Olen useamman kerran lukenut tällä palstalla olevia viestejä. Omat halut ja toisen eivät tunnu menevän joka tilanteessa kohdalleen. Ajattelin nyt kertoa oman tarinani:
Jokin aika sitten menin naimisiin mielestäni aivan ihanan naisen kanssa. Ikäero on minimaalinen < 1v, nainen ei ole paras mahdollinen ulkonäöltään, mutta jotenkin se ei haittaa hänen kanssaan ollessaan. Tuntuu aika usein, että kumppanina hän ei ole paras mahdollinen mutta ihan hyvä.
Minua niinkuin montaa muutakin tälle palstalle kirjoittanutta vaivaa krooninen seksin puute. Olen nyt ollut lähemmäs 2 kk ilman mitään järisyttäviä kokemuksia tai mitään vakavampaa kanssa käymistä. Mietin juuri pari päivää sitten, että tämä kuukausi meinaa mennä ihan hurjaksi koska olen tavallaan saanut kaksi kertaa. Toisen kerran jopa päästiin kummatkin loppuun asti joskin ilman mitään erityisempiä fiiliksiä ja tämä toinen oli taas "penkin alle" suoritus.
Unelmoin aika usein seksistä aivan toisien kumppanien kanssa kuin oman vaimoni kanssa. Aluksi se pelotti, mutta sitten jossain vaiheessa tajusin vain että tämä on ok. Tälle ei vain voi mitään. Halut ei vain mene yhteen.
Minulle seksi ja yhdessäolo ovat tärkeitä asioita. Haluaisin taas pitkästä aikaa kokea jotain kunnollista ja aitoa läheisyyttä. Olen toisinaan miettinyt miten kävisi jos tälläisen ihmisen tapaisin, menisikö kumppanini vaihtoon vai tekisinkö reissun salaa. Niin monta kysymystä niin vähän vastauksia ja aikaa... Mitä olette mieltä? Olenko kohtuuton toiveissani ja unelmissani. Haluaisin vain tuntea pitkästä aikaa jotain aitoa ei mitään mieliksi tai muuten vaan periaatteella.
Mailia saa myös laittaa : ) Hyvää jatkoa ja kiitos kun luit näin pitkälle
Jokin aika sitten menin naimisiin mielestäni aivan ihanan naisen kanssa. Ikäero on minimaalinen < 1v, nainen ei ole paras mahdollinen ulkonäöltään, mutta jotenkin se ei haittaa hänen kanssaan ollessaan. Tuntuu aika usein, että kumppanina hän ei ole paras mahdollinen mutta ihan hyvä.
Minua niinkuin montaa muutakin tälle palstalle kirjoittanutta vaivaa krooninen seksin puute. Olen nyt ollut lähemmäs 2 kk ilman mitään järisyttäviä kokemuksia tai mitään vakavampaa kanssa käymistä. Mietin juuri pari päivää sitten, että tämä kuukausi meinaa mennä ihan hurjaksi koska olen tavallaan saanut kaksi kertaa. Toisen kerran jopa päästiin kummatkin loppuun asti joskin ilman mitään erityisempiä fiiliksiä ja tämä toinen oli taas "penkin alle" suoritus.
Unelmoin aika usein seksistä aivan toisien kumppanien kanssa kuin oman vaimoni kanssa. Aluksi se pelotti, mutta sitten jossain vaiheessa tajusin vain että tämä on ok. Tälle ei vain voi mitään. Halut ei vain mene yhteen.
Minulle seksi ja yhdessäolo ovat tärkeitä asioita. Haluaisin taas pitkästä aikaa kokea jotain kunnollista ja aitoa läheisyyttä. Olen toisinaan miettinyt miten kävisi jos tälläisen ihmisen tapaisin, menisikö kumppanini vaihtoon vai tekisinkö reissun salaa. Niin monta kysymystä niin vähän vastauksia ja aikaa... Mitä olette mieltä? Olenko kohtuuton toiveissani ja unelmissani. Haluaisin vain tuntea pitkästä aikaa jotain aitoa ei mitään mieliksi tai muuten vaan periaatteella.
