Ollaan 40-kymppinen pari, puoli vuotta oltu yhdessä. Molemmilla lapsia, miehellä kahden eri naisen kanssa ja ollut naimisissa kummankin kanssa. Edellinen suhde päättynyt vajaa vuosi sitten. Itse olin ollut jo useamman vuoden sinkkuna.
Ihana ihminen tämä mies, huomioonottavainen, tykkää järjestää kaikenlaista, suunnittelee asioita, tykkää halailusta, lähellä olosta jne. Komeakin on ja meillä on pääosin samanlainen huumorintaju ja tykkäämme samoista asioista (toki eroavaisuuksiakin on).
Ongelmana on että asumme eri paikkakunnilla toistaiseksi ja näemme harvoin. Nykyään kuitenkin noin kerran viikossa,mutta illalla töiden jälkeen. Miehellä on tosi vähän lapsetonta vapaa-aikaa. Kaikki loma-ajatkin on sidottu lapsiin, niitä kun on kahden eri naisen kanssa. Minä olen onnellinen silloin kun olemme yhdessä,mutta erossaoloajat on alkanut ahdistaa tosi paljon. Mielialat vaihtelee, olen itkuinen ja tuntuu ettei mikään asia ole hyvin.
Olen miehen kanssa puhunut ja kertonut että kaipaisin enemmän yhdessäoloaikaa ja jos sitä ei saa ilman lapsia niin sitten lasten kanssa. Mutta mies ei halua lapsia tuoda vielä tähän suhteeseen. Ymmärrän toki, koska lapsetkin kokeneet eron eivätkä välttämättä ole vielä valmiitä tutustumaan uuteen ihmiseen.
Lisäksi meillä on ongelmia puhumisen ja seksin kanssa. Minä haluaisin keskustella asioista juurta jaksaen, mutta mies esim. Riidan tultua vaikenee täysin. Seksiä meillä on vähän koska se ei onnistu miehen taholta. Siitäkään ei mies halua keskustella. Ei kuulemma haikaile exän perään, mutta heillä vielä monta asiaa kesken eroon liittyen ja ovat riitaisissa väleissä.
Mies sanoo, että tällainen hän on ja tällainen on hänen elämäntilanne, ota tai jätä.
Olen rakastunut häneen ja yhdessäoloaika on ihanaa ja ollaan suunniteltu asioita myös pitemmälle tulevaisuuteen. Mutta näemme liian harvoin enkä kestä erossaoloaikaa. Itse haluaisin jakaa ihan tavallista arkea lapsineen ja lomineen kaikkineen. Muutosta ei ole tiedossa lähitulevaisuudessa.
Kannattaako siis jatkaa yhdessä vai yrittää etsiä suhdetta jossa voi muutakin tehdä kuin nähdä pari tuntia viikossa.
Jatkaako yhdessä vai ei..
27
323
Vastaukset
- haloota
Jätä mies. Haluat parisuhteelta ihan jotain muuta kuin mitä mies pystyy sinulle tarjoamaan. Siitä kertoo tämäkin:
"erossaoloajat on alkanut ahdistaa tosi paljon. Mielialat vaihtelee, olen itkuinen ja tuntuu ettei mikään asia ole hyvin. "
Tuota vain jäin miettimään miten paljon sinulla on lapsetonta aikaa? Ehditkö murehtia ja kaivata miestä ihan normaalin arjen ja lastesi keskellä? Entä jos sinulla onkin jokin "mieheen ripustaumisongelma"? Tai jokin muu perustava tunne-elämän ongelma? Syytät miestä mielialojen vaihtelusta ja itkuisuudestasi, vaikka tosiasiassa, ikävä muistuttaa, sinä itse ainoastaan kannat vastuun omista tunteistasi. Ei niistä voi ketään muuta syyttää. Joten olehan nyt tarkkana ja kuuntele mitä nuo tunteesi haluavat kertoa sinulle. Jotain mieleen menneisyydestäsi? Lapsuudestasi? Eikö vanhemmillasi ollut sinulle aikaa? Ex-miehestäsi? Hänellä ei ollut aikaa?
Loppuviimeksi: teillä on vain puolen vuoden suhde, jossa on seksi- ja puhumattomuusongelmia. Varmasti itsekin tiedät, ettei suhdetta kannattaa, etenkään parisuhteena ja toivoa että siitä joskus tulisi edes tyydyttävä. - JärkiKäteen
Mielestäni suhteessanne ei ole hyvän aikuisen suhteen alun peruselementtejä: Ne ovat:
- avoimet ja rehelliset puhevälit, kyky jutella kaikesta ja kuunnella.
- läheisyys ja hyvä seksi
- samankaltainen elämäntilanne ja odotukset parisuhteelta
- kummallakaan ei ole epäselvyyksiä/käsittelemättömiä asioita tai tunteita exiensä kanssa
- perusasioista kuten tapaamisista, suhteen tilasta tai tunteista ei ole epävarmuutta eikä niistä tarvitse riidellä
- molemmilla on itsenäinen tasapainoinen elämä jonka haluaa aidosti jakaa toisen kanssa
Syvästi ihastuneena on vaikea nähdä tilannetta selvästi. Riiput harvoissa tapaamisissa kaivaten ja toivoen että asiat muuttuisivat. Totuus on kuitenkin, että et edes tunne miestä kunnolla. Jos lähtökohdat ovat huonot, suhde saa aikaan vain onnettoman tunteen. Se on merkki, että on aika riisua vaaleanpunaiset lasit silmiltä.
Miehellä ei ole ilmeisesti aikomustakaan muuttaa mitään eikä hän ole eri syistä valmis tulemaan vastaan tunne- eikä arjen tasolla: mies on sanonut että ota tai jätä. Tee viisaasti ja jätä. - Myyrä2011
Kiitos vastauksista. Joo, kyllä alan itsekin kääntyä eron suuntaan vaikka se vaikeaa onkin. Kun vihdoin tunsi löytävänsä ihmisen jonka kanssa viihtyy. On mulla toki lyhyitä seurustelu/tapailupätkiä takana, mutta ne päättyi ennen kuin ehti alkaakaan.
Sen takia mietinkin tätä tarkkaan kun tosiaan heti ensitapaamisesta tuntui että kolahti. Ja on meillä seksiä ollut paljonkin ekan kahden kuukauden aikana, mutta sen jälkeen tuli ongelmia. Minä olen se aktiivisempi tässä asiassa. Puhumattomuusongelma on vasta tullut hiljattain kun olen alkanut miettiä syvällisempiä. Miehelle sopii hyvin tämä hiljakseen etenevä kuvio, itse olen ollut niin kauan itsekseen että en malta odottaa.
Taitaa meillä olla kyllä erilaiset toiveet suhteelle. Vaikka mieskin puhelee joskus yhteisestä tulevaisuudesta, mutta se on vielä vuosien päässä.
Minulla on kyllä tunne-elämän ongelmia, olen hyvin herkkä ja tunteella elävä. Rakastan täysillä, mutta koen myös muita -ei niin hyviä tunteita voimakkaasti.
Murehdin ja ikävöin miestä myös lasten läsnäollessa ja välillä huomaan olevani heille kiukkuinen sen takia.
Kyllä tässä suhteessa on enemmän huonoja puolia kuin hyviä. Valitettavasti.- Oiskonäin
Arvelisin, että mies ei ole sinuun rakastunut. Alun kiinnostus ei ole syventynyt.
Yleensä kaikenlainen ”venkulointi” suhteen alussa on ihan vain sen merkki, että toinen ei halua edetä yhtään mihinkään. Olet varmasti ihan kiva ihminen ja mies viihtyy seurassasi silloin tällöin, mutta ei sen enempää.
Siksi hän voi olla nykyään haluton puhumaan, ei halua loukata sinua. Hän ei halua edelleenkään esitellä sinua lapsilleen edes lyhyesti, kiinnostus seksiin on vähentynyt ja tapaamisia on edelleen tosi harvakseen, hän ei kaipaa eikä edes halua tiiviimpää yhteydenpitoa.
Tuollaisessa roikkuminen aiheuttaa kenelle tahansa sydänsuruja, surua ja tuskaa kun omat tunteet ovat voimakkaat.
Mies vaikuttaa aika mukavalta järkevältä mieheltä, joka osaa suojella lapsiaan ja yrittää vielä ottaa välimatkaa eroonsa olemalla kiirehtimättä uuteen suhteeseen.
Miehen vaikeneminen riidoissa voi myös johtua toisen osapuolen (eli sinun) tavasta riidellä, tai vain siitä, että mies ei pärjää sanallisesti riidoissa.
Sitten kun vielä poimin omia kuvauksiasi itsestäsi vahvistuu käsitys, että välttämättä ongelmat eivät ole tässä tapauksessa miehessä.
",mutta erossaoloajat on alkanut ahdistaa tosi paljon. Mielialat vaihtelee, olen itkuinen ja tuntuu ettei mikään asia ole hyvin. "
"Minulla on kyllä tunne-elämän ongelmia, olen hyvin herkkä ja tunteella elävä. Rakastan täysillä, mutta koen myös muita -ei niin hyviä tunteita voimakkaasti. "
"Murehdin ja ikävöin miestä myös lasten läsnäollessa ja välillä huomaan olevani heille kiukkuinen sen takia. "
Olen törmännyt näihin "tunteella eläviin" naisiin ja minulla selkeä päätös on, että he eivät sovellu minulle olivatpa miten kauniita hyvänsä.
Tee siis miehelle ja hänen lapsilleen palvelus ja ota ero. Itsellesikin se voi olla parempi. Monesti lapsettoman ja "lapsellisen" liitot ovat hankalia jo ihan normi-ihmisilläkin.Toisaalta varoitan sinua miehistä , jotka lähtevät nopeasti intensiiviseen suhteeseen.
Ai niin ja tuo seksin puute pelkästään, riittäisi useimmille ihmisille syyksi eroon.- Myyrä2011
Olet aivan oikeassa, ei miehessä olekaan vikaa muuten kuin se, että hän ei keskustele. Jos tietäisin mitä hän haluaa tai hakee niin uskon että pystyisin hyväksymään muut tosiasiat paremmin.
Minä olin suhteen alussa hyvin epäileväinen, en uskonut että tästä kehkeytyis mitään enkä todellakaan tykännyt siitä että mies on vasta eronnut, jolla asiat vielä kesken kaiken suhteen. Mutta mies oli ihana ja huomioiva ja sai minut rakastumaan. Hän myös suhteen alkuvaiheessa itse puhui muuttamisesta samaan kaupunkiin jopa naimisiinmenosta tulevaisuudessa, hälventääkseen minun epäilyksiä siitä että voiko tästä tulla mitään . Sitten kun minä aloin halajamaan jotain syvempää, niin hän taas otti takapakkia.
Minä olen kertonut hänelle näistä tunne-elämän ongelmista ja muistakin ongelmista ja se on meitä yhdistävä tekijä ollutkin. Jotenkin osataan ymmärtää toisiamme paremmin tietyissä asioissa. Tai ainakin osattiin.
Seksin suhteen en ole vielä luovuttanut ja uskon että sitä pystyttäisiin korjaamaan vielä kunhan meillä olisi vaan riittävästi aikaa. - Hoplaax
Myyrä2011 kirjoitti:
Olet aivan oikeassa, ei miehessä olekaan vikaa muuten kuin se, että hän ei keskustele. Jos tietäisin mitä hän haluaa tai hakee niin uskon että pystyisin hyväksymään muut tosiasiat paremmin.
Minä olin suhteen alussa hyvin epäileväinen, en uskonut että tästä kehkeytyis mitään enkä todellakaan tykännyt siitä että mies on vasta eronnut, jolla asiat vielä kesken kaiken suhteen. Mutta mies oli ihana ja huomioiva ja sai minut rakastumaan. Hän myös suhteen alkuvaiheessa itse puhui muuttamisesta samaan kaupunkiin jopa naimisiinmenosta tulevaisuudessa, hälventääkseen minun epäilyksiä siitä että voiko tästä tulla mitään . Sitten kun minä aloin halajamaan jotain syvempää, niin hän taas otti takapakkia.
Minä olen kertonut hänelle näistä tunne-elämän ongelmista ja muistakin ongelmista ja se on meitä yhdistävä tekijä ollutkin. Jotenkin osataan ymmärtää toisiamme paremmin tietyissä asioissa. Tai ainakin osattiin.
Seksin suhteen en ole vielä luovuttanut ja uskon että sitä pystyttäisiin korjaamaan vielä kunhan meillä olisi vaan riittävästi aikaa.Seksin suhteen et ole luovuttanut?
Tuota... nyt herätys. Tuoreessa suhteessa ei saa yleensä pidettyjä näppejään toisesta erossa, näettekin niin harvoin.
Menemättä muihin (moniin) ongelmiinne, sanon nyt ihan suoraan, että mies ei todennäköisesti ole enää kiinnostunut sinusta seksuaalisesti. Ei siihen mikään enempi yhteinen aika auta. - who
Myyrä2011 kirjoitti:
Olet aivan oikeassa, ei miehessä olekaan vikaa muuten kuin se, että hän ei keskustele. Jos tietäisin mitä hän haluaa tai hakee niin uskon että pystyisin hyväksymään muut tosiasiat paremmin.
Minä olin suhteen alussa hyvin epäileväinen, en uskonut että tästä kehkeytyis mitään enkä todellakaan tykännyt siitä että mies on vasta eronnut, jolla asiat vielä kesken kaiken suhteen. Mutta mies oli ihana ja huomioiva ja sai minut rakastumaan. Hän myös suhteen alkuvaiheessa itse puhui muuttamisesta samaan kaupunkiin jopa naimisiinmenosta tulevaisuudessa, hälventääkseen minun epäilyksiä siitä että voiko tästä tulla mitään . Sitten kun minä aloin halajamaan jotain syvempää, niin hän taas otti takapakkia.
Minä olen kertonut hänelle näistä tunne-elämän ongelmista ja muistakin ongelmista ja se on meitä yhdistävä tekijä ollutkin. Jotenkin osataan ymmärtää toisiamme paremmin tietyissä asioissa. Tai ainakin osattiin.
Seksin suhteen en ole vielä luovuttanut ja uskon että sitä pystyttäisiin korjaamaan vielä kunhan meillä olisi vaan riittävästi aikaa.Hold your horses.
Teillä on kaikenlaista ongelmaa ilmoilla, vaikka olette tunteneet vain puoli vuotta ja näette töiden jälkeen kerran viikossa. Suhdettanne voisi kutsua aivan huolella vielä pelkäksi tapailuksi, ei missään nimessä seurusteluksi tai parisuhteeksi. Suonet anteeksi suoruuteni, mutta minusta kirjoituksesi viittaa nimenomaan siihen, että unohtaen kaikki realiteetit (molemmilla lapsia, miehellä kahden naisen kanssa, asutte eri paikkakunnilla...) haluat nopeasti ja pikaisesti suunnitella, muovata suhteestanne unelmiesi parisuhteen viis veisaten todellisuudesta, välittämättä yhtään siitä mitä mies haluaa, tai edes mihin hän kykenee pystymään. Sitten sanot, ettei mies halua puhua. Ei tietenkään halua puhua, koska hän tietää, että haluat kuulla vain tietynlaista puhetta, et sitä mitä mies haluaa sanoa. Vaikutat jopa tyrmäävältä sanoessasi "Minä haluaisin keskustella asioista juurta jaksaen". Minä olisin juossut karkuun miestä, joka sanoisi minulle noin.
Sen sijaan minua viehätti erityisesti nykyisen mieheni sanoma ensimmäisillä treffeillä "Voit kertoa itsestäsi mitä haluat. Jos kyselen liikaa, tai vääristä asioista, voit olla ihan vapaasti vastaamatta, sanoa vain "en halua puhua siitä (ainakaan vielä)". Tämä hurmasi minut täysin ;). Puhumisella/keskustelulla ei kannata painostaa toista. Samoin kannattaa miettiä miksi itse haluaisi "väkisin" keskustella jostain tai "keskustella juurta jaksain". Yogamies kirjoitti:
"Miehen vaikeneminen riidoissa voi myös johtua toisen osapuolen (eli sinun) tavasta riidellä, tai vain siitä, että mies ei pärjää sanallisesti riidoissa."
, jonka allekirjoitan täysin. Mies vaikenee, tuossa kohtaa se on viisauden merkki.
Se, että olet korostanut pitäväsi juurta jaksaen puhumisesta, ja ehtinyt avautua tunne-elämän ongelmistasi ym. miehelle tässä vaiheessa ei ole ihan älyttömän hyvä asia suhteenne kannalta, ei myöskään seksielämän. Sellainen nimittäin saattaa ikävästi kuormittaa hyvinkin paljon miestä, joka yrittää sopeutua eronsa jälkeiseen elämään, hoitaa lapsiaan ja ilmeisesti myös töitään. Tuossa edellä ehdotettiin sinun mahdollisesti "ripustautuvan" mieheen. Minusta juuri sellaiselta näyttää. Haluat elää miehen kautta ja sitten itket kotona lasten kanssa, kun mies ei tee sitä mahdolliseksi.
