lilalla oli koko työpäivän ahdistunut olo, mutta tapanasa mukaan hän kätki sen milloin halveksuvan, milloin uhkailevan käytöksen taakse. Kaikki antoivat ymmärtää, että hän oli syypää kireään ilmapiiriin, joka oli yhtäkkiä vallannut muutoin niin rauhallisen tehtaan. Mutta pian työntekijät jakaantuivat kahteen leiriin, toinen, joka koostui vain muutamasta ihmisestä, halusi kokoontua lounastauolla käyttäkseen tilannetta hyväkseen ja lähettää Lila pomon luo esittämään varovaisia taloudellisia vaatimuksia, toinen ryhmä, joka muodosti enemmiston, ei sanonut Lilalle enää halaistua sanaa ja vastusti jyrkästi mitä tahansa aloitteita, joka hankaloitaisi heidän jo muutenkin vaikeita työolosuhteita.
Lila ei välittänyt kummastakaan ryhmästä. Hän sulkeutui itseensä ja jatkoi työtään, yhtä tehokkaana kuin ennenkin, yrittäen karkoittaa mielestään juorut, solvaukset, alkavan flunssan.
Pasquale sanoi murteella alakuloiseen sävyyn; on rienausta sanoa; jättäkää minut rauhaan, minulla on omat ongelmani, haluan huolehtia vain itsestäni. Jokaisen pitää tehdä voitavansa siinä tilanteessa missä on.
Lila seurasi hän valitellen; olen kuolemanväsynyt, sinä ja kaverisi olette järjestäneet minut kauheaan liemeen.
Lila ei päässyt mietteissään puusta pitkään. Lopulta hän puoliunessa päätti toimia sen periaatteen mukaan, jonka me kaksi olimme omaksuneet jo lapsena. Hän ajatteli, että pelastakseen itsensä ja lapsensa Gennaron hänen täytyi saada niskalenkki niistä, jotka yrittivät päästä niskan päälle, pelotella niitä, jotka yrittivät pelotella häntä. Hän nukahti mielessään aikomus tehdä heille pahaa, osoittaa Nadialle, että tämä oli vain hunajaisia lauseita höpöttävä perhetyttö, ja pilata Soccavon ilo nuuhkia makkaroita ja naisia kypsytyshuoneessa.