Mailia saa myös laittaa : ) Hyvää jatkoa ja kiitos kun luit näin pitkälle
Vastaukset 8
Vanhimmat
ei ole lapsia, niin etsi parempi partneri ennen kuin on myöhästä, jos vika ei ole sinussa. Naiset eivät kiihotu itsestään, vaan sinun täytyy tehdä jonkin verran alkuveryttelyjä heidän lämmittämiseksi kunnon seksiin, kuten huomioimalla heitä kukilla, positiivisilla lauseilla, halaamisella ym. sellaisella. Tuollainen huomio sulattaa jääpuikonkin.
"Jokin aika sitten menin naimisiin mielestäni aivan ihanan naisen kanssa. Ikäero on minimaalinen < 1v, nainen ei ole paras mahdollinen ulkonäöltään, mutta jotenkin se ei haittaa hänen kanssaan ollessaan. Tuntuu aika usein, että kumppanina hän ei ole paras mahdollinen mutta ihan hyvä."
Voitko nyt sitten rehellisesti tunnustaa näin julkisesti jopa, että miksi menit vihille?
Sorry, mutta vaikutat kyllä kypsymättömältä ja "vähäjärkiseltä"....
Näyttää siltä, että et edes valinnut kumppaniasi rakkaudenliittoon vaan haamuliittoon kakkosnaisen eli seuraavan mahdollisen. Miksi sitouduit? Kun kaikki kaveritkin, vai?
Älä nyt ainakaan vauvaa suostu tuohon sotkuun laittamaan? Ero on nimittäin tulossa...
Kyllä kait ennen vihille menoa testasit seksipuolenkin? Jos et silloin ollut siihen tyytyväinen, niin kuinka sen uskot nyt virkistyvän ja paranevan?
Voi lapsi raukka!
Nytkö jo suunnittelet vierasta syliä??? Häpeä, sillä kysymyksessä on toisenkin osapuolen tunteet.
*Voitko nyt sitten rehellisesti tunnustaa näin *julkisesti jopa, että miksi menit vihille?
*Sorry, mutta vaikutat kyllä kypsymättömältä ja *"vähäjärkiseltä"....
Kiitos tästä kommentista. Menin naimisiin, koska se tuntui oikealta ja pidän (edelleen) kovasti tästä naisesta. Tämä ei ole pika-avioliitto ceissi, vaan ollaan tunnettu toisemme kohtuullisen aikaa ja tunne on ihan molemminpuolinen. Ei tässä mitään muuta vaikeata olisi, koska muuten tuntuu, että sovitaan hyvin yhteen. Olen aika varma, että jos tietäisit miten olen erilaisia tilanteita ratkaissut, et kommentoisi kuten yllä teet.
Toki testattiin seksipuoli useampaankin kertaan ; ) Alussa oli ihan jees, välillä oli vaikeuksia herätä aamuisin kun oli ollut niin hyvät kyydit. Miten se sitten loppui? Aluksi alkoi välit harveta ja meno ei ollut enää niin innokasta. Kysyin mistä johtuu ja vastaus oli, että sinussa ei ole vikaa, mutta on niin kiire töissä ettei jaksa. Tällä tiellä ollaan edelleen...
En suunnittele vierasta syliä, vaan kelaan vaihtoehtojani. Mietin vain entisiä suhteitani ja minkälaista silloin oli. Hiljaisina aikoina voi elää ihan pelkästään hyvillä muistoilla ; )
Olipa mullakin kerran sun kaltainen ongelma.Mutta sitten mä tajusin että..typerää mennä avikseen kun niitä sun kaltaisia ulkonäöltään ei ykkösiä ja luonteeltaan kakkosia on maailma täynnä.Ehkä me kakkosversiotkin joskus osattais nauttia enemmän,mikäli sun kaltaiset ääliöt pitäis mölyt mahassaan.Luultavasti sä olet suuressa paremmuudessasi kertonut myös vaimollesi mielipiteesi että hän on se toka vaihtoehto!Kestämistä on vaimollasi eikä sulla!
Sori vaan, mutta ei tarvitse kuin lukea kuvauksesi .. "jokin aika.. ja tajuaa jo mistä on kysymys. Käsityksesi puolisostasi ei taida olla rakastuneen miehen puhetta. Tuskin rakkautta on ollutkaan.. mieti vähän .. "nainen ei ole paras mahdollinen ulkonäöltään".. Aika harvalla se onkaan niin, ja aika harvalla naisella on ulkonäöltään paras mahdollinen :) Mutta rakas voi olla, ja sitten sillä ei enää olekaan niin paljon merkitystä, yleensä sellaisia ei tarvitse miettiäkään.
