Käytätkö omaatuntoa, järkeä ja tietoa mielipiteen muodostuksessa, vai menetkö tunne edellä.

Ihmissuhteissa varmaan menemme useinkin tunne edellä. Suututtaa, ärsyttää. Rakastutaan toisen omaan, järki katoaa.
Eräs, en muista kuka, sanoi jossain haastattelussa, ettei kansaäänestyksiä pitäisi järjestää, koska ihmiset reagoi tunteella.
Sitä mietin pitkäänkin. Harvoissa asioissa kai on tiedossa ns. koko kattaus.
Entä pysähdymmekö me kuuntelemaan itseämme. Pystymmekö ylipäätään pysähtymään, kun hälyä ja tietotulvaa, niin oikeaa, kun väärääkin uutista on kaikkialla ympärillämme.

65

<50

Vastaukset

  • Mielipide muodostetaan tiedossa olevien tosiasioiden perusteella.

  • Kaikkia kolmea ihan järjettömän sietämättömästi.

  • Luulen meneväni järjellä, mutta kun joudun väkisin pohtimaan persiilleen menneitä päätöksiä, löydän jonkun tunteen tai impulssin tai typerän väläyksen, joka siihen on johtanut. Esimerkki; sijoitin, kun yhtiö tuli myönteisesti uutisissa esille. lähes hetken mielijohteesta, ottamatta selvää tilinpäätösluvuista. Luulin osakkeiden nousevan kun olivat noususuunnassa. No, eivät nousseet, joten olen aika paljon tappiolla.
    Sen olen jo huomannut, että jos jokin asia suututtaa tukan pystyyn nostattavalla tavalla, kannattaa harjoitella asiaa, eikä suin päin lähteä muutosta hakemaan. Itsekseen voi puhua ääneen. miten yrittää korjausta asiaan. Ensin puhe on hyvin vihamielistä ja typerästi töksäyttelevää, mutta muuttuu muutaman paasauksen myötä asialliseksi sitten kun todella sen asian tuo esiin muutosta tahtoakseen.

    • Monasti on juuri niin, että ihminen ajattelee päättävänsä kaiken vain järjellä, mutta taustalla vaikuttaa kuitenkin tunne.
      Sitä ei vain tule ajatelleeksi, Sinä oivalsit sen tuossa asiassasi.
      Mielen malttia kannattaa kyllä harjoitella.
      Itse, kiperämmässä paikassa sanon itselleni, että hetkinen nyt.


    • eppu2 kirjoitti:

      Monasti on juuri niin, että ihminen ajattelee päättävänsä kaiken vain järjellä, mutta taustalla vaikuttaa kuitenkin tunne.
      Sitä ei vain tule ajatelleeksi, Sinä oivalsit sen tuossa asiassasi.
      Mielen malttia kannattaa kyllä harjoitella.
      Itse, kiperämmässä paikassa sanon itselleni, että hetkinen nyt.

      Eikö sekin ole merkki itsensä tuntemisesta, jos ei anna tunteille liiaksi valtaa, vaan miettii hetken järjellä ja aiemmilla kokemuksillaan asiaa ennen päätöstään?

      Maltti on valttia.


    • kylmätotuus kirjoitti:

      Eikö sekin ole merkki itsensä tuntemisesta, jos ei anna tunteille liiaksi valtaa, vaan miettii hetken järjellä ja aiemmilla kokemuksillaan asiaa ennen päätöstään?

      Maltti on valttia.

      Näinkin voidaan sanoa. Juuri, että malttaa käyttää kaikkia eväitään ennen päätöstä, koska on oppinut itsestään, että pelkällä tunteella päättäminen ei useinkaan ole se paras päätös.
      Ensitunne voi myös johtaa hyvään päätökseen, mutta kyllä se kannattaa järjellä aina tarkistaa.


  • Tutkaillen

    Jos uus ihminen, katon, mikä ihmisiään. Oletusarvio, että normaali tolokun heebo. Ehkä huono lähtökohta, turhan paljon mulkvisteja syntynyt. Vois ehkä olla parempi ottaa lähtökohdaksi, että kaikki mulkvisteja, sitten vois tulla iloisia yllätyksiä.

    Kansanäänestykset ihan ok. Ihan sama, kuin politiikka, jokaisella jotain mielipiteitä. Se, miten mielipiteet muodostuneet, se mutkikkaampi juttu. Eniten kai nyppii se, ihmisillä ei useinkaan ole omaa mielipidettä. Hokevat propaganda iskulauseita, jotain fraaseja, hokemia, jotka niille aivopesty. Just politiikassa se tulee hienosti esiin, miettikää nyt minkä tahansa puolueen innokasta kannattajaa. Puhuvat kuin papukaijat, just toistoa ja omalta puolueelta opittuja kantoja. Ei ole sijaa ajatella eriäviä näkökantoja kuin negatiivisessa sävyssä, ei edes pohtimalla.

    Noh, uskikset ääriesimerkki oman ajattelun täydellisestä puuttumisesta.

    Kommentin tarkoitus kai tuoda esiin, stereotypioilla suuri merkitys. Siis ennakko-oletukset mun mielestä voi olla mitä tahansa. Se, miten asia oikeasti ja käytännössä on, se selkiää, jos selkiää. On olemassa ihmisiä, joista en ole saanut kerrassaan mitään selkoa. Kun ei tiedä, pelaako ne kokopäiväisesti jotain teatteriroolia, mitä hittoja net oikeesti on, se kummastutta. Tutkailu jatkuu...

    =DW=

    • Propaganda puree hyvin, jos ihmisellä ei ole tietoa asioista, silloin sille on päässä tilaa.
      Tiedon hankinta voi olla työlästä koska tieto ainakin yhteiskuntatasolla on ristiriitaista.
      Tietokin vanhentuu.
      Puoluekuri tuli tuosta mieleeni ´´ei ole sijaa ajatella eriäviä näkökantoja.´´


  • Missä vitussa niitä uskiksia pääsee tutkimaan? Olisi kiva löytää edes yksi ja vähän haastatella sellaista pöhöttäjää.

