ahdistus iskee

taas yksi vuos mennyt täällä paskassa maailmassa,enkä vieläkään ole saanut tapettua itseäni,miksi?
joka päivä on tuskaa ja sitä samaa..nukun nukun ja nukun,en jaksa tehdä mitään,itken ja en näe ketään,en jaksa teeskennellä että kaikki olisi hyvin,en vastaa puheluihin koska ahdistun vielä enemmän, ansaitsen vain yksinäisyyden ja tälläisen elämän en ansaitse parantua..uus vuos näyttää mustalta ja tuskaiselta..
Ilmoita


11 Vastausta

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.


Jokainen joutuu tekemään ainakin jotain itsensä eteen.
Ei kenellekään "taivaasta putoa" ystäviä, ruokaa, rahaa, työtä eikä mitään muutakaan.
"Uhriutumalla" ei elämästä tule mitään.
Jos ei mitään tee itsensä eteen kuin makaa ja masentuu, siihenpä jää.
Kuka elättää lopun ikää ihmistä joka ei ota vastuuta itsestään ?

Tilaa vaikka ensin lääkäriaika että saat apua masennukseesi ja itsesääliisi, jossa kieriskelet.

Sen sijaan että joka päivä hoet: olen niin ahdistunut, olen niin ahdistunut
sano tänään itsellesi, että tänään edes y r i t ä n jotain itseni eteen,
lopetan vali-vali-mantran, sen helpoimman tien olla tekemättä mitään itsensä eteen.
1 VASTAUS:
Ole itse ensin masentunut 30 vuotta ja lähdet vain yrittämään parannusta. Se ei ole saatana niin helppoa.
+Lisää kommentti
Hei,

Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki voisi olla hyvä voimavara. Asioista keskusteleminen yleensä auttaa jäsentämään ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia.

On olemassa monenlaisia auttavia tahoja, joihin voit halutessasi olla yhteydessä: Tässä niistä muutama:

- Verkkokriisikeskus Tukinet, https://www.tukinet.net/. Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.

- Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää numerossa 010 195 202 arkisin klo 09.00-07.00 sekä viikonloppuisin ja arkipyhinä klo 15.00-07.00.

- Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Yhteystiedot löytyvät täältä: http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto

Voimia tilanteeseesi!

Lämpimin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata
Ilmoita
Mitäs sanotte siitä, että taidan kohta tehdä jollekin jotain kamalaa, että edes jokin muuttuisi?

Kuinka helppoa olisi vahingoittaa jotain nolifea, jonka poismeno ei oikeasti kiinnostaisi ketään.
2 VASTAUSTA:
Mitä tuohon sanois. Vastuussa olet jos jonku tapat,itsesi tai jonku muun.
Luuletko että kiinnostaa vttuakaan katsella muiden onnea kun on itse yksin.

Milläs estät urpo jos teen jotakin. Älä huoli se on korkeintaan joku ylimielinen teinijonne.
+Lisää kommentti
niin heti helpottaa....
1 VASTAUS:
Heikossa on hapessa ap.
Ei taida ensi vuotta nähdä?!
Eipä tuota taida kukaan surra?!
+Lisää kommentti
Arvelen että varhaislapsuudessa koetuista pettymykset johtavat hoitamattomina vaikeisin kasvukriiseihin. Näin minulle kävi.
Onneksi suuren lapsilauman keskimmäisenä poikana oli tuliryhmää lähellä aikuisikään asti. Silti se ei pystynyt poistamaan kuolemanpelkofobiaani.

Pääsin siitä yli vasta 30 vuotiaana raksajätkänä sen jälkeen kun en 31 vuotiaana kuollutkaan kuten olin as-henkilönä päähäni omaksunut.
Etsin uutta tietoa jatkuvasti. Kokenut naislääkäri mystillisesti sanoi että "sinulla on pitempi juttu edessä".
Hannalinnea. Etsi menetelmiä jotka parantavat aivojesi kehitystä. > Unio Mystica < hakusanalla näitä löydät. Polku on kapea ja vaarallinenkin. Ota haasteet vastaan.
Näistä itämaisista opeista, jotka mahdollistavat henkisen kasvun olen saanut vahvuutta jatkaa. Tähän tarvitaan vain oma kämppä.
Vähän päivässä, enemmän viikossa harjoituksia riittää siihen että seuraavasta vaikeastakin päivästä pääsee yli.
Ilmoita
Tykkään lietsoa eripuraa.

T. Iltalehti
Ilmoita
Yks kuolemaan valmis täälläkin...
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

ahdistus iskee

taas yksi vuos mennyt täällä paskassa maailmassa,enkä vieläkään ole saanut tapettua itseäni,miksi?
joka päivä on tuskaa ja sitä samaa..nukun nukun ja nukun,en jaksa tehdä mitään,itken ja en näe ketään,en jaksa teeskennellä että kaikki olisi hyvin,en vastaa puheluihin koska ahdistun vielä enemmän, ansaitsen vain yksinäisyyden ja tälläisen elämän en ansaitse parantua..uus vuos näyttää mustalta ja tuskaiselta..

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta