Sen haluaisin kysyä. Mutta en uskalla, enkä voi laittaa viestiä. En halua sotkea elämääsi.
Mitä kuuluu?
TuntematonNainenko
35<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kysy vaan. Ei se tästä pahemmaksi muutu.
Mitä vastaisit, jos kysyisin?
Että kyllä kyllä, oi ihanuus
Minä vastaisin, että muuten ihan hyvää, mutta sinua on ollut kova ikävä! Valitettavasti häntä ei minun kuulumiseni kiinnosta.
Melkoista fantasiaa olisi luulla hänen vastaavan kummallakaan tavalla noista. Vaikka saahan sitä aina haaveilla. :)
Se, jolta minä haluaisin kysyä, tietää, että mietin häntä silloin, tällöin, toisinaan. Vaikka ei ehkä saisi.
Mistä hän tietää sen? En minäkään saisi ajatella häntä, mutta en voi muutakaan..
En suoraan ole sanonut, että häntä mietin. Mutta joskus olen teoillani osoittanut, että hän on, no, kiinnostava. Ja olen ehkä sanonut jotain tilanteessa, jossa suuni kävi järkeäni nopeammin.
Kuulostat paljon häneltä. Milloin tapasitte viimeksi?
Viime kuussa tapasin hänet viimeksi.
Milloin sinä? Kiinnostaisi. :)
Tässähän tää menee kun ei valita
Sopii aloittajan teksti minuunkin. Minun ja hänen tapaamisesta on kauemman, paljon.
Joo et sinä kranttu ole. Kunhan ei omaan eukkoon tarvitse koskea. 😂
Mistähän sen tietäisin?😉 Keep on playingaround.
Asioilla on tapana sotkeentua mut ongelma kerrallaan🤪
Ei se tästä enempää sotkuun kyllä mene. On jo entuudestaan niin solmussa että ainoa suunta on selvitellä ulkoapäin ilman mitään omantunnon tuskia solmuja selväksi.
Tilanne on se että tarvisin jonkunmoisen potkauksen hypätä pois tästä.
Minä en voi olla se, joka viimeisen narun solmusta avaa. Juuri nyt haluaisin vain kuulla hänestä. Ja jos täysin rehellinen olen, en tiedä miksi. En tiedä mitä tunnen; ihastusta, jännitystä? Tiedän leikkiväni tulella. Mutta se houkutus.
Et tietenkään. En minä sitä ole ajatellutkaan niin. Unohtui edellisessä viestissä mainita se että en minä sinun oleta tuovan sitä apua tai selvyyttä. Kyllä se on loppupelissä ihan itsestäni kiinni. Tarkoitin että tunteeni sinua kohtaan ei muuttuisi tai saisi minua tekemään mitään peruuttamatonta. Itse käyn läpi omassa päässäni asiat moneen kertaan läpi. Toki se piristäisi jos sinusta jotain kuulisin. :)
Sitten tässä onkin se dilemma, että minä en yritä tuppautua niin pitkään kun hänellä on joku toinen tilanne käynnissä.
Eipä tässä kukaan ole mihinkään tuppautumassa. Ei viestin lähettämisellä eikä muutenkaan. Asiat soljuu etiäpäin niin kuin se on tarkoitettu.
Mä en omaa elämänkatsomusta, jonka mukaan asiat soljuu eteenpäin omalla painollaan. Ihminen on aktiivinen toimija ja omilla tekemisillään vie elämäänsä tiettyyn suuntaan, pelkällä katsomisella elämä harvalla sujuu, ainakaan niin miten ehkä haluaisi. Pelkällä toiminnalla ja haluamisellakaan se ei välttämättä mene niinkuin suunnittelee (toinen ääripää kontrolloijat), kun muuttujia elämässä on paljon muitakin kuin minä itse. Mutta kohtalonusko on typerää, tosin tottakai kohtalolla on omalla tavoin sormet aina pelissä.
Onko alotus jollekin mielipuolelle ihan vaan sillä, jos kerta jonkun elämä menee sekasin kun siltä kysyy mitä kuuluu?
Ei hän mielipuoli ole. Joskus viatonkin kysymys saattaa aiheuttaa draamaa siellä, missä sitä ei ole. Tosin, vaikka kysymykseni olisi viaton, on pääni sisällä tuhat ajatusta, joten ihan täysin syytön en ole.
