Olen huomannut että kun masennun niin olen erehtynyt kuvittelemaan että olen joku tai jotain mitä en oikeasti ole. Se mikä luulen olevani masentuu koska se ei ole tyytyväinen siihen mikä on todellista eli tämä hetki sellaisena kuin se on nyt.
;itä nopeammin pystyn tulemaan tietoiseksi siitä että masentunut minä ei ole edes todellinen, niin sitä nopeammin pääsen eroon masennuksesta ilman mitään lääkkeitä tai ulkopuolista apua keneltäkään. Eli tietoisuus siitä että olen itse omassa mielessäni erehtynyt riittää lopettamaan masennuksen.
Jotain saman tapaista ovat puhuneet monet muutkin ihmiset. Jos olet kiinnostunut jättämään masennuksen ja tutustumaan henkiseen todellisuuteen, niin tutustu osoitteeseen: http://www.enlightenment-now.com/teaching/index.html
Kaikkea hyvää kaikille masentuneille.
T.
Etsijä
;itä nopeammin pystyn tulemaan tietoiseksi siitä että masentunut minä ei ole edes todellinen, niin sitä nopeammin pääsen eroon masennuksesta ilman mitään lääkkeitä tai ulkopuolista apua keneltäkään. Eli tietoisuus siitä että olen itse omassa mielessäni erehtynyt riittää lopettamaan masennuksen.
Jotain saman tapaista ovat puhuneet monet muutkin ihmiset. Jos olet kiinnostunut jättämään masennuksen ja tutustumaan henkiseen todellisuuteen, niin tutustu osoitteeseen: http://www.enlightenment-now.com/teaching/index.html
Kaikkea hyvää kaikille masentuneille.
T.
Etsijä
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos onnistuu tavottamaan oman itsensä ja saa pään vaikka vähäksi aikaa tyhjäksi huomaa eron siihen masentuneena olevaan minään.Olo tuntuu jotenkin puhdistuneelta sinä aikana.Mulla nämä ajat on kyllä aika lyhyitä kun se masentunu minä tuppaa aina tulemaan herkästi takasin.Aion kuitenkin jatkaa harjotuksia,toivottavasti se oikee minä jää joskus päälle.
Tossa kans hyvä osoite:
http://www.selfcreation.com/
Hauskinta elämässä onkin oppia tuntemaan itsensä.
Minulla vaan ei ole koskaan ollut tollasia tuntoja.Muutenkaan masennus ei ole vain päässäni, vaan vaikuttaa fyysisesti olooni.
Minuun tietoisuus ei auta.Eikä analysoinnit tai itsetutkiskelulurssit.
Luulenpa että masennuksiakin on erilaisia ja erivaikeuksia. Ei ole yhtä ainoata oikeaa hoitomenetelmää,joka auttaisi 100% varmuudella.Noissa itsensätiedostamisjutuissa on taas se vaara,että henkilö johon se ei tepsi voidaan syyllistää haluttomaksi parantua.
Se on kuitenkin niin,että vaikeasta masennuksesta ei nouse ilman apua.Ja jos useampia lääke auttaa paranemisessa,niin hyvä niin.Minä kykenen nyt auttamaan itseäni eteenpäin kun lääkitys on auttanut pahimmasta.Olen sitä mieltä,että todella paha masennus ei ole pikkujuttu josta parantuu pelkällä tahdonvoimalla.
En minäkään oo parantunu ainakaan vielä tällä itstutkiskelu tai tällä "itsensätiedostamismenetelmällä",mutta se antaa mulle viitteitä siitä millaista voisi olla ilman masennusta joka taas kannustaa jatkamaan itseni hoitamista.Se ei ole ainut tapa jolla yritän tulla kuntoon,käyn myöskin terapiassa.Mulla on ollu masennus niin kauan,etten muuten oikein tietäisi millaista on olla terve.Olin kärsiny jonkinasteisesta masennukseta varmaan 20 vuotta ennenkun tajusin edes koko asian.Elämä oli ollu koko ajan jotenkin hankalaa,mutta minä vaan ajattelin,että tämmöstähän tämä elämä on.Tää nyt poikkes tosta alkuperäsestä,mutta poiketkoon.
Juuri noin ajattelen minäkin.Mutta kirjotin myös siksi,kun ärsyttää kertomukset siitä,kuinka kaikki parantuu ja ei saa käyttää lääkitystä.
Mullakin on vähintään 20v masennusta takana.Joten tässä tarvitaan paljon jaksamista ja yritystä.Olen vaan aikoinani saanut psykoanalyysia ja muuta terapiaa joka ei auta.Mulla on tosiaan vasta lääkitys auttanut, ja nyt voin suunitella lisäterapiaa itselleni.Sitä en usko, että kokonaan paranen.
Voimia sulle tän helvetin keskellä!
niin, että aina kun minä yritän olla oma itseni, niin masennun. Niin kauan menee hyvin, kun voin ajatella olevani kuka tahansa kuin jossain roolileikissä, mutta kun oma itseni ja sen idealisoiminen ja pettymykset saavat minut masentumaan. Jos päästän irti, enkä ajattele että minun täytyy olla oma itseni, heti on helpompaa. Mikähän tässäkin..
Se voi olla joku välivaihe siinä kun yrittää irrottautua entisistä ministä.Kuvaan astuu sillon suru kun joutuu luopumaan "tutusta ja turvallisesta".Jotenkin näin selitti asian mun terapeutti.Jokainen voi miettiä onko se omalla kohdalla totta.Minä en aluks sitä käsittäny,mut nyt oon tajunnu mitä se tarkotti.
Minä masennun, tai masennustaipumus pahenee silloin kun elämässäni on kaikenlaisia vastoinkäymisiä. Joko jotain suurta (läheisen kuolema), tai sitten niin paljon pientä hiertävää sälää että alkaa tuntua ettei aurinko enää koskaan paista risukasaan.
Mitenkähän siinä sitten auttaa omaan itseensä kohdistuva ajattelu? Eivät nuo kaikki aivan konkreettiset surut tai ongelmat katoa sillä että ajattelen että "oolalaa kun minä kumminkin itse olen niin ihana että". En ole ihan niin itseriittoinen.
Mutta kiva tietysti jos joku saa siitä iloa että pyrkii pääsemään inhorealistisista harhoista eroon.
Tietämän mukaan aivokuvantamisessakin näkyvä
vakavahko sairaustila.
Kuten tässäkin vitjassa sanotaan, sen hoitamiseen
tarvitaan ulkopuolista apua.
Aivojen välittäjä aineet eivät toimi terveelle
ihmiselle ominaiseen tapaan.
Varmaan pitkä omaterapiakin auttaa
itsesuggeroinnin avulla ikään kuin hivuttamalla,
päivä päivältä tekemään parempia valintoja.
Löytyy "uusi polku"!Näkee asiat uudessa valossa.