Aika tyly kirjoituksestani tuli, mutta oikeasti itselleni tuli paha olo siitä miten kohtelet miestä. Ts. se aika, jonka vietätte yhdessä on tarkoitettu ilon ja energian tuomiseen, ei toisinpäin. Anna toisen puhua silloin kun hän haluaa, kuuntele. Älä pidä omaa tyyliäsi puhua ja mikä vielä kurjempaa omia tarpeitasi ainoina oikeina. Ota mies huomioon. Näe mies omana itsenään, ei sinun kaikenlaisten tarpeiden tyydyttäjänä ja ongelmien ratkojana. - Myyrä2011
who kirjoitti:
Hold your horses.
Teillä on kaikenlaista ongelmaa ilmoilla, vaikka olette tunteneet vain puoli vuotta ja näette töiden jälkeen kerran viikossa. Suhdettanne voisi kutsua aivan huolella vielä pelkäksi tapailuksi, ei missään nimessä seurusteluksi tai parisuhteeksi. Suonet anteeksi suoruuteni, mutta minusta kirjoituksesi viittaa nimenomaan siihen, että unohtaen kaikki realiteetit (molemmilla lapsia, miehellä kahden naisen kanssa, asutte eri paikkakunnilla...) haluat nopeasti ja pikaisesti suunnitella, muovata suhteestanne unelmiesi parisuhteen viis veisaten todellisuudesta, välittämättä yhtään siitä mitä mies haluaa, tai edes mihin hän kykenee pystymään. Sitten sanot, ettei mies halua puhua. Ei tietenkään halua puhua, koska hän tietää, että haluat kuulla vain tietynlaista puhetta, et sitä mitä mies haluaa sanoa. Vaikutat jopa tyrmäävältä sanoessasi "Minä haluaisin keskustella asioista juurta jaksaen". Minä olisin juossut karkuun miestä, joka sanoisi minulle noin.
Sen sijaan minua viehätti erityisesti nykyisen mieheni sanoma ensimmäisillä treffeillä "Voit kertoa itsestäsi mitä haluat. Jos kyselen liikaa, tai vääristä asioista, voit olla ihan vapaasti vastaamatta, sanoa vain "en halua puhua siitä (ainakaan vielä)". Tämä hurmasi minut täysin ;). Puhumisella/keskustelulla ei kannata painostaa toista. Samoin kannattaa miettiä miksi itse haluaisi "väkisin" keskustella jostain tai "keskustella juurta jaksain". Yogamies kirjoitti:
"Miehen vaikeneminen riidoissa voi myös johtua toisen osapuolen (eli sinun) tavasta riidellä, tai vain siitä, että mies ei pärjää sanallisesti riidoissa."
, jonka allekirjoitan täysin. Mies vaikenee, tuossa kohtaa se on viisauden merkki.
Se, että olet korostanut pitäväsi juurta jaksaen puhumisesta, ja ehtinyt avautua tunne-elämän ongelmistasi ym. miehelle tässä vaiheessa ei ole ihan älyttömän hyvä asia suhteenne kannalta, ei myöskään seksielämän. Sellainen nimittäin saattaa ikävästi kuormittaa hyvinkin paljon miestä, joka yrittää sopeutua eronsa jälkeiseen elämään, hoitaa lapsiaan ja ilmeisesti myös töitään. Tuossa edellä ehdotettiin sinun mahdollisesti "ripustautuvan" mieheen. Minusta juuri sellaiselta näyttää. Haluat elää miehen kautta ja sitten itket kotona lasten kanssa, kun mies ei tee sitä mahdolliseksi.
Aika tyly kirjoituksestani tuli, mutta oikeasti itselleni tuli paha olo siitä miten kohtelet miestä. Ts. se aika, jonka vietätte yhdessä on tarkoitettu ilon ja energian tuomiseen, ei toisinpäin. Anna toisen puhua silloin kun hän haluaa, kuuntele. Älä pidä omaa tyyliäsi puhua ja mikä vielä kurjempaa omia tarpeitasi ainoina oikeina. Ota mies huomioon. Näe mies omana itsenään, ei sinun kaikenlaisten tarpeiden tyydyttäjänä ja ongelmien ratkojana.No oli kyllä minustakin aika tylyä tekstiä enkä ihan kaikista asioista ole samaa mieltä. Esim. En koskaan meidän vähäistä yhdessäoloaikaa käytä riitelemiseen vaan silloin vaan nautitaan toisistamme ja yhdessäolosta.
Minä en ole painostanut miestä seksin suhteen vaikka kun ongelmia alkoi ilmetä niin olin lyömässä hanskat tiskiin mutta mies pyysi odottamaan että tilanne paranee. Minä tyydytän hänen tarpeita muulla tavoin vaikka en itse saakaan läheskään aina vastinetta. Asia on miehelle arka.
Lisäksi olen kiltisti kuunnellut suuttumatta hänen ongelmiaan exän kanssa omaisuuden jakamiseen ja lasten tapaamisiin liittyen ja muutenkin. Vaikka itse olen sitä mieltä että nämä asiat olisi pitänyt hoitaa ja selvittää ennen uuteen suhteeseen ryhtymistä.
Mielestäni avoin keskustelu kuuluu hyvään parisuhteeseen. Kyllä ne suhteet yleensä kaatuu nimenomaan keskustelun puutteesta. En ruodi (tai ruotisi)asioita pohjamutia myöten läpi miehen kanssa, sitä varten on kaverit. Minulle riittäisi että keskusteltaisiin esim. Siitä että haluaako mies vielä jossain vaiheessa asua saman katon alla jonkun kanssa vai ei. Jos ei tiedä, ni sekin on ihan hyvä vastaus jos saisi vielä vähän lisäinformaatioita että mitkä asiat siinä mietityttää.
