Vankilaan ja rikoksiin liittyvä OCD

Olen keski-ikää lähestyvä mies.

Pelkään helvetisti vankilaa. Pelkään tehneeni asioita joista joutuu vankilaan, esim. humalassa ja etten vain muistaisi mitään. Pelkään, että oikeudessa lievemmät rikokset joita olen tehnyt, vahingossa esim. tuomarin ammattitaidottomuuden tai asenteellisuuden vuoksi tulkittaisiin vakavammiksi ja joutuisin vankilaan vaikka niistä ei normaalisti joutuisi. Pelkään että joku asia minkä olen tehnyt onkin oikeasti rikos enkä tiennyt sitä, ja että siten joudun vankilaan. Pelkään, että vankilassa ei kunnioiteta ihmisoikeuksia, ja kuvittelen sen mielessäni täydelliseksi kidutuskammioksi. Rikokset joihin olen erityisesti fiksoitunut ovat saattaneet tapahtua jopa yli 15 vuotta sitten, mutta mietin että se tulkittaisiin mielivaltaisesti törkeämmäksi rikokseksi ja ei olisikaan vanhentunut.

Täysin lavastetuksi tulemisen pelkoa minulla ei ihme kyllä ole, mutta eräänlaisen osittaisen lavastuksen pelko kyllä, eli että rikoksen vakavuutta paisuteltaisiin ja minut tuomittaisiin sinänsä tapahtuneesta teosta, mutta siihen sovellettaisiin vahingossa poikkeavan jyrkästi kaikenlaisia koventamisperusteita.

Olen lukenut todella paljon rikosoikeuteen ja vankiloihin liittyvää kirjallisuutta, luen pakkomielteisesti aina rikosuutiset ja vankilauutiset.

Tästä on myöskään paha puhua kenellekään, koska rikoksen tehneisiin on niin syyllistävä asenne kaikilla, vaikka mielestäni oikeastaan tosi monet ovat rikoksen joskus tehneet. Jotenkin sitä tosiasiaa ei vain haluta nähdä itsessä ja kavereissa/perheenjäsenissä, vaan vähätellään näiden rikoksia tai ollaan olevinaan, kuin se ei olisi rikos ollutkaan.

Syyllisyydentunnon sijasta tämä ongelmani painottuu rangaistuksen pelkoon.

Vankilan pelkoni ei kohdistu niin voimakkaasti Suomen (tai vaikka Norjan) vankiloihin kuin joidenkin kehitysmaiden vankiloihin. Siispä esimerkiksi Thaimaahan tai Afrikkaan matkustaminen olisi minulle aivan ehdoton ei, ja ei niinkään vain yhteiskunnan yleisen turvattomuuden kuten vaikka katuryöstön uhan vuoksi, vaan ensisijaisesti ja nimenomaan noiden maiden vankiloiden tason vuoksi.

Minua ei ole koskaan tuomittu mistään edes sakkoihin, mutta syy tähän on luonnollisesti se, etten ole tehnyt rikoksia aktiivisesti ja niiden henkilöiden osalta, jotka niitä tekevät vain harvoin, ne usein jäävät kokonaan piiloon. Aktiivisesti rikoksia tehtailevienkin tyyppien rikokset jäävät piiloon, varsinkin sellaiset joissa kukaan ei koe itseään erityisemmin uhriksi tai asia sovitaan kaverien kesken. Jos vaikka kaksi puliukkoa tappelee nyrkein vähän väliä viinapullosta, tuskin kumpikaan on poliisille asiasta ilmoittamassa.

Olen myös vuosien varrella satunnaisesti syyllistynyt tosi vähäpätöisiinkin asioihin kuten pilven poltto tai hetken mielijohteesta tehty näpistys, mutta tuollaisten rikosten osalta en ole lainkaan huolissani sillä tiedän ne vanhentuneeksi, ja jo ennen kuin ne olivat vanhentuneita, tiesin ettei niistä mitenkään voisi saada vankilaa, vaan pelkät pienet sakot.

Tätä on tosiaan vaikea hoitaa koska tästä on niin häpeällistä puhua ja tämän tapaiselle ajattelulle ei ole mitään "altistusterapiaa" kuten vaikka bakteerikammolle. Ei ole olemassa altistusterapiaa, jossa minut laitetaan vaikkapa koskettamaan ensin vankilaa, seuraavaksi astumaan sinne yhdellä jalalla ja niin edelleen. Eikä tuossa nyt mitään järkeä olisikaan. Juoppoputkassa ja mielisairaalan suljetulla pakosta kyllä olen ollut.