Kaikki tuntemani naiset ja ne muutama joiden kanssa olen ollut vähän enemmän tekemisissä, ovat aina sydämessäni.
Olen mietiskelijä tyyppi ja arvostan ihmisiä. Mietin heitä ja en voi pahaa sanoa.
Että aloittajalle vaan tiedoksi, et ole koskaan kaukana ollutkaan, vaikka en ole pitänyt yhteyttä.
Sinun sisäinen kauneutesi on tehnyt pysyvän, poistumattoman vaikutuksen.
Sotkisitko jotain? Ehkä, mutta voi asioita kohdata sotkemattakin.
Sotkuiset asiat ovat aina ikäviä, eikä niitä halua itselle eikä muille.
Sinäpä sen sanoit. Siksi tyydyn kirjoittelemaan täällä. En ota yhteyttä, vaikka haluaisin kysyä kuinka hänellä menee. Jopa ilman taka-ajatuksia. Muuta en voi saada, kuin kaverin, mutta sekin riittäisi. Tärkeitä ihmisiä ei elämässä koskaan ole liikaa. Pidän hänen luonteestaan.
Hieno kirjoitus oletolemassa, johon valitettavasti joku kirjotti kavereista palstalla. Ok, tuntemattomia marsilaisia vai? Ite tykkään plutosta.
Pluto on tähti. Ei kelvannut planeetaksi. Elämä on.
Pluto on kääpiöplaneetta, aurinko on tähti, mutta ei se sinänsä analogiaa pilaa. :)
Niinpäs muuten onkin! Tiesin vain, että planeetaksi oli liian pieni. En älynnyt perehtyä siihen, mikä se virallisesti on. Oletin vain. Tulipahan todistettua, taas kerran, ettei luulo ole tiedon väärti. Joka päivä oppii jotain uutta! :)
Itse edustan kurppien, dinosaurusten, mummojen tai miten sitä nyt näillä ystävällismielisillä sivuilla nyt naisia arvostetaankin, aikakautta ja tosiaan silloin ammoisina aikoina pluto luettiin vielä planeetaksi ja suomen hallitsijakin oli kekkonen.
Niin..Missä on tän päivän Kekkoset?Ihastuin mieheen kuulemma jo kahden vanhana. Ilmankos on hiljaista miesrintamalla. Laji Kekkonen kun on kuollut sukupuuttoon ja miehet on täysiä akkoja!
Aika miekenkiintoinen viestiketju..))
Eivät ymmärrä sitä, että on ymmärretty henkilökohtaiset aika kauan sitten. Minkäänlaita tietoa ei ole tarvetta jakaa enää missään. Kun työasiat ovat kunnossa aletaan ehkä katsoa uusia samanikäisiä kasvoja.
Pinnalliseksi oletkin jo paljastunut monet kerrat. Aito? Ja hiljaa saat olla.. edelleen. Asialinja nyt ihan paras, niin ei sitten tarvitse kaivaa kaikesta piilomerkityksiä koko aikaa.
Kysyn vaan. Kellähän ne munat on nyt kadoksissa?.. Itse ihastuin mieheen, joka vaihtui jossain vaiheessa selän takana purnaavaan neitiin... Joo, sulla on vaikeaa, ymmärrän, mutta sekään ei oikeuta enää.
No. Eihän tätä järjellä koskaan selitettykään. Mutta huonon käytöksen, sen minäkin osaan ottaa viestinä vastaan. Kiitos kun kuittasit.
Tota mäkin haluisin kysyy mut se ei vaan ole mitenkään mahdollista. Liikaa kohottais vaan kulmia. Hän taisi pudota katveeseen silloin viime vuonna..
Iltaa. Minulle kuuluu ihan hyvää. Mukava työpäivä takana. Äsken katseltiin glee-sarjaa tyttären kanssa. Pari vapaapäivää tulossa. Elämä on.
Haluan olla kanssasi hyvissä väleissä. Ohjaat minua oikeaan suuntaan. Olin sinuun ihastunut, sen myönnän mutta se auttoiminua ymmärtämään, ketä rakastan.
Sinulle toivon elämään potkua. Tiedät sen itsekin
Minulle ystävyytesi olisi kunnia-asia. Sitä kohtaan matka vie😀Hyvää yötä