  • Kallonporaajat väittävät, että jos tieto ja kokemus ovat ristiriidassa tunteen kanssa niin tunne ratkaisee.

    Ihmisellä on ainutlaatuinen taipumus pitää omaa ratkaisuaan parhaana mahdollisena. Vaikka nenä olisi niskassa niin se on hieno juttu kun se on itsellä.

    • Tutkittu on sellainenkin juttu, että muistisairaallakin tunne-elämä on se, joka säilyy pisimpään.
      Hyvä tuo viimeisen lauseen vertauksesi.


  • Minulla on vahva omatunto, oikeustaju ja olen pitkälti tunneihminen. En voi erottaa järkeä ja tunnetta toisistaan vaan ne kulkee ripirinnan. Eli pitkälti menen mutu-tuntumalla ja intuitiolla. Tosin se ei estä hankkimasta tietoa mielipiteen muodostuksen pohjaksi. Siis järkeä ei voi täysin erottaa tunteesta. Ihmisen järki on kytköksissä elämänhistoriaan ja elämänkokemuksiin ja nämä sisältävät myös tunteen. Monimutkaista eikö :)?

    • Hyvin sisäistetty ihmisen kokonaisuus. Ihminen onkin monimutkainen.
      Tuskin koskaan pystytään ihmisen kaikkia ulottuvuuksia tyhjentävästi tutkimaankaan.
      DNA:kin muuttuu.


  • Tämä edustksellinen demokradia on Somessa hyvä.
    Ei kansanäänestyksissä voi ollakansalaisilla sellaista tietoa, että voisivat tehdä "järkeviä" päätöksiä monimutkaisissa asioissa, esim. vaikkapa Natoon-liittyminen.
    Vaikka aika paljon yritän seurata aikaa, niin ei minulla ole mitään mahdollisuutta, eikä ole edes järkevää etsiä kaikkea tietoa, mitä monimutkaisiin päätöksiin tarvitaan, sitä varten on edskunta.
    Näissäkin kansalaisaloitteiden tekemisessä pitäisi olla kerättävien nimien määrä ainakin satatuhatta, mielmmin enemmän, ettei kaikenmaailman kissanristiäisillä työllistettäisi eduskuntaa.
    En kyllätiedä, mitä tunteita sitä enää tämänikäiselläon, että miten sitä voi tunne edllä mennä, Hyvä jos järki pelaa muutaman kymmenen vuotta, niin hyvä on.

    • Ei varmaan kansalaisille edes anneta kaikkea tietoa, jos tuo Nato-kysymyskin tulee ajankohtaisemaksi.
      Eikös siinä EU:n menossakin annettu sellaista tietoa, että kansa äänestäisi juu, niinkuin sitten kävikin.
      Olen samaa mieltä noista kansalaisaloitteista, että nimimäärän rajaa pitäisi nostaa.
      Henkilökohtaisella tasolla varmaan monilla tässä iässä on päällimmäisenä ystävyyden tunteet ja kiintymys läheisiin. (Ainakin itsellä on niin.)
      Voihan sitä tosin missä iässä vaan, sitä järisyttävääkin kokea.


  • Kova häly on noussut taas humalaisen piruilusta. Tarkoitan tuota Ilmavoimien komentajan toilailua Lemmenjoen majalla.
    Itselläni on muisto vuosikymmenten takaa ko paikasta. Paikka sinänsä oli hieno, mutta vajaan vuoden kestänyt seurusteluni erään Ilmavoimissa työskennelleen kanssa päättyi tuohon matkaan. Ehkä siellä on kärttyhenki leijailemassa. Oma syyni taisi olla. Nyt voi muistella ihan surematta.

  • Kansanedustajan mielipide on vähättelevä.
    Voimme kysyä,miten paljon jättävät kertomatta asioista.
    Riippuu asiasta, miten siihen reagoi.
    Yksittäistä ihmistä kuuntelen ja tarkkailen.
    Jos oma napa on aina tärkein, ei kauan jaksa kiinnostaa.
    On luonnollista, että epäoikeudenmukaisuus nostaa tunteetkin pintaan.
    On luonnotonta, jos epäoikeudenmukaisuuden hyväksyy, vaikka vaikenemalla.
    Kivaa puhumallakaan ei poistu.
    Teot siis ovat sanoja paremmat tai pahemmat.

    • Jos ajattelee ensimmäisen kaudenkin kansanedustajia, niin ei kaikilla ole potiittista kokemusta, ovat paremminkin kuunteluoppilaita.
      Kun tuota kyselytuntiakin katsoo, niin aika paljon samat naamat äänessä.
      On hyvä asia, jos epäoikeudenmukaisuus nostattaa tunteen. Maailma polkisi paikallaan, jos kaikki vaan hyväksyttäisiin.


  • Olen ihminen, joka tekee nopeita päätöksiä. Ensikättelyssä tulee tunne pidänkö jostain ihmisestä vai en. Vaikeaa on, jos joutuu muuttamaan mielipidettään myöhemmin.

    Mitä taas tulee äänestyskäyttäytymiseeni, niin käyn kaikki mahdolliset vaalikoneet läpi. Siltikin myös se, jos ehdokas on jotenkin luontaantyöntävä merkitsee mielipiteidemme yhdenmukaisuudesta huolimatta.

    • Monasti ensivaikutelma on oikea, muttei koskaan pitäisi itseään lukita siihen.
      Aina pitäisi pitää mielestäni portti auki muuttaa mielipidettä.
      Sama pätee muitakin asioita ajatellen.
      Olen minäkin noita vaalikoneita tentannut, mutta en ole niitten mukaan päätöstä tehnyt.
      Kyllähä ne samaan suuntaan näyttää, kun omakin ajatus, mutta päätösvalta on itsellä.


  • ---- mun mielestäihmisten kuin eläintenkin tunneskaalat ovat paljon laajempiä - monet sanovat rakastavansa monia asioita elämässään eikä mitään oikoteitä onneen tai iloonkaan lie edes olemaaskaan....... välillä voi olla myös ihan selkkeitä viha - rakkaus suhtei kui sanottuna aikanaan esm raumalaisista ja porilaisista esm- vastakohtaisuutta esm pirut ja enkelit - ynnamuut rasittavat riiviöt.

