Olen 38v ikäinen mies Tampereelta. Tulin tänne avovaimon kanssa töiden perässä. Sitten tuli ero sekä itselläni meni selkä ja olkapää, jouduin määräaikaiselle sairaseläkkeelle jota on jo kestänyt vuosia. Urheiluharrastukset alkoivat jäämään ja painoa tulemaan kun leikkauksia tehtiin. Ystäväpiiriä ei kerennyt juuri tulla. Eli jäin yksin.
En edes juo joten kuppiloista en seuraa har, ulkonäkö siigen kyllä riittäisi. Mut olen huomannut vain makaavani kotona ja yksinäisyys pahenee ja olen alkanut nukkumaan päivisinkin. Aika epätoivoton olo.
Välillä teen reissuja kotiseuduilleni jossa on hauskaa kavereiden kanssa mutta asuntoa sieltä ei tunnu löytyvän. Makaan siis täällä hitaiden hämeessä ja toivitan voimia kaikille yksinäisille, ei tämä ole kunnon elämää
En edes juo joten kuppiloista en seuraa har, ulkonäkö siigen kyllä riittäisi. Mut olen huomannut vain makaavani kotona ja yksinäisyys pahenee ja olen alkanut nukkumaan päivisinkin. Aika epätoivoton olo.
Välillä teen reissuja kotiseuduilleni jossa on hauskaa kavereiden kanssa mutta asuntoa sieltä ei tunnu löytyvän. Makaan siis täällä hitaiden hämeessä ja toivitan voimia kaikille yksinäisille, ei tämä ole kunnon elämää
Vastaukset 4
Vanhimmat
Koeta kestää! Olisiko muita mahdollisia harrastuksia kuin kuppilat ja urheilulajit, joita et voi harrastaa? Jotain mikä kiinnostaisi ja antaisi potkua ja tavoitetta? Sulla on sisin vielä kunnossa (?), joten älä päästä itseäsi ainakaan masentumaan. Etsi uutta naista sieltä päin. :) Se on aina sellaista sisua ja sitkeyttä vaativaa hakuammuntaa, mutta onhan siinäkin projektia... :)
Voisi auttaa löytää jokin toiminta, menomesta, mikä sulle supii. Jos vain mitä terveydentilasi sallii, niin olisiko sinulla mieltymystä tai kutsumusta johonkin vapaaehtoistoimintaan. Ihan millaista vain osallistumista säännöllisesti. Sellaisissa tilanteissa muodostuu muiden siellä olevien kanssa mukavaa me-tunnetta, mikä auttaa yksinäisyyteen jo paljon. Parhaimmillaan voisit siellä tulla kaveriksi/kavereiksi niiden muiden kanssa, miesten tai naisten. Näin olisi jokin juttu mikä alunpitäen yhdistää ja sitten voisi tutustua muutoinkin. Riipaiseva sinänsä kertomuksesi on, mutta olet vasta alle 40 v, hmm.
Onhan sitä koitettu sossun puolella miettiä mutta kun lähes kaikki nuo matalankynnyksen työpajat on ns mielentervetsongelmista toipuville. Tosin itsekin tässä alkanut masennusta kehittämään ja nukkumaan pitkin päiviä. Kesä oli helpompaa kun on auto niin pääsee luontoon ja järvienrannalle kalastamsaan. Vapaaehtoistoiminnasta ei oikein ole kokemusta mutta mitä olen tutkinut niin paljon tyrkytetään tuota vanhusten ulkoiluttamista, ja se ei ehkä ole sitä sosiaalistatoimintaa jota kaipaan.... En tiedä pitää yrittää keksiä jotain ennenkuin kokonaan juurtuu sängynpohjalle
Mee senssi saitille ja hae uusi eukko sieltä,ehkäpä koti paikkakunnaltasi olis just nyt vapaana sinulle sopiva? siinhän sitten tuumitte löytyskö yhteinen kortteeri,,