Mies myös tiesi suhteeseen lähtiessä että etsin vakavaa ja pitkäaikaista suhdetta. Olin sitä mieltä ettei meidän kannata mihinkään suhteeseen ryhtyä, kun ollaan niin eri elämäntilanteissa. Mies kuitenkin itse sanoi että on henkisesti eronnut jo kauan sitten ja valmis vakavampaan suhteeseen jo. Ehdotin tapailua aluksi mutta mies ei sitä halunnut.
Olen siis mielestäni tässä suhteessa ollut muutakin kuin täysin kurja naisystävä. Ei kai se voi mennä niin että mennään ihan täysin toisen ehdoilla?
- möaslmföasgäa
Musta tää on nyt vähän hassua puhua ja vetvoa, että kenessä on ongelma - ongelma on vuorovaikutuksessa ja parisuhteessa, ei ihmisissä. Jos halutaan nyppiä niin varmasti kummastakin löytyy vikaa. Turhaa höösäystä ja häsäystä eli alkuperäisenä en lähtisi niitä ottamaan harteilleni ja puolustelemaan tai muuta vastaavaa.
Mitä mietin omalla kokemuksella (uusperhe-eloa n. 15v takana), niin avoimuus ja vuorovaikutus on kyllä tärkeää JOS haluaa parisuhdetta rakentaa.
"Mies sanoo, että tällainen hän on ja tällainen on hänen elämäntilanne, ota tai jätä."
Sinä olet selkeästi myös kertonut hänelle millainen sinä olet ja mitä toivot parisuhteelta. Ehkä nämä eivät sitten mene ihan yksiin ja omasta mielestä tuntuu hankalalta jos kumpikin ei pyri omalta suunnaltaan edistämään parisuhdetta (koska aidosti sitä haluaa, ei mikään velvoite vaan omista haluista kumpuavaa normaalia toimintaa) kertomalla omia näkemyksiä ja miettimällä miten voi itse auttaa tilannetta (esim. sinulla se kaipuun hallinta tai pohdinta, että mikä tässä suhteen vaiheessa on sinulle riittävä yhdessäolon aika ja mies tahollaan miten voi yhdessäoloa hiljalleen lisätä).
En osaa sitten sanoa. Ehkä ainakin alkaisin henkisesti varautua irtautumiseen. Sitähän itse rummutan vahvasti kummankin kannalta että hiljaksiin katsoo ja totuttelee (ei vain lasten vaan myös miehen ja naisen kannalta), mutta kyllä se meillä ainakin vaati aika paljon avoimuutta ja sujuvaa vuoropuhelua. Esimerkiksi juuri tuo, että huomaat itsessäsi ja siinä elossa tietyt piirteet. Esim. kiukkuisuus lapsiin tai turhautuminen - pystytkö itse tätä säätämään vai onko riskinä, että tuo ärsyyntyminen tulee laajemminkin "olotilaksi" lasten suhteen ja silloin tulee miettiä kannattaako sinun pistää itseäsi sellaiseen rääkkiin ja mahdolliset seuraamukset muillekin (vaikka siis et mitenkään muuten kiukuttelisi). Minkä ikäisiä lapset ovat?
Vähän tuntuu siltä, että ehkä nuo miehen alussa mainitsemat puheet koskivat nyt etenkin vain sitä että "olen päässyt yli edellisestä", mutta ei kokonaisuudessaan vielä hahmottanut teidän erilaisia elämäntilanteita. Mikä nyt on tottakai luonnollista, kun ei siinä vaiheessa samalla tavoin yhdessä oltu ja ne poikkeavuudet tulleet esiin.
Ja sen kyllä toisaalta ymmärrän hyvin, että miestä voi pelottaa sanoa juuta tai jaata yhdessäasumiseen - ettet ota sitä lopullisena näkemyksenä. Nimittäin varmaan ei tiedä. - Myyrä2011
Kaiken tämän pähkäilyn jälkeen päätin että yritän olla vaivaamatta päätäni ja yrittää vielä miehen kanssa. Hänen elämäntilanteessa on kuitenkin tulossa muutoksia, joka mahdollistaisi näkemisen useammin muutaman kuukauden sisällä. Ja vaikka mies ei puhu tunteista, toiveista tai suunnitelmistaan niin hän kyllä järjestää mahdollisuuksien mukaan kivaa yhteistä tekemistä. Ja kun oikein kovasti mietin, ni en ehkä itsekään halua lapsia vielä mukaan näihin tapaamisiin kun nimenomaan kaipasin aikuista tekemistä ennen kaikkea.
Haluan kyllä enemmän keskustelua ja sitä että voin kertoa tunteistani ja tuntemuksistani ilman että siitä seuraa puhumattomuus ja suuttuminen. Mutta niin kuin täällä on sanottu että puoli vuotta on suht lyhyt aika ja kun vielä niin harvakseltaan ollaan nähty voipi olla että hänellä menee pitempi aika avautua. Ja jos vaikka edellisessä suhteessa on avoimuudesta seurannut riitaa, ni voihan se vaikuttaa. Toki näin on minunkin kanssa, yleensä suutun aluksi jos jotain puhutaan joka ei minua miellytä. Mutta suuttumus menee ohi ja pystyn sen jälkeen ajattelemaan asiaa järkevästi. Mutta jos ei puhuta lainkaan, ni asia paisuu älyttömiin mittasuhteisiin ja tulee jossain vaiheessa paljon pahempana ulos.
