kertoka miten saan melkein kaksi vuotiaasta kissa tytöstäni vähemmän ujostelevan sylikissan? tiedän että on vaikeaa ( ellei mahdotonta) muuttaa kissan luonnetta tämän ikäisenä.... poikani koko ajan nostelee kissaa syliin ja juoksee välillä pelkästään poikaa pakoon eikä ketään muita.. ei miestäni, tyttöäni eikä itseäni... mutta voisiko se silti olla, että kyse olisi pojan päivittäsestä kissan kanssa " pelleilimisestä" ?
olen sanonut pojalle monta kertaa että lopettaa kissan nostelemisen, jos ei halua kissan pelkäävän häntä koko loppu elämänsä.... kisa on arka vieraille... sitä on kyllä AINA hoidettu hyvin ja se on aivan terve... tai kyllä se joskus juoksee kaikkia meitä karkuun jos on levottomalla leikki päällä.... apua! en halua kissani elävän loppu elämäänsä pelossa... niin siinä käy jos näin jatkuu tulevassakin.......
olen sanonut pojalle monta kertaa että lopettaa kissan nostelemisen, jos ei halua kissan pelkäävän häntä koko loppu elämänsä.... kisa on arka vieraille... sitä on kyllä AINA hoidettu hyvin ja se on aivan terve... tai kyllä se joskus juoksee kaikkia meitä karkuun jos on levottomalla leikki päällä.... apua! en halua kissani elävän loppu elämäänsä pelossa... niin siinä käy jos näin jatkuu tulevassakin.......
Vastaukset 4
Vanhimmat
käsittelemään kissaa oikealla tavalla. Kissaa ei nosteta väkisin syliin, ei jahdata, ei tuijoteta silmiin tai lähestytä uhkaavasti ylhäältä päin.
Tosiasia on, että jotkut kissat ovat niin arkoja, että vaatisivat aikuisperheen missä rohkaistua. Jos kuitenkin lapsille näytetään miten kissoja käsitellään, ja ne oppivat siihen, kissa voi kesyyntyä rauhassa. Esim. kovaa melua pitäisi välttää, koska kissan kuuloaisti on paljon meidän kuuloamme herkempi ja äänet se kuulee paljon voimakkaampana.
Tiedän yhden kissan joka oli alussa hyvin arka. Kissa pelkäsi omaa väkeä kauan. Perheessä ei kuitenkaan ollut lapsia, ja kissa vähitellen kesyyntyi. Kissasta paljastui ihana sylikissa. :)
Kaikki kissat eivät ole sylikissoja. Omista kissoista toinen ei tule syliin asti, mutta kyljessä mielellään nukkuu. Toinen taas tulee syliin päivittäin ja rakastaa 7-vuotiasta pikkuveljeä. Pikkuveli osaakin käsitellä kissoja. Se ei tuijota niitä, ei ole huomaavinaankaan, mutta toki silloin kun leikit on menossa ja pitää juosta ja riehua, silloin rohkeampikin kissa häntä väistää.
Oma kissani oli pienenä varsin arka, lymysi sohvien alla. Pikkuhiljaa se rohkaistu, mutta juoksi kuitenkin minua välillä karkuun kun ei halunnut syliin. Nyt se on 7-vuotias ja tulee syliin tuon tuosta. Ei kuitenkaan välttämättä pyydettäessä, mutta tulee kuitenkin. Ihmettelen välillä, miten siitä on voinut tulla sellainen "lullu", mutta kai se ikä tekee tepposet ;)
Itsekin epäilisin syyksi poikasi käytöstä. Lapselle on tehtävä selväksi miten kissaa tai yleensäkin eläimiä käsitellään. Kukko ei käskien laula, eikä kissastakaan saa ystävää käskien. :)
Kyllä se siitä. Lapsen on varmasti vaikeaa tajuta, että syliinoton kissa voi ymmärtää pelottavana, kuten jahtaamisenkin. Harva lapsi tuollaista kuitenkaan pahalla tekee, ymmärtämättömyyttään lähinnä.
Kunhan kissa oppii luottamaan teihin ja siihen, että kissan ehdoilla toimitaan, eikä tehdä pahaa niin kissa kyllä rohkaistuu. Kaikista ei sylikissoja tule, mutta onhan karkuun juoksevan ja sylikissan välissä kuitenkin monta eri astetta. :)
Voisit kokeilla niin, että otat kissan syliin, mutta lasket heti sen pois, kun se haluaa. Niin se tuntee, että sitä ei pakoteta ja saattaa joskus jäädä syliin pidemmäksi aikaa. Tai sitten kisusta ei ikinä saa kainalo-loista.
Itsellä on arka löytökissa ja sitä saa katsella ja ihailla ja silitellä, mutta syliin ei sitten millään halua. Vieraita se ei vielä hyväksy. Jotkut kissat ovat luonnostaan arempia, jotkut ovat oppineet pelkäämään ihmisen kohtelun vuoksi. Eipä siihen muita poppakonsteja ole kuin aika ja kärsivällisyys.
Opeta pojallesi, että kissalla on oma tahto ja tunteet. Sitä ei saa pakottaa eikä pitää leluna.