    • Eläintutkimus etenee ripeästi ja paljon on ihmisten luuloja isompi eläinten ymmärrys.
      Onnellisuusprofessori sanoi, että onnellisuus on sitä, ettei tarvitse haikailla menneisyyttä, eikä tulevaisuutta.
      Onkohan tuota viha-rakkaussuhde juttua kukaan koskaan tutkinut, mitä se oikein on.


  • En minä tiedä.
    Tietääkö lie kukaan...
    -
    Olen reipas 60+ eli kauan elänyt, kauan kokenut.
    Paljon elämää nähnyt ja oppinut.
    Eli uskoisin elämän ohjaavan minua edelleen.
    Syteen, Saveen
    Ylös sinne ja ala-mäkeen.
    -
    En näe pienintäkään syytä miettiä aloituksen aiheita.

    H.

    • Viimeinen lauseesi on ristiriidassa kaikkien edellisten kanssa kommentissasi.


    • eppu2 kirjoitti:

      Viimeinen lauseesi on ristiriidassa kaikkien edellisten kanssa kommentissasi.

      "peppu2"

      Hän perustee nyt pikkasen.
      Viimeinen lauseeni yksinkertaisti koko aloituksen ajatuksen.
      "Mitä välii enää hei?"
      -
      Aloitus on nuorten juttu.

      H.


  • Nykyäään kai maailman moninapaisuutta enemmämkin pohditaan asiassa kuin eri ilmiöissäkin - mitä siitä aiheutuu kaikkialla

  • Voi hyvänen aika, jos tässä mekkalassa ja hälyssä pystyisi edes lukemaan kirjaa, niin hyvä olisi.
    Tietotulvaan ei tarvitse aina ottaa kantaa, eikä kaikkeen puuttua, säästää itseään ja hermojaan, kun on niin paljon sellaista mille ei mitään mahda.
    Itsensä kuunteleminen olisikin jo uskomaton suoritus.

    Joo, ihan oikeasti, en jaksa enkä viitsi pohtia kaikenlaista kattausta, mitä iloa tai hyötyä siitä olisi.
    Omatunto nyt kuitenkin rulettaa.

    • Jos omatunto rulettaa, silloin on pääasia kunnossa.
      Itsensä kuunteleminen on yllättävän helppoa. Onhan jokainen itsensä tärkein ihminen.
      Välillä on kiva laittaa kaikki myllyt kiinni ja oikaista kirja kädessä, kissa kainalossa lukemaan.


    • eppu2 kirjoitti:

      Jos omatunto rulettaa, silloin on pääasia kunnossa.
      Itsensä kuunteleminen on yllättävän helppoa. Onhan jokainen itsensä tärkein ihminen.
      Välillä on kiva laittaa kaikki myllyt kiinni ja oikaista kirja kädessä, kissa kainalossa lukemaan.

      No joo, ehkä minäkin voisin joskus kuunnella itseäni, jos asuisin yksin tai kissan kanssa :)
      Totta puhuen, ehtiihän sitä vaikka kävellessään metsässä.
      Kaikenlaisia ääniä kuulee sisältäänkin.


    • Omatunto rulettaa…… niinpä,
      Kun se olisikin noin yksinkertaista. Omatunto voi vaatia monia asioita jotka eivät ko. yksilön oman hyvinvoinnin kannalta olekaan oikeita. Omatunto voi vaatia velvollisuudentunteesta, siis tunteesta jonka muut ovat sinulle elämänaikana asettaneet/opettaneet (koti, kaverit,koulu,uskonto, työelämä yym) . siis opittua! Ei välttämättä ole sitä mitä sydän sinun oikeasti pyytäisi tekemään, mikä olisi itselle oikeasti hyväksi. Näin siis monesti kun kysymys on oikeasta rakkaudesta. Ja velvollisuuksia , siis ulkopuolisten asettamia, on esim. olemassa oleva parisuhde jos se on ajautunut kylmäksi ilman omaa syytä, olet yrittänyt omalta osaltasi mutta ei auta....kuitenkin tuo velvolliisuuden tunne pitää sinua kiinni liitossa jossa eletään kuin korkeintaan kaverit. Ulospäin kaikki näyttää olevan ok. Ja entä sitten lapset? Tuomioita satelee, kuten kaikki ystävätkin ja puolitutut. Olet siis roisto ja häikäilemäton yksilö jos kuuntelet sydäntäsi!!
      Kaikille ei tietty näin käy, on ihmisiä jotka eivät kuuntele sitä opetettua omaatuntoa! Tottakai ihmisen omatunto on hyvä asia kuitenkin, jos ei olisi omaatuntoa (kuten ilm kaikilla ei ole tai ei toimi) . Mutta millainen on yksilön omalta kannalta oikea omatunto? Jos olet liian hyvätahtoinen ja kiltti kuten monella suunnalla opetetaan niin kauanko kestät ihmisenä elämää niin että olet ehjä ja onnellinen ihminen??
      Vaikea on ihmisen omatunto. Sekä hyvässä että pahassa...