Yritä sinä vaikuttaa liittoosi jotenkin, yritä sinä olla paras mahdollinen puoliso ja rakastaja. Ehkäpä se siitä sitten. Mutta asennumuutosta taidat tarvita tai sitten ero on viisainta.
Krooninen seksin puute taitaa lähteä kroonisesta rakkauden puutteesta..
Olen tosin kymmenen vuotta miestäni nuorempi vaimo. Meillä ei ole lapsia, ikä 33 ja 43.
Miehelläni ollut runsaasti muita suhteita, myös maksullisia naisia. Ongelmaksi tuli sitten se, että ilmeisesti syyllisyys ja pelko mahd. taudeista esti seksin harrastamisen kotona. Avioerosta puhuttu usein, jostain kumman syystä mies ei halua, itse sen kannalla nyt.
Jokunen aika sitten minullakin oli rinnakkaissuhde sinkku mieheen, mutta tunteiden mukaan tulo sai minut perääntymään ja lopettamaan suhteen.
Mielestäni on äärettömän loukkaavaa pakottaa ketään elämään seksittömässä suhteessa. Asiasta on keskusteltava ja otttava vaihtoehdot keskusteluun mukaan; eli ero, rinnakkaissuhteet, seksiterapia.
Päätin, että minun on otettava asia esiin. Olen omasta mielestäni liian nuori joutuakseni tappamaan luonnolliset halut.
Ennen vieraissa käyntiä suosittelen avointa keskustelua kumppanin kanssa.
Koen jollakin tavalla ymmärtäväni tilannettasi. Olen 36v nainen, tapasin liki 2 vuotta sitten ikäiseni miehen. Rakastuimme, muutimme yhteen asumaan. Hän tuntui täydelliseltä minulle, mieheltä jota olin kaivannut koko ikäni. Seksi sujui alkuhuumassa hyvin tietenkin. Vuoden kuluttua alkoi tilanne muuttua. HÄn vetosi työn raskauteen ja paineisiin siellä. Hellyttely ja esileikit vähenivät.Mielestäni -tietysti- tein kaiken mahdollisimman miellyttäväksi, hyväilin ja suukottelin ,valmistin lämpimiä kylpyjä, poltin kynttilöitä ,yritin luoda tunnelmaa.
Silti en ole saanut toivomaani vastakaikua.
Nyt muistelen menneitä rakastajiani, heidän kanssa vietettyjä hetkiä ja tunnen että jokin iso osa elämästä on väärässä järjestyksessä.
Tilanteen tekee vaikeaksi se, että muilla osa-alueilla suhde toimii. Arvostamme toisiamme, teemme yhdessä samoja asioita, meillä on kivaa yhdessä.
Mietin, mitkä ovatkaan ne arvot ja syyt, joita pitää kuunnella silloin kun päättää suhteen arvosta, sen jatkamisesta ja jos ja kun tekee päätöksiä lopettaako vai jatkaa. Minä olen myös miettinyt, josko hakisin seksielämäni salaa jostain muualta.
Täällä samojen ajatusten kanssa minäkin pähkäilen. Itse olen 46 v., miesystäväni 38 v., ja yksi suurrimmista osatekijöistä yhteen muuttamiseemme oli se, että meillä meni/menee sängyssä ihanasti. Ja tuota onnea luvattiin riittäväksi sinne saakka kun vaan vähänkin eloa kehossa on; mutta, mutta nyt vaan ne ihanat hetket ovat koko ajan vähentyneet ja minä saan olla melkein aina se, joka tekee aloitteen rakastelutuokioon. Alkuajan kainalossa pitämiset, suukottelut yms. hellimiset ovat utuinen muisto vaan, sängyssäkään en uskalla enää kunnolla hipaistakkaan (vaikken seksiä havittelekkan) kun pelkään, että toinen vetäytyy sängyn toiseen laitaan kun sähköiskun saaneena. Harmittaa niin vietävästi tämä tilanne, sillä olen kuitenkin niin kovin kiintynyt ja ihastunut avomieheeni, etten vielä ainakaan halua hänestä erota. Toivotaan, että tuleva valoisuus kevään ja kesän myötä toisivat mukanaan myös entistä intoa ja halua sänkykamareihimme, hellyydestä ja hyvänä pitämisestä puhumattakaan!!!