Vaakakupissa painaa vielä se, että tunsin heti alussa että tässä on ihminen jo kanssa ei tarvi olla kuin oma ittensä ja vaikka ihan niin ei enää ole niin en vielä halua heittää kirvestä kaivoon. Oikeestaan me sovittiin seksitreffit netissä näkemättä ja kenenkään muun kanssa en ole tullut juttuun niin hyvin kuin hänen kanssaan :)- aty
Luin noita saamiasi kommentteja ja sinun vastauksia niihin. Olen samaa mieltä kuin tuossa edellä, että teillä on ongelma vuorovaikutuksessa. Ette tunne toisia tarpeeksi hyvin ja molemmilla varmaan turhan paljon odotuksia tai paineita suhteen jatkumiseksi.
",yleensä suutun aluksi jos jotain puhutaan joka ei minua miellytä."
Jäin miettimään tuota. Miksi sinun pitää suuttua, jos jokin ei miellytä? Tekeekö mies samoin? Normaali vuorovaikutus toimii niin, että toinen kertoo mitä ajattelee asiasta A, toinen kuuntelee hiljaa, vaikka kerrottu herättäisikin paljon tunteita. Sitten sama toisinpäin - toinen kertoo mitä ajattelee asiasta A, toinen kuuntelee hiljaa, vaikka kerrottu herättäisikin paljon tunteita. Jos ajatukset poikkeavat kovasti toisistaan, se on ihan ok. Ei tarvitse olla samaa mieltä. Silti on hyvä etenkin tärkeissä asioissa ottaa kumpaisenkin näkökulmat huomioon. Pahinta mitä voi tehdä vuorovaikutuksen latistamiseksi ja tappamiseksi on suuttua aina, jos jokin toisen sanomassa ei miellytä.
Seksitreffit netissä... Hmm. Itse jättäisin väliin. - Myyrä2011
Kyllä olen samaa mieltä että ongelma on vuorovaikutuksessa. Mutta kyllä se on hankala löytää ihminen, jonka kanssa ei jotain vuorovaikutusongelmia ole. epäilen myös että löytyy muitakin minun lisäksi joka suuttuu joskus jostain mitä toinen osapuoli sanoo tai kertoo. Minulla on ongelmana reagoida liian isosti asioihin enkä pysty pidättämään mitä suustani ulos tulee (olen yrittänyt harjoitella), mutta olen siitäkin puhunut miehelle alussa jo. Kertonut että minulla on tämä huono tapa ja kaikkea ei pidä ottaa ihan kirjaimellisesti.
Mies ei suutu mistään. Tai suuttuu nykyään, mutta pitää sitten mykkäkoulua eli meidän tapauksessa ei laita tai vastaa viesteihin ja ei soita. - aay007
Myyrä2011 kirjoitti:
Kyllä olen samaa mieltä että ongelma on vuorovaikutuksessa. Mutta kyllä se on hankala löytää ihminen, jonka kanssa ei jotain vuorovaikutusongelmia ole. epäilen myös että löytyy muitakin minun lisäksi joka suuttuu joskus jostain mitä toinen osapuoli sanoo tai kertoo. Minulla on ongelmana reagoida liian isosti asioihin enkä pysty pidättämään mitä suustani ulos tulee (olen yrittänyt harjoitella), mutta olen siitäkin puhunut miehelle alussa jo. Kertonut että minulla on tämä huono tapa ja kaikkea ei pidä ottaa ihan kirjaimellisesti.
Mies ei suutu mistään. Tai suuttuu nykyään, mutta pitää sitten mykkäkoulua eli meidän tapauksessa ei laita tai vastaa viesteihin ja ei soita."enkä pysty pidättämään mitä suustani ulos tulee (olen yrittänyt harjoitella), mutta olen siitäkin puhunut miehelle alussa jo. Kertonut että minulla on tämä huono tapa ja kaikkea ei pidä ottaa ihan kirjaimellisesti."
Tämä on ISO ongelma. Se rikkoo uskottavuutesikin, toisen arvostuksen. Tuossa suhteessa et kyllä pääse siitä eroon, koska miehen mykkäkoulu on myös todella ISO ongelma, vähintään yhtä suuri ongelma kuin sinun "pidätysvaikeudet". Itseasiassa ne ovat epäterveen käyttäytymisen ääripäiden vastakappaleet. Paitsi vuorovaikutusongelma, teillä on molemmilla hyvin epäterveitä omia käyttäytymismalleja.
- Tuhoontuomittu
Tuohan nyt näkee vanha aatukin,ettei tuosta hyvää seuraa.Teillä on vasta rakkauden huumavaihe,joka on taatusti parasta aikaa.Asutte vielä erillänne.Nyt jo ongelmia.Mitäs luulet ,kun lapset on sitten sun hoidettavina vuoroviikoin ,siis ttietenkin teidän ( sinä teet suurimman osan)
En ikinä pistäisi itseäni tuhon rakoon.- Myyrä2011
Eikö ne ongelmat ole hyvä selvittää ennen kuin muuttaa saman katon alle. Etenkin kun mukana on myös lapsia. Kaipa sitä on tullut liian kriittiseksi. Kun on itselläni on jo pari pitkää suhdetta takana ja sitten myös tarkoituksella ollut sinkkuna pidempään, jotta oppisi tietämään mitä haluaa ja mitä ei. Ja myös yrittänyt muuttaa omia huonoja tapoja. No, näköjään jäänyt pelkäksi yrittämiseksi. Kun ei se järki kulje minun aivoissa yhtä nopeasti kuin tunnekuohu.
- CrystalClearxx
Seksitreffeillä alkanut tapailusuhde, jossa mies ei halunnut alunperinkään enempää kuin tapaamisia silloin tällöin kaiken kivan merkeissä.
Sinä puhut nyt parisuhteesta, enemmistä tapaamisista, lasten ottamisesta mukaan elämään, haluat tunnepuhetta. Mies vaikenee, ärsyyntyy.
