Mitä jos...

Kuulostaa järkevältä. Psykoosi puhkeaa tietääkseni usein kovan stressin seurauksena. Äänet, vaikka vaikuttaisivatkin pahantahtoisilta, eivät välttämättä ole sitä vaan pyrkivät auttamaan pääsemään yli vaikeimmista asioista. Niiden voisi sanoa olevan sisäisiä terapeutteja ja tukihenkilöitä joilla on vähintäänkin oudot menetelmät. Järkevän keskustelun niiden kanssa on todettu kantavan hedelmää.

Itse psykoosin kokeneena koin myös vahvasti, että psykoosi ei ollut minkään mystisen geneettisen sairauden oire, vaan ilmeinen coping keino sellaisessa tilanteessa, jossa minulla ei ollut muita keinoja käsitellä vaikeita kokemuksiani. Siihen ei liittynyt mitään vahvoja aistiharhoja vaan aloin vain eräissä opiskelijabileissä kuulemaan koulukiusaajieni ajatuksia päässäni, sitten isäni, sitten veljeni jne....lopulta kuulin päässäni kirjavan joukon eri ihmisten ajatuksia, joista yksi oli johonkin itämafiaan kuulunut sarjamurhaaja jne. Kyllä siinä psykoosissa oli narratiivi, joskaan ei kovin huolellisesti rakennettu, mutta joka alkoi ja päättyi omiin traumoihini, ja tavallaan pakotti minut kohtaamaan ne. Kokemus oli vähän samanlainen kuin mitä monet psykedeelejä kokeilleet ihmiset ovat kuvailleet -se oli traumaattinen, kamala ja silti äärimmäisen rikas ja henkisesti kasvattava. Sanotaan, että skitsofreniaan liittyy jokin lievä kehityshäiriö joillakin potilailla, mutta minun kokemukseni mukaan tuo psykoosi poistaa ne esteet, jotka häiritsevät kehitystä. Tai ainakin siihen sisältyy pyrkimys siihen, riippuu osin ulkoisesta kontekstista, miten se edistää lopulta ihmisen kasvua. Joillakin ihmisillä psykoosi ja skitsofrenia ilmenee aivan eri tavalla, eikä se ole yhtenäinen häiriö. Jotkut todella vain kuulevat ääniä, jotka kommentoivat ihmisen tekemisiä ja ilkkuvat. Jotkut ovat saaneet diagnoosin pelkästään siitä, että ovat kuulleet päässään olematonta musiikkia. Minun kokemukseni oli taas hyvin sisäinen sillä tavalla, etten koskaan mieltänyt, että en itse osallistuisi päässä kuuluvien ajatusten tuottamiseen. Uskon, että psykoosi liittyy monilla ihmisillä epäonnistuneisiin ja valinnaisiin kiintymyssuhteisiin, sosiaaliseen lannistumiseen ja vieraantumiseen... Esimerkiksi tiedetään, että ihmisillä yhteisöjen hajoaminen ja yksinäisyys korreloi kohoneen psykoosiriskin kanssa, kuten monien muidenkin mielenterveyden häiriöiden ja addiktioiden kanssa. Se on kyllä totta, että psykiatrinen hoito usein kärjistää tällaisia ongelmia, koska se lisää vieraantuneisuutta, syrjäytymistä ja köyhdyttää entisestään ihmisen tunnesiteitä toisiin ihmisiin. Tekee tavallaan perustarpeiden puutteesta ihmisen ominaisuuksia, sairauksia, mikä on äärimmillään melkein ihmisoikeusrikos, jos siihen liittyy myös pakkovallan käyttöä ja ihmisen fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden toistuvaa loukkaamista. Joissakin alkuperäisheimoissa kuulemma psykoottiset kokemukset tulkitaan viesteinä tuonpuoleisesta, esi-isiltä. Itseäni viehättää tämä ajatus eräällä tavalla, koska minun psykoosi oli myös tavallaan viesti "yhteisöltä", niin esi-isiltäni kuin elävältäkin yhteisöltä, jonka keskuudessa elän. Ne usein paljastavat ristiriitoja, pakottavat kohtaamaan traumoja ja vaiettuja salaisuuksia, joita ei olla haluttu tai kyetty kohdata.