    • mal355 kirjoitti:

      Omatunto rulettaa…… niinpä,
      Kun se olisikin noin yksinkertaista. Omatunto voi vaatia monia asioita jotka eivät ko. yksilön oman hyvinvoinnin kannalta olekaan oikeita. Omatunto voi vaatia velvollisuudentunteesta, siis tunteesta jonka muut ovat sinulle elämänaikana asettaneet/opettaneet (koti, kaverit,koulu,uskonto, työelämä yym) . siis opittua! Ei välttämättä ole sitä mitä sydän sinun oikeasti pyytäisi tekemään, mikä olisi itselle oikeasti hyväksi. Näin siis monesti kun kysymys on oikeasta rakkaudesta. Ja velvollisuuksia , siis ulkopuolisten asettamia, on esim. olemassa oleva parisuhde jos se on ajautunut kylmäksi ilman omaa syytä, olet yrittänyt omalta osaltasi mutta ei auta....kuitenkin tuo velvolliisuuden tunne pitää sinua kiinni liitossa jossa eletään kuin korkeintaan kaverit. Ulospäin kaikki näyttää olevan ok. Ja entä sitten lapset? Tuomioita satelee, kuten kaikki ystävätkin ja puolitutut. Olet siis roisto ja häikäilemäton yksilö jos kuuntelet sydäntäsi!!
      Kaikille ei tietty näin käy, on ihmisiä jotka eivät kuuntele sitä opetettua omaatuntoa! Tottakai ihmisen omatunto on hyvä asia kuitenkin, jos ei olisi omaatuntoa (kuten ilm kaikilla ei ole tai ei toimi) . Mutta millainen on yksilön omalta kannalta oikea omatunto? Jos olet liian hyvätahtoinen ja kiltti kuten monella suunnalla opetetaan niin kauanko kestät ihmisenä elämää niin että olet ehjä ja onnellinen ihminen??
      Vaikea on ihmisen omatunto. Sekä hyvässä että pahassa...

      Silloin kun ihmisen omatunto toimii, se on se ´´sydämen ääni.´´ Jos ihminen kokee omantunnon rasitteeksi, se vaimenee ja silloin vallan ottaa muut tuntemukset.
      Pelko on se mikä meidät ihmiset pitää kiinni totutussa.
      Vaatii suurta rohkeutta kääntää elämänsä laivaa, kaikkien niiden asioiden keskellä, mitkä koemme velvollisuudeksi. Ulkopuolelta tulevat paineet ovat toisinaan myös raastavia.
      Voi myös olla niin, että asia mikä kulloisellakin hetkellä tuntuu pahalta, koituukin hyödyksi, kun sitä katsotaan pitkä ajan kulun takaa.
      On kuitenkin niin, että vain itse voi elää omaa elämäänsä. Sitä ei voi elää kukaan toinen, eikä itse voi elää toisen elämää.


    • eppu2 kirjoitti:

      Silloin kun ihmisen omatunto toimii, se on se ´´sydämen ääni.´´ Jos ihminen kokee omantunnon rasitteeksi, se vaimenee ja silloin vallan ottaa muut tuntemukset.
      Pelko on se mikä meidät ihmiset pitää kiinni totutussa.
      Vaatii suurta rohkeutta kääntää elämänsä laivaa, kaikkien niiden asioiden keskellä, mitkä koemme velvollisuudeksi. Ulkopuolelta tulevat paineet ovat toisinaan myös raastavia.
      Voi myös olla niin, että asia mikä kulloisellakin hetkellä tuntuu pahalta, koituukin hyödyksi, kun sitä katsotaan pitkä ajan kulun takaa.
      On kuitenkin niin, että vain itse voi elää omaa elämäänsä. Sitä ei voi elää kukaan toinen, eikä itse voi elää toisen elämää.

      Niin ei se omatunto saisi rasite olla, alun perin varmaan tarkoitettukin että toimii ihmisen hyväksi.
      Pelko, kyllä olet valitettavan oikeassa tuossa asiassa. Se on se isoin peikko... ikävän totta! Todella raastavia voivat olla ulkopuolelta tulevat, ja satuttaa..

      Kuten myös että vain itse voi elää omaa elämäänsä.

      Mutta jos jää syyllisyydentunteet kun toinen ei halua kahta pesää.....(nyt tämä vähän lipeää alkuperäisestä mutta,,,,) . No, tässäkin taas se pelko. Ja monesti vasta pitkällä aikavälillä asiat näyttää paremmalta ja jopa oikealta. Totta tämäkin. On tämä vaikeaa , liian kiltti luonne!!
      Järki ja tunne veisi samaan suuntaan mutta sitten tuo omatunto/pelko....
      Ja kun ei enää ole mikään nuorukainen, tilaisuus ei takuulla toistu. Ja taitaa olla jo mennytkin,.....
      Kyllä välillä tavallaan kateeksi käy ihmisiä jotka ajattelevat vain omaa itseään, ei ole omantunnon tuskia....tämä vähän karrikoiden mutta olen moneen sellaiseen elämäni aikana törmännyt. Nauravat vain jos ovat jotakuta satuttaneet …
      Mutta tasan ei mene nallekarkit elämässä , ei ...


    • mal355 kirjoitti:

      Niin ei se omatunto saisi rasite olla, alun perin varmaan tarkoitettukin että toimii ihmisen hyväksi.
      Pelko, kyllä olet valitettavan oikeassa tuossa asiassa. Se on se isoin peikko... ikävän totta! Todella raastavia voivat olla ulkopuolelta tulevat, ja satuttaa..

      Kuten myös että vain itse voi elää omaa elämäänsä.

      Mutta jos jää syyllisyydentunteet kun toinen ei halua kahta pesää.....(nyt tämä vähän lipeää alkuperäisestä mutta,,,,) . No, tässäkin taas se pelko. Ja monesti vasta pitkällä aikavälillä asiat näyttää paremmalta ja jopa oikealta. Totta tämäkin. On tämä vaikeaa , liian kiltti luonne!!
      Järki ja tunne veisi samaan suuntaan mutta sitten tuo omatunto/pelko....
      Ja kun ei enää ole mikään nuorukainen, tilaisuus ei takuulla toistu. Ja taitaa olla jo mennytkin,.....
      Kyllä välillä tavallaan kateeksi käy ihmisiä jotka ajattelevat vain omaa itseään, ei ole omantunnon tuskia....tämä vähän karrikoiden mutta olen moneen sellaiseen elämäni aikana törmännyt. Nauravat vain jos ovat jotakuta satuttaneet …
      Mutta tasan ei mene nallekarkit elämässä , ei ...

