Kaksossiskot (ABDL/vaipat)

Viivi ei saanut sanaa suustaan kun lapsenvahti mittaili häntä katseellaan. Hän olisi halunnut kertoa kaiken, mutta voimakas tunnetulva lamaannutti hänet täysin.

”Joo…”, Viivi vastasi täysin zombimaisesti. Nainen katseli Vadelmaksi luulemaansa tyttö hetken aikaa, ja huomasi pian, ettei tällä ollut vaippoja. Kaksostyttöjen äiti oli kertonut hänelle etukäteen, että Vadelman täytyy olla kotonakin koko ajan vaipoissa. Hän oli todennut myös, ettei nuori nainen välttämättä suostuisi vaippojen käyttöön kokonaan ilman vastalauseita. Niinpä lapsenvahti ottikin tarkoituksellisesti kasvoilleen topakan ilmeen, ja aloitti sitten keskustelun shokissa olleen Viivin kanssa.

-Meidän pitää nyt kyllä laittaa sulle vaipat

-En mä tarvitse vaippoja, mä olen Viivi…

-Viivi on menossa jo kohti urheilugaalaa, tulepas nyt kiltisti niin laitetaan sulle vaippa

Viivin ajatukset olivat solmussa. Lapsenvahti ei mitenkään uskoisi, ettei hän ole Vadelma. Tyttö oli edelleen paniikinomaisessa tilassa, kun lapsenvahti talutti hänet sohvalle ja alkoi riisua hänen farkkujaan. Seuraavaksi lapsenvahti tarttui Viivin valkoisiin sukkahousuihin, veti ne varovasti pois tytön treenatuista jaloista ja hymyili tälle vielä kerran päättäväisesti. Lopuksi nainen riisui hänen vaaleanpunaiset pikkuhousunsa ja kaivoi sitten laukustaan paksun valkoisen teippivaipan. Viivi tuijotti vaippaa suu auki, mutta sanat juuttuivat hänen kurkkuunsa. Lapsenvahti hypisteli rapisevaa vaippaa hetken aikaa käsissään, ja pyysi sitten Viiviä nostamaan peppuansa. Viivi katseli epäuskoisena lapsenvahtia ja paksua vaippaa, joka näytti valtavan suurelta, kun tummatukkainen nainen oli saanut sen kokonaan avattua. Viivi yritti vielä kerran vakuutella ettei olisi Vadelma, mihin nainen vastasi epäuskoisella naurahduksella.

-Nostapas nyt peppua niin saadaan sulle vaipat

Kylmät väreet risteilivät Viivin selässä. Hän loi vielä lyhyen katseen paksuun teippivaippaan ja alkoi vähitellen ymmärtää, että se olisi pian oikeasti hänen päällään…

Lisää tätä! Loistavaa settiä

Sallan pehmeällä ja johdattelevalla äänellä oli lähestulkoon hypnoottinen vaikutus Viiviin. Hän nosti varovasti takapuoltaan, jolloin Salla asetteli valkoisen teippivaipan hänen alleen. Lapsenvahti nyökkäsi hyväksyvästi, ja Viivi laski peppunsa takaisin alas. Vaipan pinta tuntui silkinpehmeältä Viivin vaaleaa ihoa vasten. Nuoren naisen sydän alkoi hakata villisti, kun Salla tarttui vaipan etuosaan ja alkoi asetella sitä Viivin litteälle vatsalle. Viivi painoi silmänsä kiinni, mikään ei ollut koskaan aiemmin tuntunut yhtä hyvältä hänen ihollaan. Salla kiinnitti vaipan neljä teippiä yksitellen paikalleen, jolloin paksu vaippa alkoi puskea Viivin treenattuja jalkoja hieman erilleen. Viivi tunsi itsensä hetken aikaa höyhenen kevyeksi, hän oli täysin vapaa kaikista galaksin huolista.

-”Mä menen laittamaan meille ruokaa”, Salla totesi lempeästi, kun huomasi Vadelmaksi luulemansa tytön olevan aika lailla omissa maailmoissaan. Viivi nyökkäsi ohuen sumuverhon takaa, hän painoi jalkojansa useamman kerran yhteen, jotta tuntisi vieläkin paremmin paksun vaipan jalkojensa välissä. Vaipan muovipinta rapisi kutkuttavasti jokaisen liikkeen myötä, ääni johdatti Viivin takaisin lapsuuden huolettomiin päiviin, jolloin hän ei ollut edes kuullut sanaa ”stressi”.

