Kaunis mieli -elokuva

Nashin mukaan hänen "harhansa" eivät olleet sellaisia, mitä elokuvassa näytetään. Ne olivat lähinnä samantyyppisiä ajatuksia ja syntyivät samalla tavalla intuitiivisesti, kuin hänen matemaattiset oivalluksensa. Hän ei nähnyt hallusinaatioita, ei kärsinyt ääniharhoista, eikä hyötynyt kokemuksensa mukaan neuroleptilääkityksestä. Hän pääsi deluusioistaan eroon vasta ikääntyeässään. Ehkä Nobelin palkinnon antama tunnustus antoi osaltaan tuolle sisimmässään kunnianhimoiselle miehelle voimaa kyseenalaistaa oman mielensä tuottamia ideoita. Hän on kertonut elämänkerrassaan ja haastatteluissaan, että hänen harhansa alkoivat laimentua vasta, kun hän alkoi niitä itse kyseenalaistaa. Kaunis mieli vääristää monella tavalla John Nashin tarinaa. Kornia kyllä, tarina hänen lääkkeiden syönnistään sepitettiin ihan vain siksi, että haluttiin antaa kaunis kuva neuroleptien tehosta psykoosin hoidossa sen sijaan, että oltaisiin annettu tosiasioita kunnioittava tarina. Hän lopetti lääkeet hyvin varhain, eikä niillä ollut osaa eikä arpaa hänen elämässään myöhemmin. Harhojen visualisoinnin vielä sinänsä ymmärtää visuaalisuuteen perustuvassa elokuvassa.