      Liika kiltteys saattaa johtaa siihen, että sitä käytetään hyväksi.
      Jos itse haluaa toiseen suuntaan, voiko sen hetkinen olo olla sitten toisenkaan hyväksi enää.
      Oletko miettinyt mitä syytä toisen on pitää kiinni totutusta. Mitkä ovat motiivit.
      Useat ihmiset sanovat jälkeenpäin, kun ratkaisu on tehty, että miksi tätä ei älynnyt tehdä aikaisemmin.
      Tuo tilanne on yleensä sellainen, että molempiin sattuu, siitä ei useinkaan päästä yli eikä ympäri.
      Kadut ehkä myöhemmin, jollet nyt kokoa rohkeuttasi astua eteenpäin.
      Näitä mietteitä nyt vain heräsi, enhän kuitenkaan tiedä elämästäsi sen kummemmin.
      Mutta punnitse asioita.


  • Suomen armeijasta en pitänyt täysin väärää opetusta vaikka oli vanha aika 1967, muutamat joutuivat armeijan sairaalan hoitoon siis sähköä aivoihin, tulivat takaisin olivat siivooja osastoilla ja tavallaan toisia ihmisiä.

    Oli myös vanhoja johtajia jotka olivat hyviä (korkealla tasolla).

    Tämän ajan Suomesta en tiedä ehkä vain hyvää on aika saanut aikaan.

  • Olet eppu2 sanonut jo kaikki niin täydellisesti asioista joista oli kyse ....ja samaistun niihin täysin...itsellä vähän ristiriitaisia tunteita sellaisesta kuin häirikkö naapuri ...yritin ymmärtää...mutta sellaista röyhkeyttä ja säännöistä välittämätöntä on vaikeaa ymmärtää...olen usein sanonut että minua ei ole koskaan kiusattu ... mutta nyt tunnen itseni kiusatuksi...todella.
    Otin itselleni asioiden monta puolta ja punnitsin...heidän elämänsä uudessa maassa...nuori lapsiperhe...mutta kaikki heidän toimensa ajavat omatuntoni ohitse nykyään...Ja minä kärsin todella...tähän asti olen lukenut hankalista naapureista juttuja....nyt ne kongretisoituivat minuun... joskus tuntuu että ei jaksa enää...kuunnella....valvoa..yöt päivät samaa.

    • Voihan harmi, että, että olet tuollaiset naapurit saanut.
      Täältä lukemieni kommenttiesi perusteella olen ajatelleut, että olet tasapainoinen harkitseva ihminen, joten uskon, että olet punninnut asioita ja yrittänyt ymmärrystä antaa.
      Se vaan on niin, että jokaisella on jossain raja.
      Olen kyllä kuullut näistä tällaisista naapureista, joilla ei yö ja päivä erotu toisistaan. Ääni on monta kertaa kantavampi, kun kotimaisella väellä.
      Itse kannatan sitä sanontaa, että maassa maan tavalla tai maasta pois.
      Eikö ole mitään tahoa, jolle voisit tuon huolesi kantaa.


    • Häirikkö naapureita voivat olla sekä suomalaiset että maahanmuuttajat.

      Sinun kohdallasi elämääsi hankaloittavat maahanmuuttajat, eikä sinun tarvitse sitä sietää.
      Oletan sinun asuvan kerrostalossa ja niissä on järjestyssäännöt, joita kaikkien asukkaiden pitää noudattaa.

      Jos naapurisi ymmärtävät suomen kieltä tai mahdollisesti englantia, niin kerro heille, että heidän elämänsä häiritsee sinua ja luultavasti muitakin asukkaita.
      Mikäli tuo toiminta ei ole mahdollista, niin ota yhteyttä isännöitsijään ja tee valitus naapureistasi hänelle.
      Isännöitsijällä on velvollisuus puuttua häiriköintiin.

      Minä jouduin tilanteeseen, jossa alkoholisoituneella naapurillani oli naisystävä, joka huusi kuin palosireeni määrätyssä humalatilassa, riippumatta siitä oliko yö vai päivä.
      Puhuin naapurilleni muutaman kerran aivan asiallisesti hänen ystävänsä aiheuttamasta häiriöstä, mutta se ei tuottanut tulosta. Kerroin hänelle myös, että tulen ottamaan yhteyttä isännöitsijään, jos tilanne ei muutu.

      Häiriköinti ei loppunut, joten otin yhteyttä isännöitsijään ja kerroin tilanteen. Hän lähetti ensin 2 varoitusta naapurilleni ja kolmannella tuli häätö.

      Sen neuvon sain isännöitsijältä, että olisi parempi, jos kaksi häiriöstä kärsivää perhettä tekisivät valituksen yhdessä.

      Varsinaisestihan tämä ongelmasi ei kuulu aloitukseen.
      Se liittyy siihen ainoastaan silloin, jos olet muodostanut mielipiteesi häiriköinnistä siihen, että olet kokenut sitä vain maahanmuuttajien taholta.

      Keinoja asumisrauhan saamiseen löytyy kyllä, jos tahtoa riittää.


    • eppu2 kirjoitti:

      Voihan harmi, että, että olet tuollaiset naapurit saanut.
      Täältä lukemieni kommenttiesi perusteella olen ajatelleut, että olet tasapainoinen harkitseva ihminen, joten uskon, että olet punninnut asioita ja yrittänyt ymmärrystä antaa.
      Se vaan on niin, että jokaisella on jossain raja.
      Olen kyllä kuullut näistä tällaisista naapureista, joilla ei yö ja päivä erotu toisistaan. Ääni on monta kertaa kantavampi, kun kotimaisella väellä.
      Itse kannatan sitä sanontaa, että maassa maan tavalla tai maasta pois.
      Eikö ole mitään tahoa, jolle voisit tuon huolesi kantaa.

      Mitkä "syyt" saivat sinut muodostamaan mielipiteesi tähän kommenttiisi?

      Onko sinulla kokemusta tai tietoa häirikkö naapureista ja siitä keitä he ovat, vai perustuuko mielipiteesi pelkästään kuulopuheisiin?

      Minulle tuli käsitys kirjoituksestasi, että mielestäsi häiriöitä aiheuttavat vain kovaääniset ulkomaalaiset.
      Minusta näkemyksesi ei perustu tietoon vaan tietämättömyyteen ja sen mukanaan tuomiin oletuksiin.