Muutaman minuutin kuluttua Viivi alkoi toipua hänen aistejaan ravistelleesta euforiasta. Vaikka vaippa tuntuikin syntisen hyvältä, täytyisi tytön pystyä vakuuttamaan lapsenvahti siitä, että tämä hoiti parhaillaan väärää kaksosta. Viivi hipsi eteiseen etsimään puhelintansa, paksu vaippa teki hänen kävelystään suloista taaperrusta. Puhelin ei kuitenkaan ollut enää suuren lipaston päällä, jonne tyttö muisti sen varmasti jättäneensä. Vadelma oli napannut hänen puhelimensa mukaan karkumatkalleen! Huolensekainen kiukku täytti Viivin ajatukset. Puhelimen avulla olisi ollut mahdollista todistaa, että hänen pitäisi olla tällä hetkellä matkalla kohti juhlavaa urheilugaalaa eikä kyhnöttää kotinsa eteisessä vaippa päällä. Hän oli kuitenkin myös hieman huolissaan siskostaan, mutta järkeili sitten, että Vadelma olisi juhlissa koko ajan jonkun urheiluseuran jäsenen seurassa. Sitäpaitsi hänen lapsellinen kaksoissiskonsa oli vuosien saatoissa osoittanut olevansa kissa, joka putoaa aina jaloilleen. Viivi jäi pohtimaan seuraavaa siirtoaan, ja käveli kuin huomaamattaan Vadelman huoneeseen. Tyttö asettui istumaan siskonsa sängylle ja alkoi sulatella mielessään katkeransuloisen päivän saldoa. Ei aikaakaan, kun hänen silmäluomensa alkoivat tuntua lyijynraskailta. Viivi käpertyi päiväpeiton alle pitkäkseen ja päätti sulkea silmänsä -korkeintaan pariksi minuutiksi.

”Herätys”, Salla kuiskutti Viivin korvaan, jolloin tytön silmät rävähtivät nopeasti auki.

-Sä taisitkin nukahtaa päiväunille, ruoka olisi valmista
-Joo, mun pitää vaan käydä eka vessassa

Viivillä ei ollut aavistustakaan, kuinka pitkään hän oli nukkunut. Hänen rakkonsa oli kuitenkin aivan räjähtämispisteessä, joten tyttö pomppasi ylös sängystä niin nopeasti kuin ikinä pystyi. Viivi suuntasi lähes juoksujalkaa kohti vessaa, mutta potkaisi unenpöpperössä vasemman isovarpaansa Vadelman työpöydän jalkaan. Kipu viilsi Viivin rintaa, ja sai hänet ulvahtamaan kivusta. Samalla hän unohti myös pidätellä vessahätäänsä ja joutui pian kauhukseen tuntemaan, kuinka pissa valui kovalla paineella hänen vaippaansa. Viivi jähmettyi jälleen jääpatsaaksi, eikä kyennyt enää katkaisemaan pissasuihkua. Lämmin tunne alkoi nopeasti levitä Viivin alapäähän ja hänen poskensa muuttuivat hetki hetkeltä punaisemmiksi. Tilanne tuntui kestävän ikuisuuden, sen verran runsaasti pissaa tuli. Vaippa tuntui vahingon jälkeen huomattavasti painavammalta, ja sen lämpö loi Viivin mieleen jonkinlaista häpeän sekaista turvallisuuden tunnetta. Viivi loi alistuneen katseen Sallaa kohti, ja suuntasi sitten pupillinsa kohti märkää vaippaansa, jonka pinta oli paikon muuttunut hailakan keltaiseksi.