Semmoinen kuva mulle tästä tuli. Että olette ihan eri sivulla koko suhdeasiassa.
Mies ei tasan varmasti ole sinuun rakastunut, kyllä sen näkisit, tuntisit ja kuulisit häneltä jos olisi. Valmistaudun siihen, että hän saattaa ottaa hissukseen lisää etäisyyttä.
Seksitreffailee ehkä jo jonkun muunkin kanssa välillä joka ei puhu sitoutumista, koskapa sun kanssa nähdessä ei ole enää paukkuja piipussa.- xxxxxxxxxxxxxjjjjjjjjj
Noh, mulla ei varaa sanoa tohon juuta eikä jaata paitsi että aina ei mene niinkuin strömsössä tai alunperin ajatteli.
Nimm. 10 vuotta naimisissa ja lapsia seksitreffinettideittini kanssa (eikä kumpikaan tod. osannut mitään rakkaudesta sanoa jonkun 0,5 v tapailun jälkeen)
Tuntuu vähän siltä, että mies ei ole vielä ihan tikissä erojensa jälkeen. Ei ole vielä löytänyt oikeaa elämää eikä elämä häntä.
Ennen kuin mihinkään "suhteeseen" lähdetään, pitää tykätä olla yksin, rakastaa itseään ja haluta sitä taapaamaansa ihan hulluna.
Jos suhteessa tulee vaikeuksia 2-3 kuukaudessa ja konfrontaatioissa mennään lukkoon, niin ei mitään tulevaisuutta hommassa. Kyllä dialogin pitää toimia niin puheessa, arjessa kuin seksissäkin.
On myös hyvä laskea joku päivä yhteydenottojen tasapaino; kuka ylläpitää vai ylläpitääkö molemmat?- Myyrä2011
No näkökulmia on monia. En tiedä tiedänkö rakkaudesta yhtään mitään mutta ylipäätänsä on hyvä olla silloin kun ollaan yhdessä. Ja kauhea kaipuu kun ei olla yhdessä.
Jos tässä tapauksessa mies haluaa vain tapailua ja tapailee muitakin eikä halua mitään vakavampaa niin kuin täällä väitetään, täytyy sanoa että en sitten osaa tulkita ihmisiä lainkaan ja miestä voisi sanoa siaksi. Itse en tähän kuitenkaan usko.
Hän on meistä jopa se kiirehtijä ollut alussa, puhui rakkaudentunnustuksia ja piti yhteyttä tiiviimmin kuin minä. Ja pitää edelleen, paitsi riitatilanteessa. Minä olin taas alussa varovainen enkä puhunut mitään lällyjä. No nyt kun aikaa kulunut ja minun tunteet vahvistuneet, niin minua harmittaa eniten ettei tilanne etene ja mies ei puhu mitään eikä vastaa mihinkään. Tottakai se ottaa päähän. Nyt kun minut on saatu pauloihin, niin sitten jarrutellaan :)- TotuusSattuuQC
"Hän on meistä jopa se kiirehtijä ollut alussa, puhui rakkaudentunnustuksia ja piti yhteyttä tiiviimmin kuin minä."
Valitettavasti tämä ei kerro vielä oikein mitään. Moni "kukasta kukkaan lentelijä" on juuri selainen että on alussa kauhean aktiivinen ja tunteella mukana mutta sitten ne tunteet laimenevat yhtä nopeasti kuin ovat syttyneetkin. Sellaisille ihmisille rakkaudentunnustukset ovat vain kevyitä hattaroita joita voi heitellä ilmaan sen kummemmin ajattelematta. - TarinanOpetus
TotuusSattuuQC kirjoitti:
"Hän on meistä jopa se kiirehtijä ollut alussa, puhui rakkaudentunnustuksia ja piti yhteyttä tiiviimmin kuin minä."
Valitettavasti tämä ei kerro vielä oikein mitään. Moni "kukasta kukkaan lentelijä" on juuri selainen että on alussa kauhean aktiivinen ja tunteella mukana mutta sitten ne tunteet laimenevat yhtä nopeasti kuin ovat syttyneetkin. Sellaisille ihmisille rakkaudentunnustukset ovat vain kevyitä hattaroita joita voi heitellä ilmaan sen kummemmin ajattelematta.Näinpä. Tuolloin suhde ajatutuu tyypillisesti ongelmalliseksi juuri kun omat tunteet ovat syventyneet.
Viimeisin tapailukumppanini oli aivan klassikkoesimerkki.
Aloittelin varovasti ja mies oli innokkaampi, meni useampi kuukausi. Rakastuinkin mutta samalla huomasin, että mitenkäs tämä suhde nyt jotenkin oudosti junnaa.
Puheistaan huolimatta mies ei edelleenkään ollut tavannut lapsiani eikä esitellyt omiansa. Alkoi olla välillä ärtymystä minuun, sanoi itsekkääksi ja etten ymmärrä hänen hankalaa elämäntilanetta (exäkuviot ja lapset).
Tapaamisia oli edelleen vain harvakseltaan ja lomat olin yksin. Samalla mies oli kuitenkin vähän mustasukkainenkin, oli hauska ja hellä. piti tiiiviisti yhteyttä. Olin ihan hämmentynyt ja luonteelleni poikkeavasti tuo koko suhde tuntui vievän kaiken energian ja ajatukseni. Olin aivan rakastunut - ja samalla tosi ahdistunut. Kaikki oli jotenkin oudosti ja pitkät erossa olo ajat olivat yhtä tuskaa.
Reilun 6 kk tempomisen jälkeen lopetin suhteen vaikka sydän vuosi verta. Juttelimme viestein ”kaveina” vielä jonkin aikaa ja selvisi että hänellä oli jo uusi työn alla. Oli ollut ehkä jo jonkin aikaa. Lensi siis sinne toiseen kukkaan jälleen takki auki. Sain vihdoin poistettua hänen numeronsa kännykästäni.