    • kylmätotuus kirjoitti:

      Mitkä "syyt" saivat sinut muodostamaan mielipiteesi tähän kommenttiisi?

      Onko sinulla kokemusta tai tietoa häirikkö naapureista ja siitä keitä he ovat, vai perustuuko mielipiteesi pelkästään kuulopuheisiin?

      Minulle tuli käsitys kirjoituksestasi, että mielestäsi häiriöitä aiheuttavat vain kovaääniset ulkomaalaiset.
      Minusta näkemyksesi ei perustu tietoon vaan tietämättömyyteen ja sen mukanaan tuomiin oletuksiin.

      Kommentista kävi ilmi, että oli kysymys tässä tapauksessa muunmaalaisista.
      Siksi kai vastaukseni muotoutui tuollaiseksi.
      No mitä kokemukseen tulee, niin veli asuttaa kaksiotamme kaupunginosassa, jossa on 100 eri kansallisuutta. Niitä asuu myös meidän talossa.
      Ei meillä mitään henkilökohtaisia kahnauksia ole kenenkään kanssa ollut ja kaikkien tervehtimiseen vastataan.
      Mutta yleisolo on levottomanpaa kuin ennen vanhaan. Ovien välissä milloin mitäkin, että kaverit pääsee sisälle, silloinhan taloon pääsee kuka vaan ja kellarivarastoissa on murtoja tehtykin.
      No Suomalaisista sitten. Tässä talossa missä asun, asui kerran, nyt jos tästä maailmasta lähtenyt. Humalapäissään soitteli ovikelloa, kolusi rapuissa. Kerran ovisilmästä katsoen oli ilkosen alastomana.
      Muutti kerran taloon opiskelija. Bileet alkoi, meteliä myöhään aamutunneille. yläkerroksessa isolla porukalla juostiin ulkona tupakalla läpi yön. No hän sai sitten häädön.
      Minä, kun olen eläkkeellä en niin pahasti häiriinny, mutta heitä ajattelin, jotka menevät aamulla töihin.


    • kylmätotuus kirjoitti:

      Mitkä "syyt" saivat sinut muodostamaan mielipiteesi tähän kommenttiisi?

      Onko sinulla kokemusta tai tietoa häirikkö naapureista ja siitä keitä he ovat, vai perustuuko mielipiteesi pelkästään kuulopuheisiin?

      Minulle tuli käsitys kirjoituksestasi, että mielestäsi häiriöitä aiheuttavat vain kovaääniset ulkomaalaiset.
      Minusta näkemyksesi ei perustu tietoon vaan tietämättömyyteen ja sen mukanaan tuomiin oletuksiin.

      Vastasit epulle tunnepohjalta.


  • Aina kaikessa toimii rehellisyys , totuus ja terve järjenkäyttö,
    myös rakastumisessa,
    -- niinsanottu kielletty rakkaus se pitää hallita järjellä,
    ihminen voi kieltäytyä , tunteet ei voi viedä ihmistä älyttömiin tekoihin,
    järki toimii aina elämän kaikissa vaiheissa,

    • Kyllähän se tietysti järki toimintavalmiudessa on, mutta kaikki eivät jaksa tai eivät halua sitä kuunnella ja omatuntokin tukahdutetaan mitä erilaisimmilla verukkeilla.
      Vaan onhan se niin, että aina se on oma valinta mihin päätyy.


    • no valitettavasti ei aina kaikessa todellakaan toimi rehellisyys ja totuus. Jos ei ole elämässä joutunut kokemaan tarpeeksi tai elämä ei ole isolla kädellä kohdellut voi ehkä noin sanoa.
      Oikeassa elämässä, esim. työelämässä (toimenkuvasta riippuen) rehellisyys ja totuus ajavat sitä kannattavan ja siitä kiinni pitävän yksilön todella huonoon asemaan. Olen työelämässä (johtotehtävisssä) tämän valitettavan tosiasian joutunut karvaasti kokemaan. En tässä siitä enempää...valitettavaa on mutta raakaa totuutta.
      Ns. kielletty rakkaus, niin kenen keksimä nimitys?. Jo keskikoulussa aikanaan äidinkielen oppitunnilla opetettiin että sydämeen ei mahdu kahta "ämmää" , siis tarkoitettiin äidinkielen sydän sanan eri taivutusmuotoja. Mutta pätee oikeassa elämässäkin. Ei sydämeen mahdu oikeasti kahta ihmistä (puhun nyt parisuhteesta) yhtä aikaa joita pitäisi rakastaa. Kyllä siellä on sijjaa vain yhdelle oikealle rakkaudelle. Ihminen muuttuu, tai ainakin jotkut, ajan saatossa ja se rakkaus näyttää katoavan kuin tuhka tuuleen.
      Mutta kuten eppu2 kertoo; se on oma valinta mihin päätyy. Tosin ei sekään aina näin mene. Aina ei voi omilla valinnoilla vaikuttaa siihen mitä itselle tapahtuu. Mikään kun tässä elämässä ei ole mustavalkoista.
      Mutta vielä eppu2, heität tosi viisaita ja hyviä ajatuksia. Olen miettinyt ja luulen tietävänikin. Neuvonantaja, opastaja, tuki ja turva, taloudellisestikin,korjaaja, asioiden hoitaja...
      Summasummarum....ei ole olemassa yksiselitteistä kaikille sopivaa ratkaisua mitä "tunnetta" tai järjen ääntä kuunnella.


    • Vielä tarkennan että ehdottomasti kannatan totuutta ja rehellisyyttä mutta aina se vain ei ole "oikea" ratkaisu. Valitettavasti. Kunpa olisikin niin moni asia täällä elämässä olisi paljon paremmin suurimmalle osalle meistä..