”Ei haittaa, tätä vartenhan sulla ne vaipat on. Tule syömään, mä vaihdan sut sitten kuiviin, ja katsotaan tuliko siihen varpaaseen mitään”, sanoi Salla lempeästi ja tarttui Viiviä kädestä. Häpeä täytti Viivin sydämen, hän oli juuri kastellut vaippansa kuin pikkulapsi. Tämän jälkeen hän ei enää kehtaisi tunnustaa Sallalle ettei ollut Vadelma. Vahinko oli sinetöinyt Viivin kohtalon, ja pian edessä olisi ensimmäinen vaipanvaihto sitten vauvaiän…

Kihelmöivä jännitys vaelteli Viivin vartalolla kun hän asettui pitkäkseen lattialle levitetyn vaipanvaihtoalustan päälle. Tyttö oli syönyt Sallan valmistamaa kasvissosekeittoa hitaasti viivytellen, jotta saisi istua kauemmin märkä vaippa yllään. Nyt oli kuitenkin vaipanvaihdon aika. Salla hymyili Viiville lempeästi ja tarttui sitten päättäväisin sormin vaipan paksuihin teippeihin. Teipit aukesivat rätisten yksi kerrallaan, jolloin häpeän puna levisi jälleen Viivin kalpeille poskille. Vieras nainen vaihtaa hänelle juuri vaippaa! Avuton ja pikkuvauvamainen tunne valtasi Viivin sydämen, ja auttoi tyttöä päästämään irti orastavasta häpeästä. Salla avasi Viivin päällä olleen vaipan, jolloin pikkutytön asemaan monien sattumien kautta päätynyt Viivi näki omin silmin, kuinka märäksi oli vaippansa kastellut. Nuori voimistelija tunsi nautinnon polttelevan suonissaan. Hän sulki silmänsä, työnsi peukalon suuhunsa ja alkoi imeä sitä täysin huomaamattaan. Tyttö nosti Sallan pyynnöstä takapuoltaan, jolloin lämmin ja turvallinen vaippa katosi hänen altaan. Lapsenvahti puhdisti Viivin alapään hellästi kosteuspyyhkeellä, ja asetteli sitten uuden vaipan hänen alleen. Viivi lutkutti edelleen peukaloansa, kun Salla liimasi uuden vaipan teipit sujuvasti paikoilleen. Pikkutyttö oli nyt vaihdettu kuiviin.

Viivi avasi hämmentyneenä valonarat silmänsä. Lapsen tasolle taantuminen tuntui vapauttavammalta kuin mikään muu koskaan aiemmin. Asia herätti Viivissä kuitenkin myös syyllisyyttä sekä häpeää, eihän 18-vuotias nainen saisi nauttia vaippaan pissaamisesta. Hän ei ehtinyt tutkiskella tuntemuksiaan pidempään, kun Salla ehdotti hänelle yllättäen shoppailureissua. Viivi laskeutui vähitellen pehmeästä pikkuistelumaailmasta tähän todellisuuteen, jolloin hänen kasvoilleen nousi ilkikurinen hymy. Äiti oli varmasti varannut Vadelmalle suuren shoppailubudjetin, jotta tämä ei kadehtisi Viivin upeaa gaalaviikonloppua yhtä kovasti. Nyt osat olivat vaihtuneet, ja Viivi pääsisi kotikaupunkinsa ostoskeskuksiin kuluttamaan kaksoissiskonsa rahoja. Tytön riemu oli kaikkein kukkeimmillaan, kunnes hänen hymynsä hyydähti; Viivin täytyisi kulkea kaupungilla vaipat yllään! Paksua teippivaippaa ei voisi peittää farkuilla, ja muovipinnan rapina kuuluisi varmasti hameen tai mekon altakin. Ajatus tuntui pelottavalta, mutta myös kutkuttavan jännittävältä. Viivi järkeili, että kaikki luulisivat hänen olevan Vadelma. Niinpä ei haittaisi, vaikka joku tuttu huomaisikin hänen kulkevan kaupungilla paksu vaippa suojanaan. Tyttö ryntäsi varsamaisesti hypellen Vadelman vaatekaapille, ja ryhtyi etsimään mahdollisimman pikkutyttömäistä asua iltapäivän shoppailukierrokselle. Vadelma käytti yleisillä paikoilla pääsääntöisesti tavallisia teinityttöjen vaatteita, mutta suosi kotona lapsekkaampia prinsessamekkoja. Viivi puki päälleen valkoiset sukkahousut ja vaaleansinisen mekon, jonka lyhyt helma paljasti hänen vaippapeppunsa heti, kun tyttö kumartui hitusenkaan verran. Salla puri huultaan nähtyään Viivin asuvalinnan, ja totesi sitten huolestuneesti:

-Eikö tuo ole vähän lyhyt
-Tää on muotia, mä meen aina ostoksille tällee

Salla ei sanonut enää mitään. Viivi tiesi lapsenvahdin saaneen hyvin todennäköisesti ohjeeksensa toteuttaa Vadelman toiveita niin usein kuin mahdollista. Tyttö joi ennen lähtöään vielä kaksi suurta lasillista limsaa, hän tahtoi päästä taas nauttimaan pikkutyttömäisestä olosta, jonka vaippaan pissaaminen hänelle toi. Tämän jälkeen Viivi pysähtyi eteisen nurkkaan sijoitetun kokovartalopeilin eteen, ja ihasteli suloista peilikuvaansa säteilevä riemu kasvoillaan. Lyhyt prinsessamekko ja paksu valkoinen teippivaippa pukivat häntä erinomaisesti. Enää Viivi ei tuntenut häpeää, päälle vaihdettu pikkutyttömäinen asu auttoi häntä nauttimaan ihanasta päivästä koko sydämellään.

-Voitsä tehä mulle saparot?, Viivi kysyi Sallalta arasti hymyillen ja sai myöntävän vastauksen. Söpö hiustyyli kruunasi suloisen kokonaisuuden. Viivi jäi vielä hetkeksi keimailemaan peilin eteen. Mekon helma peitti vaipan juuri ja juuri mikäli Viivi seisoi täysin paikallaan. Pienikin liike mihin tahansa suuntaan nosti helmaa kuitenkin sen verran, että jostakin suunnasta näki varmastivilahduksen teippivaipan lumenvalkeaa muovipintaa. Salla hoputti tyttöä laittamaan kengät jalkoihinsa, ja Viivi tottelekin häntä kiltisti. Tyttö tunsi jo pientä painetta rakossaan noustessaan Sallan auton etupenkille. Peukalo eksyi jälleen Viivin suuhun, kun tyttö haaveili elämästä huolettomana pikkutyttönä…

Viivi katseli ympärilleen silmät säihkyen. Hän oli juuri astellut sisään keskisuuren ostoskeskuksen lasisista liukuovista ja ihasteli nyt sinisillä silmillään näyteikkunoiden kirjavaa väriloistoa. Tämä oli Viiville hyvin tyypillinen tapa viettää perjantai-iltoja, mutta muutama ”pikkuasia” teki tästä ostosreissusta täysin poikkeuksellisen. Viivi ei ollut nimittäin tällä kertaa pukeutunut farkkuihin ja huppariin vaan hänen yllään oli pikkutyttömäinen prinsessamekko, joka peitti hädin tuskin alleen paksun valkoisen teippivaipan. Itse asiassa ostoskeskuksen kalpeassa valaistuksessa mekko muuttui sen verran läpikuultavaksi, että vaippaa oli vaikea olla huomaamatta jos vain sattui suuntaamaan katseensa Viivin suuntaan. Vaaleatukkainen tyttö piti Sallaa kädestä, kun he aselivat pitkiin liukuportaisiin. Viivi oli innoissaan, lapsen maailmassa oli hyvä olla. Sallakin vaikutti nauttivan lapsenvahdin roolista koko sydämestään, Viivi oli niin aito ja suloinen tyttö. Sallahan ei vielä toki tiennyt, että hän huolehti Vadelman sijaan tämän kaksoissiskosta, joka eli normaalisti täysin tavallista nuoren naisen elämää. Viivistä tuntui, että tuo elämä kuului johonkin kaukaiseen toiseen toellisuuteen, niin luonnolliselta pikkutytön rooli hänestä tuntui.

”Moi Vattu”, kolmesta lukiolaispojasta koostunut porukka huudahti kuin yhdestä suusta, kun he huomasivat Viivin ja Sallan seisovan liukuportaissa muutaman askelman päässä.

”Moikka”, Viivi kihersi takaisin pienen viiveen jälkeen, hänen oli vaikea pitää mielessään, että kaikki pitivät häntä tällä hetkellä Vadelmana.

”Söpö mekko”, yksi pojista jatkoi, vaikka todellisuudessa hän piti mekon lyhyen helman alta paljastunutta vaippaa vielä paljon suloisempana vaatekappaleena. Viivi kiitti poikaa hymyillen, minkä jälkeen Salla kiskoi hänet mukanaan kohti erästä suurta vaateliikettä. Lapsenvahti katsoi parhaaksi, ettei näin lapsenmielinen tyttö flirttailisi enempää poikien kanssa. Salla yllättyi itsekin siitä, kuinka suojelevasti hän suhtautui tyttöön, jota oli vahtinut vasta muutaman tunnin.

