Onko ohjaus parempi uudessa Vitarassa?

Miksi vaihtelet nimimerkkiäsi?

nimimerkki muodostuu joka kerta siitä kun läimäisen nyrkillä näppäimistön päälle. Jos kone ei hajoa niin siinä on sitten nimimerkki sille kertaa.

Jokaisella trollilla on mielipide, vähän niinkuin pyllynreikä joka haisee ja kauas.

Suzukeilla ylipäätään harvemmin olen ajanut. Edellisen kerran se tapahtui vuoden 2017 alkupuolella, kun koeajossa käväisi tuoreeltaan silloin uudistunut SX4 S-Cross. Tekemäni koeajojuttu nähtiin silloin Keskisuomalaisen autoliitteessä. Nytkin pysyttelen nelivedossa, ja koeajoon lähti vaihtoautorivistön Vitara – manuaaliaskilla ja bensakoneella. Vuosimallin 2016 Vitaralla on kahteen vuoteen rullattu vain 24tkm, siis vain reilu kymppitonni vuoteen. Se ei ole paljoa se, kun kuitenkin puhutaan käyttöautoksi tarkoitetusta mallista – sitähän Vitara on.
Tyyliltään Vitara on arkikäyttöön soveltuva, kohtuuhintainen järkiauto. Ehkä se ei leveile liikoja, mutta ei sen tarvitsekkaan. Parasta antia ehdottomasti on siirtyminen paikasta A paikkaan B hieman surkeammallakin tiellä. Markku Alenin sanoin, paras ominaisuus on lätäkköön ajo – tosin herra Alen taisi kuvailla näillä sanoilla Toyota Hiluxia. Hyödyntäkäämme sitä sanontaa nytten Suzukiin, ja miettikäämme, sanoisiko herra Alen tästä autosta samoin?
Suzuki Vitara, Opel Mokka, Dacia Duster…

Vitara on Suzukin näkemys tämän kokoluokan nelivetoautosta. Neliveto tottakai on selvyys, ja se on aina päällä. Minkäänlaista vajaavetoista mallia ei ole – eikä tule. Jos automaattivaihteistoa kaipaa, sellainenkin on Vitaraan toki tarjolla. Varustetason nimi on GL, ja varustelistaus käsittää esimerkiksi ilmastoinnin, mukautuvan vakionopeudensäätimen, kosketusnäytön ja peruutuskameran. Kilpailijamallit löytyvät esimerkiksi väliotsikon mukaisista autoista. Blogissani on nähtykin jo Dacia Dusterin koeajo, ajelin sellaista ihan hyvän tovin. Uudistetun Dusterin koeajo vielä minun osaltani odottaa toteutumistaan.
Vuonna 2016 tarjolla oli konehuoneeseen lisäksi 1,4 litrainen BoosterJet. Näistä pienempään manuaali on ollut tarjolla kuusivaihteisena, isompaan viisivaihteisena. Kumpaankin tarjolla ollut automaatti on kuusipykäläinen.
Koeajo – Suzuki Vitaralla on helppo ajaa

Kuljettajan paikalla on ihmisen hyvä olla.
Ajoasento löytyy sopivaksi kokoiselleni kuljettajalle, ja hallintalaitteet on pätevillä paikoilla. Auto on varsin siistissä kunnossa, mutta niinhän sen näillä kilometreillä ja tämän ikäisenä olettaa olevankin. 1,6 litrainen bensakone käy mukavasti, tehoja se tuottaa 120 hevosvoimaa. Riittä arkiajoon. Kytkintuntuma on looginen, ja vaihteet menee pesään helposti. Paketissa on jo perusasiat varsin hyvässä kondiksessa.

Ajomoodia pystyy säätämään.
Ajaessa mitään vikaa saati puutteita ei ilmene. Taajamassa auto on loistava, näkymät ulos on hyvät. Ja peruuttaessa minne ei itse näe, peruutuskameran selkeä kuva autttaa. Oikeastaan koeajo sai miettimään, että miksei Vitaraa näe enemmänkin liikenteessä? Toki näitä on, ei malli nyt aivan sukupuutossa ole. Onko esimerkiksi markkinointi asia, mitä voisi miettiä toisin? En ole perehtynyt Suzukiin merkkinä siten, että osaisin kunnolla ottaa asiaan kantaa. Sen toki tiedän, että meikäläisten Jyväskylässäkin Suzukille jälleenmyyjä löytyy. Tuntuu että hieman hukkaan menee hyvä tuote, jos kansa ei löydä ostamaan sitä. Jos myyntiä kaipaa lisää, saattaisi se olla silloin analyysin paikka.

Missä sitten Vitara on hyvä? Omimmillaan ehkä käyttöautona, siellä missä tämän kokoluokan nelivetoauto on tarpeellinen. Jos tämä menee harrastekäyttöön, on harrastekäyttäjä silloin joku metsästysporukka. Ajaminenhan tällä on tosiaan helppoa ja vaivatonta. Ymmärrän toki sen, miksi joku ostaa tämmöisen. Järkiperusteet on vahvasti läsnä – emännälle ei tarvitse turhia selitellä autohankintaa.

Tavaratilan koko on 375 litraa.
Lopputulema – nimettäköön vaikka Nelivetosepäksi

Kyllä, tästä se lähtee. Toisaalta saattaa tulla tunne, että Suzuki häviää massaan. Niin häviäisikin, jos näitä olisi yhtään enempää liikenteessä – mutta kun ei ole liikaa, niin siihen pohjautuen saattaa erottuakkin massasta. Hintalappu tietää kertoa hinnaksi 21 800 euroa. Perusautoksi varsin kelpaava nyt, kun ne kalleimmat kilometrit on rullattu pois. Kannattaa laittaa harkintalistalle tämän mallin Suzuki, ja poiketa ainakin koeajolle harkitsemaan asioita.

Jyväskyläläinen autoblogisti Mikko

Vaihda joku muu ohjaukseltaan parempi auto.