    • mal355 kirjoitti:

      no valitettavasti ei aina kaikessa todellakaan toimi rehellisyys ja totuus. Jos ei ole elämässä joutunut kokemaan tarpeeksi tai elämä ei ole isolla kädellä kohdellut voi ehkä noin sanoa.
      Oikeassa elämässä, esim. työelämässä (toimenkuvasta riippuen) rehellisyys ja totuus ajavat sitä kannattavan ja siitä kiinni pitävän yksilön todella huonoon asemaan. Olen työelämässä (johtotehtävisssä) tämän valitettavan tosiasian joutunut karvaasti kokemaan. En tässä siitä enempää...valitettavaa on mutta raakaa totuutta.
      Ns. kielletty rakkaus, niin kenen keksimä nimitys?. Jo keskikoulussa aikanaan äidinkielen oppitunnilla opetettiin että sydämeen ei mahdu kahta "ämmää" , siis tarkoitettiin äidinkielen sydän sanan eri taivutusmuotoja. Mutta pätee oikeassa elämässäkin. Ei sydämeen mahdu oikeasti kahta ihmistä (puhun nyt parisuhteesta) yhtä aikaa joita pitäisi rakastaa. Kyllä siellä on sijjaa vain yhdelle oikealle rakkaudelle. Ihminen muuttuu, tai ainakin jotkut, ajan saatossa ja se rakkaus näyttää katoavan kuin tuhka tuuleen.
      Mutta kuten eppu2 kertoo; se on oma valinta mihin päätyy. Tosin ei sekään aina näin mene. Aina ei voi omilla valinnoilla vaikuttaa siihen mitä itselle tapahtuu. Mikään kun tässä elämässä ei ole mustavalkoista.
      Mutta vielä eppu2, heität tosi viisaita ja hyviä ajatuksia. Olen miettinyt ja luulen tietävänikin. Neuvonantaja, opastaja, tuki ja turva, taloudellisestikin,korjaaja, asioiden hoitaja...
      Summasummarum....ei ole olemassa yksiselitteistä kaikille sopivaa ratkaisua mitä "tunnetta" tai järjen ääntä kuunnella.

      Voitaisiin myös sanoa , että epärehellisyys ja valhe voi koitua jonkun toisen onnettomuudeksi.
      Rakkauksia elämän aikana voi olla useitakin. Mutta vaan yksi kerrallaan, tunteen voimakkuus voi vaihdella.
      Jos aina ei voi vaikuttaa tapahtumiin valinnoillaan, ainakin voi valita miten mihinkin tapahtumaan suhtautuu.
      Sitten on tapahtumia, jotka johtuvat aikaisemmista valinnoistamme, muttemme osaa asioita yhdistää.
      Esimerkki: On kiire jonnekin, mihin on aika. Kuuli kyllä säätiedotuksen, että on liukasta.
      Vetää jalkaan helpommin puettavat kengät, koska on jo kiire.
      Kaatuu sitten ja murtaa luunsa.
      Entä jos olisi valinnut ne toiset kengät, vähän hankalammat, mutta hyväpohjaiset, eikä olisi sitten kaatunutkaan. Sen jälkeen moni asia meni eri lailla, kun oli suunnitellut.
      Tuo on tosi, ettei ole yksiselitteistä yhteistä ratkaisua kaikille kaikkiin ongelmiin.
      Ne on ihan räätälintyötä ne ratkaisut ja työvälineitä voi saada toisilta, mutta työ on tehtävä itse.


    • mal355 kirjoitti:

      Vielä tarkennan että ehdottomasti kannatan totuutta ja rehellisyyttä mutta aina se vain ei ole "oikea" ratkaisu. Valitettavasti. Kunpa olisikin niin moni asia täällä elämässä olisi paljon paremmin suurimmalle osalle meistä..

      Tuosta muistui mieleeni, kun tällä palstalla oli joskus kiivastakin mielipiteen vaihtoa, siitä, mitä mieltä ollaan valkoisista valheista.
      Toiset eivät hyväksyneet ollenkaan ja toisten mielestä se puolusti paikkaansa joissain tilanteissa.


  • Kirjoittajilla ei ole mitään valtaa, koska on suomi24, ihmettelen jos luuletteolen ihmisiä 2019-- olette Kekkosen haave maailmassa tänään. kuka määrää ajatukset, aiheet kirjoituksissa, nyt on tullut aika 60 luvulle.

  • Joku filosofi voisi pitää aiheesta loputtoman keskustelun.
    Omatunto, järki, tietokin osittain, siinä ne ovat, olosuhteet eri tilanteessa ratkaisevat käyttäymisen.
    Ensi rakkaus sekoitti pään, silloin oli " kippari oli pähkähullu ja järkeä vailla " kaunis veera elokuva.
    Se oli silloin nuorena, nyt vanhempana hissukseen järkeä omiksi tarpeeksi eikä omatunto soimaa.

    • Aihe lienee senverran laaja-alainen, eri eri vivahteita löytyy.
      Omat kokemukset ja olosuhteethan meitä kuljettaa.
      Kyllä se niin taitaa useimmilla olla ollut, että ensi rakkaudessa se ´´kippari oli pähkähullu.´´
      On tuo elokuvakin tullut jonkun kerran katsottua.
      Eikös sitä niinkin sanota, että hyvä omatunto on paras päänalunen.


  • Ai järkeäkö..joo mutta mistä sitä saisi lisää, kaikesta huolimatta yritän käyttää sitä vähääkin, ei pelkästään tunteella, muuten menisi ikkuiseksi itkuksi.
    Eli yleensä referoin asian kuin asian , ennenkuin teen päätöksiä.

    • En tiedä voiko järkeä lisätä. Tietoa ja viisautta mielestäni voi.


  • Ihan samma mieltä sen "jonkun" kanssa, ei kansanäänestyksiä tärkeissä asioissa.

    Hyvänä esimerkkinä Brexit. Kun olen jutellut asiasta englantilaisten ystävieni kanssa, ja kysynyt, ymmärsikö kansa, mistä äänesti. He kaikki ovat sanoneet, että eivät ymmärtäneet koko kokonaisuutta, ja sitä mistä oikeasti äänestivät.

  • Olen testatusti analyyttinen ajattelija, ja silti sanon, että joskus, ikävä kyllä, myös tunne vaikuttaa päätöksiini.