”Saisipa tällaisen omaksi…”, nainen mietti hetken aikaa mielessään, mutta puhalsi sitten nopeasti tuon mahdottoman ajatuksen pois mielestään.

Viivi otti kaiken irti Vadelmalle varatusta shoppailubudjetista. Hän osti pari toppia sekä hameen, jotka olivat vielä varsin tyypillisiä teintyttöjen vaatteita. Tämän jälkeen hän ei kuitenkaan voinut vastustaa sisäisen lapsensa riehakasta ääntä, ja pyysi Sallaa ostamaan hänelle kaksi tuttia, tuttipullon sekä ruokalapun. Tutit olivat tavallisia pikkulasten tutteja, toinen oli punainen, toinen pinkki. Tuttipullossa oli veikeitä alpakan kuvia, ruokalapussa puolestaan kukkia ja perhosia. Viivi odotti jo malttamattomana, että saisi tutin suuhunsa, vaikka peukalon imeminenkin tuntui ihanan rauhoittavalta. Hän oli jo niin tottunut vastaantulijoiden katseisiin, ettei edes tajunnut, kuinka moni ohikulkija ahmi silmillään vaipoissa kulkevaa kaunotarta. Vaippa oli vielä kuiva, mutta Viivin pissahätä voimistui askel askeleelta. Tyttö tahtoi kuitenkin kastella vaippansa vasta kotona, vaikka hän pitikin märän vaipan tuomasta lämpimästä tunteesta. Viivi oli kuitenkin ehtinyt jo oppia, että märän vaipan tunnistaa märäksi myös ulkopuolelta, ja jostain syystä pissavaipan esitteleminen muille tuntui hänen mielestään huomattavan kiusalliselta.

Viivi ja Salla päättivät pitää pienen kahvitauon, ja koluta sitten läpi kauppakeskuksen viimeisetkin liikkeet. Viivi tilasi pehmiksen ja limsan, etsi vapaana olevan pöydän ja katsoi Sallaa silmiin lapsekas hymy kasvoillaan.

-Laita mulle ruokalappu

Salla teki työtä käskettyä, ja alkoi tämän jälkeen syöttää pehmeää vaniljajäätelöä Viiville. Tilanne hymyilytti Viiviä, vaikka se tuntuikin olosuhteisiin nähden yllättävän luonnolliselta. Viivi söi tahallaan hieman sotkuisesti, ja yksi lusikallinen jäätelöä tipahti vaaleanpunaiselle ruokalapullekin

”Hyvä että ostettiin vauvalle ruokalappu”, Salla leperteli lempeästi, mikä nosti Viivin ihokarvat pystyyn. Salla oli juuri kutsunut häntä vauvaksi. Mikään yksittäinen sana ei ollut koskaan ennen kuulostanut Viivin korvissa yhtä kauniilta. Viivi punastui, hän tahtoi olla vauva. Sallan vauva. Voimakas tunnelataus värisytti tytön kehoa siinä määrin, että hänen sulkijalihaksensa petti. Viivi puri nautinnosta huultansa, kun pissa alkoi valua vuolaasti jo valmiiksi paksuun vaippaan. Nestettä tuli todella paljon, ja Viivi tunsi kuinka vaippa turposi hänen mekkonsa alla. Sallakin ymmärsi mitä Viiville tapahtui, ja varmisti vielä yllättäen asian kurkistamalla tytön helman alle.

-Oho, pitääkin etsiä lastenhoitohuone, niin saadaan vaihdettua sut kuiviin
-Voidaanko ensin käydä vielä yhdessä kaupassa?

Viivi tahtoi kulkea hetken aikaa märkä vaippa päällänsä, eikä Sallalla ollut mitään sitä vastaan. Viivi oli pissannut niin paljon, että vaippa tuntui todella painavalta. Vaippa alkoi myös roikkua sen verran, että se näkyi entistä selvemmin prinsessamekon helman alta. Viivi joi limsansa nopeasti loppuun, hän

Elä lopeta kesken
Plz

Missä loput

Ihana tarina, missä loput?

Tarinan kirjoita ja ota yhteyttä sähköpostitse [email protected]