Pakkoajatukset

Ne ovat ohimeneviä. Samoin tunteet. Joinakin päivinä ajatukset ja tunteet voivat myllertää enemmän kuin toisina. Silloin pitää tehdä samoin kuin olisi jossain luontoretkellä ja alkaisi sataa vettä, eli pitää pitää "pidellä säätä". Emme voi vaikuttaa tunteisiimme ja ajatuksiimme joka tilanteessa aivan siinä määrin kuin haluaisimme. Samoin kuin emme voi vaikuttaa kehoommekaan, tai vaikkapa ulkomaailman säähän. On vain elettävä niiden kanssa. Hätäapuna kannattaa muodostaa aikomus ja tiedostaa että mitä asioita arvostaa elämässä ja tiedostaa ettei tahdo vahingoittaa ketään. Mitään ei siis ole syvemmin vialla, vaikka välillä tuntuisikin ettei mistään tule mitään, eikä mistään saa otetta, ja pää räjähtää yms. Ne ovat vain ajatuksia. Kehosi säilyttää kuitenkin koko tämän ajan suunnilleen saman tasapainotilansa, syke pysyy suunnilleen samana, hengitys kulkee, mitään hätää ei ole. Huonossa olossa voi kyse olla vaikka jostain sairaudestakin mikä voi heijastua mieleen. Silloin pitää ottaa lääkettä jos voi ja odottaa parempia aikoja. Pärjäillä.

Nuorena on monenlaisia oireita kuten pakkoajatuksia ja perusteettomia pelkoja ja ahdistuksia, kuten vaikka torikammo. Itselläni sellaisia oli eniten ylä-asteella ja lukiossa. Jos on sellaisia henkisiä ongelmia eikä kaverille puhuminen onnistu tai ei auta, niin kerro psykologille, mutta älä pidättele mitään, vaan kerro kaikki mitä tunnet ja mitä ajattelet. Kyllä se vielä helpottaa. Näitä oloja on pakko oppia kestämään nuorempana, koska se on osa kehitystä. Siten tulee myös vahvemmaksi, ja voi auttaa toisia tulevaisuudessa.

Oikeasti, aloittamalla säännölliset kävelylenkit muuttavat elämäsi. Aloita ensin lyhyillä lenkeillä, sitten pidennät lenkkejäsi.

Hei ! Itselläni on diagnosoitu keskivaikea/vaikea OCD ja lisäksi minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Alkoholia en käytä juuri ollenkaan, pari kertaa vuodessa ja sekään ei ole humalahakuista.

Hypomanian iskiessä tuli nautittua vähän alkoholia jonka jälkeen kävin kaupassa hakemassa pari olutta. Seuraavana päivänä iski hirveät pakkoajatukset että mitä jos olen menettänyt malttini kaupassa ja alkanut satuttamaan työntekiöitä, asiakkaita kaupassa. Terapeutille ja sairaanhoitajille kerroin nämä joihin he ei reagoinu mitenkään, ainoastaan vaan että muista lääkitys ja kunnollinen päivärytmi. Nyt ajatukset tuosta kauppareissusta on pahentuneet päivä päivältä, pelon ja paniikin sekaisena joudun käymään kaupassa päivittäin tarkistamassa että kaikki on hyvin ja enhän ole tehnyt mitään pahaa.
Pahinta tässä on että en saa mielenrauhaa millään ellen näe sitä myyjää kuka ne oluet minulle myi.

Muutenkin ylikilttinä ihmisenä pakkoajatukset liittyvät muitten satuttamiseen tai että minua on satutettu.

juu ei katso ikää itsellä alkoi 45 v ja nyt kun on omaa päätään selvittänyt niin taustalla ahdistusherkkä luonne ja pitkäaikainen yleinen ahdistus eli nämä pakkoajatukset tuli vasta "Kynttilänä" kakun päälle. Tämä ajoi tilanteeseen jossa olin toiminta kyvytön ja pelkäsin että toteutan ajatukset (tehdä pahaa läheisille tai itselle). Tästä psykologit ja psykiatrit ja setralin lääkitys. Itsellä asiat nyt paremmin. Auttanut on unen saaminen kuntoon (joka oli tosi huonoa väsymys oli valtavaa), mindfullness, asioista lukeminen ja tiedostaminen, liikunta ja psykiatri. Varmaan lääke myös auttanut. Alkoholin kulutus laskenut noin kolmasosaan. Kyllähän tuo oma pää on edelleen aika p...stä mutta nyt sen kanssa pystyy elämään. Tässä tilanteessa itsellä tieto sairaudesta/ominaisuudesta ja että en todellakaan ainoa on hyvä aina välillä muistuttaa. Setraliniä alettu nyt ajamaan alas ja en tiedä ihan kuin vähän olisi tullut takapakkia mutta johtuuko sitten oikeasti lääkkeestä vai johtuuko siitä että tietää että nyt lääkitystä vähennetään.