    • Oikeastaan tunne vaikutta aina päätöksiin. Joskus se vaan on kuin lepattava liekki taustalla, jota emme edes huomaa.
      Silloin, kun puhumme ns. normaalin rajoista, jokaisesta löytyy, niin, tunne, järki ja omatunto.
      Uushumanistit sanovat, että silloin syntyy parhaat päätökset, kun käytössä on järki ja omatunto.
      Ei ole huono asia ollenkaan, että tunne vaikuttaa päätöksiin, se voi olla hyväkin joissain tapauksissa, mutta mielestäni se ei saa olla määräävä.


  • Ihan omalla tunnolla elän, sitä on kuudenkymmenen vuoden aikana monelta taholta riepoteltu mutta kokemukset ovat sen hioneet lopulta siksi mikä se on. Varsin herkästi se toimii eri tunteiden edessä.
    Ei kyllä järki sano mitään jos tunne puhuu ja se on puhuessaan varsin äänekäs.

    Mahdotonta vertailla ihmisten omiatuntoja, kun jokaisella on omat kokemukset ja arvomaailma.
    Aloitus asettaa jotenkin vastakkain nuo asiat... vai menetkö tunne edellä, kun kuitenkin paljon riippuu mistä asiasta kulloinkin on kyse.

    Omalla järjellään sitä ne järkeilyt tekee ja ei sekään ole myötäsyntyistä, siihenkin vaikuttaa koulutukset, opiskelut yms ja kokemukset. Monesti järki heittää häränpyllyä, mutta tunne on tasoittanut pahimmat mokailut.

    Oletko Nietzscheläisen yli-ihmiseen uskova tai uskotko mahdollisesti johonkin muuhun, asetetaan tälläkin palstalla usein ääripäihin ja on minusta varsinainen sterotypia, omaan yli-ihmisajatteluun ripustautumista.
    Jokaisella on oma järki ja tietonsakin jokainen kerää ihan oman kiinnostuksensa mukaan, ei toinen ole parempi toista.

    Äänestyskäyttäytymiseeni vaikuttaa monet asiat laidasta laitaan, ei vähiten se kuka parhaat hernerokat torilla tarjoaa, minulle ei ainakaan kannata antaa nettiäänestyslupaa, vaikka ei se käyttäytyminen siellä kopissa miksikään muuttuisi.

    • En tarkoittanut vastakkain asetella, van sitä, että miten kukin eri elementtejä käyttää.
      En myöskään tarkoittanut, että vertailemaan ruvettaisiin omatuntoja. Oikeastaan merkillinen ajatus.
      En nyt kyllä saa oikein kiinni tuosta yli-ihmisjutusta. Miten se tähän liittyy.
      Eikä aloitukseni tarkoitus ole ollenkaan mitään paremmusjärjestyksiä hakea.
      Olen nyt vähän niinkuin sanotaan, ulalla.
      Minä olen kyllä aina sanonut, että minulle kaikki ovat samalla viivalla. Usein myös toistanut, että olemme kaikki samaa tähtipölyä,


  • -- ne vanhat sotavuosien jälkeen tehdyt elokuvat enempikin taitais kuulua johonkin viihdeosioon loistavine näyttelijöineen ja - ja kuvaajineen kuinka tukkilaiskultttuurija vesilläliikkmisen keveys kukoisti - oikeassa tosielämåssä kuitenkin kyse sangen raskaasta hyvää ammattiosaamista, taitoa ja vastuunalaista työntekoa--- kuin muillakin saroilla ja työaloilla--- ei siis sitäkuulua elämisen eiämisen sietämtämåtöntä keveyttä kuulu noissakaan lausahduksissakaan -rkastutaan toisten puolisoihin jne ----- --mitähirveääpiinaa immeisille omistaminen ja sairaalloinen mustankipeys aiheutttaa - esm.

  • Suomi on nolla TV lopetin katsomisen täysin nollaa.

    • Miksi Suomi on sairas?


  • Itsensä kuunteleminen on aikuisen ihmisen elämän tärkein taito. Rehellinen matka itseen antaa uskomattoman suuret eväät siihen, miten suhtautua ja varautua siihen, mitä elämä tuo tullessaan.
    Kun tuntee itsensä kaikkine heikkouksineen ja vahvuuksineen ja on sinut itsensä kanssa, niin silloin on helpompi tietää, mitkä voimat käytöstä ohjaavat.

    Aloituksessasi on monta kysymystä, jotka kaikki ovat ajattelemisen arvoisia.
    Kommenttini kattaa vain hippusen siitä.

    • Tuon minä allekirjoitan.


  • -- ihmisten elämää ovat myös surut ja draamat tragediat jotka vaativat kykyä käsitellä niitkin ihan todellisina asioina.

  • Järki, tunteet, omatunto. En pysty en edes halua alkaa miettimään tai samaistamaan kokemushistoriaani jaaritteluun päivänselvyyksistä.
    Joku painottaa omatunto on se, jonka ääntä hän kuuntelee ja paskat.
    Joku kirjoittaa järjen käytöstä ratkaisuissaan ja p...t.
    Joku tunteilee ja p.....t.
    Käytämme pääsääntöisesti noita kaikkia yhdessä, muutoinhan olisimme kuin se ärsytetty pässi, joka määrää vauhdin ja me suunnan.

  • Toivottavasti kaikkia niitä.
    Tunteita ihmissuhteissa.
    Järkeä politiikassa.
    Omatuntoa aina joka paikassa. Kutsun sitä vain eri nimellä. (Moraalinen kompassi)

  • ....-kaikki asiatkin immeisten elossa ovat rajallisia aikakin. kestokyvyn ohella. Alati jatkuvat uskontojen sodatkin on kuin taistelua ihmissieluista - muut korvasi aika minkä vei mutta sydäntä äidin ei mikään koskaan ei ----tyyliin..
    . .on mielestäni oikein hyvä asia että ainakin työn ongelmiin ja sisältöön perehdytään kunnolla --oppia ikä kaikki. Jossain lehdessä joku kirjoittaja heittikin yhden kysmyksen lukijoille mitä ongelmia siitäkin asiasta seuraa - jos ihmiset liian vanhoiksi todella eläisivät?

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.