Kuulostaako kokemani ja fiilikseni yhtään tutulta AP? - Myyrä2011
Kyllä kuulostaa vähän liiankin tutulta.
Lienee palattava sinkkuelämään. Silloin oli sentään hauskaa, ei paljoa itkettänyt jos joku ei laittanut viestiä. Itsekin olin melko julma miehiä kohtaan. - aay007
"Hän on meistä jopa se kiirehtijä ollut alussa, puhui rakkaudentunnustuksia ja piti yhteyttä tiiviimmin kuin minä. "
En voisi sietää tuollaista miestä, joka lirkuttelee rakkauden tunnustuksia ensi alkuun. Miten voit ottaa niitä todesta? - TarinanOpetus
aay007 kirjoitti:
"Hän on meistä jopa se kiirehtijä ollut alussa, puhui rakkaudentunnustuksia ja piti yhteyttä tiiviimmin kuin minä. "
En voisi sietää tuollaista miestä, joka lirkuttelee rakkauden tunnustuksia ensi alkuun. Miten voit ottaa niitä todesta?Eipä se sellaista sietämätöntä lirkuttelua ole miksi sen ehkä miellät. Minäkin olen kyllä ihan täysipäinen nainen, heh - ja varmaan on AP:kin.
Se on fiksua ja koskettavaa, ei yliampuvaa. Yhdessä ollessa herkkiä pusuja, koskemista, herkkyyttä ja kaunis höpsö sana vaikka. Mies voi lähettää kivoja viestejä, sellaisia josta todella ilostuu, jonka uskoo ja sykähtyy. Semmoisia tavallisia juttuja siis, joita ihan oikeatkin rakastavat parit viestivät vaikka työn lomassa toisilleen.
AP, kyllä se loppuu sitten kun sulla on mitta täynnä. Aika kauan sitä joskus vaan rämpii, miettii mikä tässä nyt mättää. Vaikka sen tietää, että ne hyvät suhteet alkavat ihan tasaisesti ja kivuttomasti. Mullakin nykyään semmoinen, oliut jo pari vuotta.
- elämänkumppanitmuualla
Puoli vuotta olette "seurustelleet", sehän tarkoittaa että te olette nähneet 15-25 kertaa.
Ja tähän aikaan mahtuu teillä jo seksiä, riitoja, suuttumista ja huutamista, on mykkäkoulua ja muuta säätämistä, on ongelmia lasten loma-ajoista lasten yms yms.
Sinähän hait seksitreffipalstalta kumppania ja löysit sieltä omien sanojesi mukaan
".... ihana ihminen tämä mies, huomioonottavainen, tykkää järjestää kaikenlaista, suunnittelee asioita, tykkää halailusta, lähellä olosta jne. Komeakin on ja meillä on pääosin samanlainen huumorintaju ja tykkäämme samoista asioista...."
Nyt sinulla on kultakimpale käsissäsi ja siitä huolimatta et ole tyytyväinen.
Otahan silmiltäsi pois nuo vaaleanpunaiset lasit, seksitreffipalstalta löytyy seksikumppaneita. Pankaa tyytyväisinä aamusta iltaan ja illasta aamuun silloin kun olette kaksin, mutta lopeta se typerä kyseleminen tulevaisuudesta ja perheiden yhdistämisestä. Koeta tajuta, että hyvin hyvin harva seksiä haluava eronnut voi antaa rehellisiä lupauksia ihmiselle jota ei oikeasti tunne kuin pienen pintasipaisun verran, vai pitäisikö sinun tapauksessasi sanoa muutaman työnnön verran. - Myyrä2011
Kiitos vastauksistanne. Sain kyllä aika hyvin sen käsityksen ettei tämä suhde tule toimimaan koskaan ja mikäli haluan välttyä suuremmilta vaurioilta niin parempi lähteä tässä vaiheessa eri suuntaan.
Nyt kun ollaan taas oltu riidoissa ja se selvitetty, niin joitain muutoksia on tullut. Vaikka sanoja ei miehen suustq ole vielä tullut, niin pieniä tekoja kuiteskin. Esim. minut kutsuttu mukaan hänen kaverin luokse viikonlopuksi kylään jossa tarkoitus olisi olla osan aikaa miehen harrastuksen parissa. Ja antoi minulle etukäteen tiedoksi seuraavan puolen vuoden lapsivapaat. Ja haluaisi ostaa liput ensi syksynä olevaan konserttiin ja muutakin pienempää yhteistä tekemistä. Ja pyytänyt odottamaan hänen tilanteensa selkiytymistä. Et ei tämä nyt helpommaksi muuttunut.
Ja ei me missään seksipalstalla olla pyöritty. Itse kokoajan etsinyt vakavampaa suhdetta, mutta en halunnut etäsuhdetta. Kun hän vaikutti mukavalta niin ajattelin et miksipäs ei. Eihän tässä tarvitse koskaan enää nähdä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1262668
Juniorivalmennus Jokereissa..
Mitä hittoa siellä seurassa oikein tapahtuu?? Tämän kauden U14 ikäluokkaan on mahdutettu kaksi päävalmentajaa. Tälle kau562137Ammuskelua taas
Keskipohjanmaa tietää kertoa että Yläpubin hujakoilla ammuskeltu lauantain vastaisena yönä.241721- 1291528
Introverttinä osastolla
Yhdellä lääkäritapaamisella hoitaja valitti lääkärille etten tee mitään muuta kuin makaan ja ulkoilen. Kävin kuitenkin s3641288- 681283
Seksikkäin asu mikä päällä olet nähnyt kaivattusi ?
Seksikkäin asu mikä yllä olet nähnyt kaivattusi ?711210- 891055
- 90979
- 128931