Niin minne? Ei minnekään myöntäkää pois kaikki;
Te rakastatte exiänne tavalla tai toisella aina, =). Kun myönnetään tämä rakkaus kaikki on vain paljon paljon helpompaa meille kaikille.
Ja nyxäkin huomaa että ei tarvii olla niin mustasukkainen siitä toisen exästä, kun annetaan sillekin nyxälle vähän myötätuntoo. Kuka väittää ettei tunteita olisi lasten isää/äitiä kohtaan vaikka eronneita/karanneita ollaan? Se rakkaushan on niin suurta että kaikki sen näkee teidän yhteisissä lapsissa, =).
Te rakastatte exiänne tavalla tai toisella aina, =). Kun myönnetään tämä rakkaus kaikki on vain paljon paljon helpompaa meille kaikille.
Ja nyxäkin huomaa että ei tarvii olla niin mustasukkainen siitä toisen exästä, kun annetaan sillekin nyxälle vähän myötätuntoo. Kuka väittää ettei tunteita olisi lasten isää/äitiä kohtaan vaikka eronneita/karanneita ollaan? Se rakkaushan on niin suurta että kaikki sen näkee teidän yhteisissä lapsissa, =).
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joo näinhän se menee todellakin! Oletkos huomannut että nykyään mitä nuoremmat tulevat raskaaksi ja ihan vaan muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Voitko itse sanoa sitä rakkaudeksi jos on seurustellut muutaman hassun kuukauden ja sitte pamautetaan kihloihin vain sen takia että vahingossa tultiin raskaaksi!?
JA sitä paitsi ihmiset ovat tuhonneet koko kihloihin menon tarkoituksen juuri tollaisella luulee olevansa rakastuneita jutulla!
Jos vielä muistettaisiin se että kihlat ovat lupaus avioliittoon, eikä siihen että lapsi tulossa!
Herätkää hyvät ihmiset ja käyttäkää ehkäisyä!
En minä todellakaan myönnä rakastavani ex-miestäni, joka löi minua ja lapsiamme. Jos joskus aikoinaan häntä rakastinkin, ei siitä ole enää rahtuakaan jäljellä.
Mutta ethän sinä tosissasi kirjoitellutkaan, vaan ainoastaan provoillaksesi muun tekemisen puutteessa.
Katso se on vähän pintaa syvemmältä ajateltuna, =). Ja se rakkaus voi olla ihan lähimmäisenrakkautta, =).
Tuosta rakkaudesta en menisi takuuseen.En ole katkera,koska rakkauteni ex-mieheen on hävinnyt.Lapset ovat meille tärkeitä ja sitä arvostan.
Ja uusi nainen saa täyden myötätuntoni,sillä ex- mieheni kanssa ei ole helppoa asua.
Parasta vain elää elämäänsä nykyhetkessä,ja antaa menneitten olla.Rakkaus ei kuole hetkessä,mutta mennyt on mennyttä.Nyt rakastan lapsiani ja uutta miesystävääni,ja se riittää.Ex mies on vaihtunut lasteni isäksi,jonkinlaiseksi puolitutuksi josta on tietty paljon yhteisiä muistoja.
Luulen että uusperheen arki sujuu paremmin,kun exästä ei välitä.On päässyt eron yli ja antanut anteeksi niin itselleen kuin exälleen.(Sille ei voi mitään,jos exä ei välitä lapsista tai uusvaimo on hirvittävä tai ex-vaimo on vainoharhanen hullu..)
Sitäpaitsi yhteisiä lapsia voi tulla ilman suurta rakkauttakin.Valitettavasti.
Kunhan lapsille tilanne on ok,niin sitten menee arki hyvin.
Ah, kyllä. Sanoit totuuden. Miehelläni on suuri rakkaus lapsensa äitiä kohtaan. Lapsen saivat yhden illan jutun tuloksena; yrittivät yhdessä puoli vuotta lapsen syntymän jälkeen, mutta eihän siitä tullut hevon vit****a.
Tällä hetkellä tämä suuri rakkaus ilmaantuu siten, että "joudun" nalkuttamaan monta viikoa, että mies saisi soitettua lapsen äidille, jotain sovittavaa asiaa (jolloin mieheni soittaa lapsensa äidin miehelle). Se ilmenee siten, ettei mieheni ole koskaan juuri naisesta puhunut - paitsi siitä, miten kamalaa oli kun raskausaikana ja sen jälkeen naisen hormoonit heitti sataa. Teki pahojaan. Traumat jäi.
...etten tosiaankaan enää enkä vieläkään rakasta exääni. Olen liian rehellinen tuollaista sanomaan edes leikilläni.
Ilmeisesti en exääni sitten oikeasti koskaan rakastanutkaan...
Tunnustan kyllä miten häpeän vieläkin sinisilmäisyyttäni ja sitä suurta viisauttani, johon uskoin, kun luulin rakastavani.
Erosta on jo 10 vuotta, joten luulisi sen rakkauden tunteen jo saapuneen, mutta ei.
Yhteinen lapsi meillä kyllä on, ja häntä me molemmat rakastamme ehdottomasti ja ehdoitta. Se on totta.
Oikeastaan minua naurattaa ajatus siitä, että olisin ollut niin hölmö, ja olisin eronnut miehestä jota suuresti olisin rakastanut.
Ja samalla surettaa, kun ajattelen, että näin suuri määrä ihmisiä on eronnut toisistaan, vaikka edelleen rakastavat toisiaan! Miksi olette eronneet rakastamastanne puolisosta?
Meillä on kaikilla vain tämä yksi elämä. Minulla oli suuri onni, kun silmäni avautuivat silloin 10 vuotta sitten ja tajusimme exän kanssa, ettei tämä mitään rakkautta ole. Erosimme.
Toivon, että te, jotka olette olleet niin tyhmiä, että olette eronneet siitä huolimatta, että rakastatte toisianne, ymmärrätte palata yhteen. Suututtaakin tuommoinen rakkauden tuhlaus!
Minullapa on 4 lasta exän kanssa ja oltiin yhdessä lähes 12 vuotta. No, en rakastanut exääni vaan luulin rakastavani. Se että luulo EI ole tiedän väärti pitää usein paikkansa. Nyt on ihana mies ja vasta kasvettuani hieman olen tajunnut edes hitusen mitä rakkaus on....